lauantai 8. marraskuuta 2014

voivoi lapsi kulta-olisit vielä vähän kasvanut

Täällä Pohjanmaalla se on ihan "normaalia" että lapsia on jo parikymppisenä. Tiedän monta joilla on. Itse asiassa, taidan tietää vähemmän niitä joilla EI ole lapsia jo tällä iällä. Tai sitten mä oon "pilannu" (joidenkin mukaan) elämäni ja tutustunu vaan niihin mamma parikymppisiin. Mulle on ollut aina jotenkin niin selvää että mä haluan lapsia. En mä oo sitä kuitenkaan miettiny, että jos mä en sellaisia ikinä edes saisi?
Elämä on kuitenkin palkinnut mut ja isimiehen neljällä ihanalla pojalla.



Usein, tai no usein ja usein, saa kuulla "voi apuva, onko nämä kaikki lapset sun? Sähän olet vielä niin nuorikin vielä tyttökulta? Kuinka sä nyt jaksat? Jestas mikä homma sulla on? Sulla on vielä elämä edessä".. Halleluja! Taitaa olla fossiileja näiden lauseiden puhujat?!


Tiedättekö sen tunteen kun..
kaikki tuntuu tältä.

Sen tunteen kun tekis mieli sanoo kaikille haistakaa paska, mä haluan olla nyt hetken yksin. Myös mä, koen joskus sellaisia päiviä. Kaikki varmasti?

Tai kun..

..vääntää mielummin sen tekohymyn oikean hymyn sijasta, ihan vaan siksi, ettei tarvitse pahoittaa toisen mieltä. Myös näitä hymyjä nähdään mun naamalla välillä.

Vaikka mä äitinä oon esimerkkinä koko ajan, ei mua jaksa oikeesti koko ajan huvittaa. Ei jaksa koko ajan huvittaa korjailla pikkuautojen renkaita tai kuunnella pikkukakkosen tunnaria.Välillä mä niin mielummin kattelen töllöä ja vastaa "mm m, joo, ei, oota"..

Siltikään se ei tarkoita, ettenkö mä jaksais tai haluais olla äiti. Tai että, mä olisin ryhtynyt liian nuorena äidiksi ja havahdun tälläisissä tilanteissa siihen "mitä multa jää nyt paitsi"?
"sun elämä on pilalla. Älä nyt vielä hanki lapsia, voit vaikka matkustella ja tehdä töitä ensin" joopajoo..

Miksei...

lasten kanssa sitten voi matkustella? Mekin ollaan oltu perheenä risteilemässä. Ensin ajettiin jumalattomassa myrskyssä monta sataa kilometriä, että päästiin edes laivalle saakka. Matkalla tuli viis sataa raivaria, kun toinen potki toista, eväät oli loppu ja puuhapeten tunnaria ei vanhemmat antanu soittaa toista tuntia. Siltikin..


 meillä oli ihan huippu reissu!

Mutta niin kun sanoin, koko ajan ei voi jaksaa olla äiti. Ei voi koko ajan jaksaa leikkiä ja pyyhkiä pyllyjä. EIkä tarttekkaan!
Äitinä olo ei ole elinkautinen, jossa lapset on sun kakun vahtijoita. Äitinä olo on elinkautinen jossa sinä oot se mitä oot! Se oot sinä, joka määräät miten kakku lusitaan!






Monet kauhistelee juurikin sitä kuinka me pärjätään? öö..
Ihan yhtä hyvin kun ennenkin. Valehtelisin jos sanoisin ettei meidän arki oo muuttunut ollenkaan lasten tulon myötä. Totta kai se on!! Monellaki tapaa. Siltikin..






On iltoja kun laitetaan hiukset ja naama kuosiin ja lähdetään joraamaan. Nauretaaan ja hömpötetään niin että ääni on käheenä ja päkijät kipeenä. Bailataan niin että aamulla tukka tippu päästä. Ja hei... mä oon siltikin VIELÄKIN äiti!? WHAAT? "hei Sanna, mitä sä täällä teet? Eikö sulla oo jo lapsia kotona?"
JOO mä jätin ne kotiin kun lähdin ulos???? IDIOOTTI!
Tälläisten kommenttien heittäjillä ei toivottavasti oo lapsia tai jos on niin kotiin tulo aika on mennyt jo kauan sitten.

Myös parisuhteelle on aikaa jos sitä haluaa itse! Se, että lapset onkin nyt jakamassa sitä aikaa mitä miehen kanssa jaettiin ja elettiin ennen kaksin, ei tarkoita, eikä sakkaaan tarkoittaa, että lapset vie nyt kaiken ajan. Sehän nyt on kuitenkin päivän selvää ettei sitä aikaa parisuhteelle vaan oo niin kun ennen.

