sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hiljaisuus ja tauko. Uus inspiraatio/blogi

No joo... Tuntuu että monella meni keväällä maku blogeihin. Itsellä ainakin kävi niin.
Tänne ei kuulu mtn ihmeellistä arkeen. Liikunta on kuitenkin lisääntyny ja nyt vedetään kyllä täysillä kesää kohti.

Ja mikä oliskaan parasta kun ottaa ytävän kanssa pientä skabaa ja ajatusten vaihtoa kaikesta tästä hulinasta. PT valmennus ja monen viikon rääkki kurssi. Kotijumppaa ja maitorahkaa. 
Tätä onkin tapahtunu jo jonkin aikaa, mutta nyt ajateltiin ottaa kaikki muutkin mukaan!!


Tästä lähtien postaukset painottuukin kesän kuntoprojektiin ja liikuntaan ylipäätään perheellisenä. 
Miten se on mahdollista, kun jaloissa on 4lasta? Tai kuinka se onnistuu 2lapsen yksinhuoltajalta?!
Tästä kaikesta voit lukea

Rautamimmit -blogista

Tervetuloa kaikki!

Halein Sanna

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kotona... Tai ainakin melkein

Niin vaan hurahti 2.5viikkoa. Ihan uskomatonta. Meillä oli suunnitelmissa tehdä vaikka ja mitä, mutta eihän se nyt ihan niin menny. Reissu oli kuitenkin onnistunu ja oltaisiin varmasti vieläkin jääty, ellei neuvolat ja muut pakolliset menot olis ajottautunu tähän loppuviikolle. 
Matkan kohokohdat tais olla kulkeminen lähijunilla, metrolla ja bussilla. Metrollakin sahattiin 3pysäkin väliä :D ihan vaan siks, koska se oli kivaa. Lähijunalla kuljettiin kaikki matkat jotka oli mahdollista ja siitä alkoiki tulla pojille jo vähän "arkinen" juttu. 
Ulkoiltu on paljon ja shoppailtukin on vähän. 
Tavattiin mun kavereita ja lapsetkin pääsi leikkimään muiden lasten kanssa. 

Itellä piti hermo yllättävän hyvin. Ihan rajatapauksissa, joutui pikkasen laskemaan numeroita mielessä, ettei savu ala nousta korvista. mm:

-tuolilla pelleilystä. Vaan kuinkas kävikään--meidän 3v tipputuolilta ja huuliauki. 
-satakertaa kun sanoo sisäleikkipuistossa, että "täällä ei saa juosta" ja tuloksena mustelma otta lohkossa. 


-joka ikistä koloa täytyy tutkia. Joka ikistä nappia tarttee koskea. Huoh!! Koska tää tutkimis näpräys vaihe loppuu??? oltiin Helsingin eläinmuseossa ja 3v ehti vikkelänä painaa hoitohuoneen hälytysnappia. Jesh!!! Ei täällä muuta, me Sompit vaan vähän vaihdettaan vaippaa ja käydään pissulla. 

-3v päätti lähteä, useamman "älä lähde juoksemaan!" Lauseen jälkeen IKEAssa toisen tavarahyllyn väliin. Vaan kuinkas kävi!!!--- hukkaanhan se meni. Onneks joku vanhempi rouva oli "napannu" meidän hulivilin ja etsi äitiä. silloin teki kyllä mieli purskahtaa itsekkin itkuun ja pitää saarna. Mutta ennen kun ehdin sanoa mitään, meidän 3v sanoi "anteeks äiti. En mee enään hukkaan!".
Otti kyllä opikseen, koska on kulkenu siitä lähin aina lähellä ja hoputtaa perässä kulkevaa isoveliä "tuuu. Tuu jo!! Sä meet hukkaan."

Esikoinenkin tippu kerran nukkuessan sohvalta ja seuraavaa yönä sängystä suoraan yöpöydän  kulmaan. Pieni vekki muistona olkapäässä. 

Useampi ihminen kyseli junissa, kahvilloissa ja muilla yleisillä paikoilla "onko nämä kaikki sun?"
"Aaii, hoitolasten kanssa ostoksilla". 

Kerroin aina että omiahan lapsia nämä kaikki on ja jos joku sattui kysymään muuta niin siinä vaiheessa esikoinen tokas väliin "me asutaan vaasassa" :D
Voitte vaan kuvitella millaisia katseita ja kysymyksiä sain siihen liittyen "miksi ja kuinka mä oon lähteny kaikkien 4kanssa yksin moneksi viikoksi, 500km päähän?