Myö minä,äiti(edelleen!) kaipaan välillä aikaa jolloin saan antaa hoitolaukun ja meidän rakkauden hetelmät muiden hoitoon. Saan suunnatta rauhassa kaupan kautta kotiin ja vetästä ne meikit pitkin lattiaa, ilman että joku piirtää kajaalilla ja poskipunalla valkoseen tapettiin.

Oon oppinut nauttimaan omasta ajasta vasta kuopuksen synnyttyä. Sitä jotenkin koki niin kamalaa omatuntoa jos lähti johonkin ilman lasta? MIKSI? Ei niin saisi olla.Välillä vaan tulee mitta täyteen..
Mutta en mä siltikään oo paska NUORI mutsi.



Mutta vaikka mun hermot on välillä niin kireellä että niiden napsahtaessa ei olis kellään hauskaa, mä mielummin vietän sitä "nuoren kotiäidin arkea".."oi voi rankkaa.. jäät paitsi haalari bileistä. Kato toi ostaa 10litraa maitoa lauantai iltana".  mä kaiken humputuksen ja  muun tilalla oon..

Juntti. Oma itseni!... Käyn salilla mukamas tekemässä jotain ja ostan "merkkivaatteita" halpahallista ja hennesin ale tangoista.. Ennen kaikkea..



olen Äiti omille lapsille. Mitään pullan tuoksuista kotiäitiä musta ei saa, vaikka välillä lasten kanssa leivotaankin.
ja hei..Niin paljon ihanampi herätä aamulla kun ei oo rahat loppu ja pääkipee. Tai noh, kyllä sitäkin on äideillä, ilman maitoa vahvempaakin. Mutta siltikin se on jtn niin....
henkeä salpaamattoman ihanaa!
Ne jotka vielä joskus päästää sammakoita suustaan, ja sanoo nuorien pilaavan elämänsä hankkiessaa lapsia-hankkikoot itse lapsia nuorena ennen sanomisia! Tai jos eräpäivä on jo mennyt, miettikööt vaikka mitä ovat menettäneet?
En hae tällä tekstillä nyt syyllisiä, enkä kehoita ketään hankkimaan lapsia nuorena, koska "niiden kanssa mikään ei muutu". ..
Lässyn lässyn!

Sovitaan vaikka että tää oli mun mielipide siitä kuinka" elämä menee hukkaan" ja "jään kaikesta paitsi".

Nuorena,19v, äidiksi tullut kuittaa..

yhtä iloisena kun ennen lapsiakin. Mutta sata kertaa onnellisempana.

Mitä ajatuksia muilla tää aihe herättää?  Koska te ootte saanu lapsia ja otteekko te jääny jostain paitsi? Jos ootte niin mistä ja miksi?

p.s. Onnittelut kaikille isille! Myös te olette yhtä korvaamattomia kun me äiditkin. Olitte sitten nuoria tai eräpäivän ohittaneita :) <3

19 kommenttia:

  1. Kuka muka miettii miten te pärjäätte?! Sinä/te jos joku pärjäätte millaisessa tilanteessa vaan <3 ihailen sun reippautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja samoja fiiliksiä! Tämä on elämää enkä voisi muuksi kuvitella tätä elämää :) enkä mä koen että olisin menettänyt yhtään mitään :)

      Poista
    2. heh,,Kiitos Jenna <3 Voisin heittää samat sanat sinne suunnalle saman tien!

      Noh onhan noita, joille se tuntuu olevan päivän suuri kysymys. Tuttuja ja tuntemattomia. :)

      Poista
  2. Ihanat! :) ja oon samaa mieltä. Eikä ikäkään äidiksi tee, sitä paitsi nuoremmat usein jaksavat jopa paremmin kuin vanhemmat äidit. Myös niitä 40-vuotiaita pienten lasten äitejä näkee, jotka haluaisivat päästä vähällä, koska ovat tottuneet elämässään ajattelemaan vain itseään. Miksei heistä sitten yleisesti valiteta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tässä on kaksi ääripäätä ja kummatki on varmasti ihan yhtä hyviä. Ite kuitenkin kannatan nuoremmalla iällä lasten hankkimista. Tai en kannata, mutta itse hankkisin lapset nuorena, jos sellaisen tilaisuuden saa. :)

      Poista
  3. Hyvä postaus! Joo ei tarvii kyllä kahta kertaa miettiä, ettekö te pärjäis!! :) ja kyllä välillä pitää päästä tuulettumaanki! Mun kannan lapsiin tiiätki jo ;)

    VastaaPoista
  4. Mä mielummin teen lapset parikymppisenä, ja matkustelen ja "nautin" elämästäni nelikymppisenä, jolloin sitä erilaista omaa aikaa haluaa. Kuin että parikymppisenä juhlisin ja käyttäisin kaikki rahani alkoholiin tms ja nelikymppisenä mummona istuisin vaihtamassa omien lasteni vaippoja.. eeei-ei. Päälle nelikymppisenä mä en vaihda kenenkään muun kuin lastenlasteni vaippoja :D ja ihan samalla tavalla meidän elämä on jatkunut lapsen myötä kuin ilmankin. Tosin välillä mukana on "kolmas pyörä" ; D

    VastaaPoista
  5. Samoja kommentteja saanut. Viimeks kun humpalle 2v sitten lähdin niin tokastiin just toi et "missä sun lapsi on?" -Jätin toho narikkaan. Nyt ku baarit ei kiinnosta niin oon "nuoruuden menettänyt" äiti. Oli mulla lauantaina vapaapäivä, shoppasin hulluna, mentiin ravintolaan syömään aikuisten kesken ja mentiin illalla lasten kans ajois nukkumaan. En mä näitä ruuhkavuosii enää nelikymppisenä jaksais. Mä tykkään tästä vaikka tää välillä raskasta onkin. Mitä ihmettä mä tekisin joka ilta ja viikonloppu muuten? :D Muistupa mieleen kun esikkoa odotin ja vietettiin kaverin polttareita Pullossa. Joku nuorempi mies tuli lässyttää et olin turmellut itteni. Mietin tovin kumpi on enemmän turmellut itseään . Se jonka sisällä oli uus elämä vai se jonka mahassa oli muutama litra viinaa ja ilta päätty todennäkösesti vieraan viereen:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nää on just näitä :D Tuo on kyllä hauskaa, kun jos on saanut mahdollisuuden olla äiti, jotkut olettaa että lapsi on mukana 24/7. hohhoijjaa!

      Poista
  6. Äitiys ei tarkoita sitä, että muu elämä päättyy kuten jotkut ehkä ajattelee. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos typerät kommentit ;) Jollekin käy paremmin se, että "tekee" lapset nuorena, joku haluaa perustaa perheen myöhemmin. Pääasia, että tietää itse mitä tekee ja ottaa sitten siitä vastuun. Tämäkään ei poissulje sitä etteikö saisi tuulettua kodin ulkopuolella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee! Kiva että suurin osa on ymmärtänyt tän postauksen "jujun". :)

      Poista
  7. Minä uskon, että ihmiset on eri aikaan valmiita vanhemmuuteen. Kyllä sen itse tietää. Meillä on 4 lasta ja ensimmäisen sain 27 vuotiaana. Itseven olisi ollut valmis aiemmin, mutta en epäilevetteikö joku muu olisi. Välillä tuntuu, että noilla muilla ihmisillä (juuri niillä kenelle asia ei mitenkään kuulu) on todella paljon mielipiteitä milloin on liian nuori/vanha äidiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta! Jokainen hankkii lapset juuri silloin kun parhaaksi tuntuu (jos se siis on mahdollista!). Ja se on jokaisen asia hankkiiko edes. :)

      Poista
  8. Jokainen on toki valmis vanhemmaksi eri aikaan, mutta silti olen sitä mieltä että kyllä lasten kanssa paremmin jaksaa nuorena touhuta kuin +40 vuotiaana. :)

    VastaaPoista
  9. Voi myös ottaa huomioon ettei lapsia tehdä niin vain. Joku voi vuosia tahkota hoidoissa ja kuunnella kyllästymiseen saakka miten lapset kannattaa tehdä nuorena - silloin jaksaa! Tarvis muistaa aina että lapset saadaan, ne ovat lahja, mutta elämä on sit vaan joillekin itsestäänselvyys.

    Äitiys/valmius vanhemmaksi kun ei oo kiinni iästä vaan ihan eri asioista. Jollekin lapsen saaminen vähän vanhempana voi olla odotettu asia, ei kaikilla ole elämäntilanne 16-vuotiaana sellainen että perheenperustaminen on mielessä. Ja harvalla sen ikäisellä on! Onhan teiniäiditki niin nähty, eiks vaan.. Kun se voiki yllättää kovastikin ettei sinne radalle enää pääse niin vain kun lahkeessa roikkuu ne tehdyt lapsukaiset ja sitten itketään kun ei sitä omaa aikaa ole mutta on ne kuitenkin niin ihqui;)

    Ja ei, en ole eräpäivämutsi vaikka tekstistä päätellen voisi ehkä niin luulla. Mutta pikkasenko täällä tuomitaan ne vähän vanhemmat äidit. Että se siitä suvaitsevaisuudesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin, jos lukasit, niin tää oli vaan mun mielipide asiasta ja aikaisemmat kommentoijat näyttivät sen ymmärtävän!
      En siis syynänny ketään huonoksi tai yhtään sen paremmaksi!

      Pointti oli se, että yritin avata tätä "pilaat elämän nuori äiti" syyllistämistä. :)

      Jokainen siis on valmis äidiksi silloin kun haluaa jos edes haluaa/saa mahdollisuuden! :)

      Poista