En jaksa edes enään vastat tuohon!!! Toteampahan vaan "miksi en olis lähteny!!" :)
Isimiehen toivomat "selfiet", toteutettiin yhtenä päivänä eläinmuseosta ;)

Meillä oli kyllä kiva ja antoisa reissu!! Varmasti voisin tehdä sen uudestaan. 
Vaikkakin ei tää reissaaminen vielä ole ohi. 
Vessa remontti, ei oo vielä lähelläkään valmis, joten majaillaan anopin luona nyt ens viikkoon. Onneks täällä on myös hyvä olla!!

Ihanaa viikonloppua kaikille. Me lähdetään miehen kanssa tänään leffaan ja viettämään parisuhdeaikaa. Hyvää ruokaa ja ehkäpä muutama hyvä juotava!!






lauantai 21. helmikuuta 2015

Toivepostaus:päivärytmi puolivuotiaiden kanssa

Meidän rytmi on aika sama mitä se on ollut viimeset kuukaudet :) tai siltä ainakin tuntuu. 
Minimiehet tuli jo puolivuotta ja täytyy sanoa, että helpolla ollaan kyllä päästy. Niin aamulla, päivällä kun yölläkin. 

Aamut meillä alkaa 8-9 aikaan. Isommat lapset herää yleensä hiukan ennen kaksosia. Joskus saatetaan köllötellä vielä kympiltäkin yökkäreissä sängyn pohjalla, mutta yleensä noustaan aamupuuhiin heti herättyä. Niihin kun tuppaa saada kyllä aikansa neljän lapsen kanssa.
Riippuu hiukan miten kaksoset on aamuyöllä syönyt. Jos syöttö on ollut muutama tunti sitten, saavat ne vaan maidon meidän muiden syödessä aamupalaa. Joskus kuitenkin niilläkin on aamupuuro ruokalistalla. 
Aamusin hömpötellään. Jos illalla on jääny sotkut odottamaan huomista päivää niin tässä vaiheessa ne siivotaan pois. Lapset (kaikki) viihtyy ilman aikuisten ainaista hömpötystä, joten hommat saadaan hoidettua ilman kitinöitä :)

Ruokaa minit syö joko ennen päiksyjä tai vasta sen jälkeen (riippuu onko aamulla "just" syöty puuro vai ei). Yleensä ekat päikkärit nukkuvat pihalla, koska mekin suunnataan pihalle isompien kanssa ennen päivällistä. Unille mennään klo 11-12 aikaan ja nukkumatti on läsnä siitä etiäpäin 2-4h. 
Muutamia kertoja täytyy joskus A pojalle nostaa tuttia, mutta muuten nukahtavat ja nukkuvat ilman köröttelyä ja kärryjen vispausta. Ja edelleenkin pätee "mitä kovempi meteli, sen varmemmin taattu uni!".

Ehditään isompien kanssa syödä rauhass päivällinen ja joskus jopa ihan vaan olla. 
Kaksoset kun herää klo 13-16 välillä, saavat ne ruuan (ja aina tietenkin maidon. Riippuen edelleen kuinka aikaisemmin on syöty). Sitte leikitään ja olla möllötetään. Me muutkin syödään ja tehdään perusarki asioita, kyläillään, jumppaillaan tai lähdetään ulos. Mitä nyt siinä vaiheess mieli tekee :D

Tähän mennessä minit saattaa ottaa (ja yleensä ottavatkin) pienet päikkärit. Mutta klo 18 aikaan ollaan jo herätelty unilta, että saa äiti ja isikin nukkua joskus. Tää sama "periaate" on ollu käytössä kaikilla lapsilla ja hyväksi on todettu (yöunien suhteen). 

Iltapuuhat alkaa klo 19-20 välillä. Kaikki syödään iltapuurot ja lapset pesujen kautta sänkyyn :) sinne kaikki sitte sippaavat omiien loosseihinsa. Minit yleenä saman tien ja isommat muutaman vessareissun ja "mulla on tyyny huonosti"-lauseen jälkeen. 

Illalla alkaa sitten klo 21aikaan aikuisten oma-aika.

Yöllä pienet on syöny nyt aika vaihtelevasti. Joskus 2x, mutta Yleensä heräävät klo 3-6välillä syömään kerran. Ja joskus vielä klo 7. 
Sen jälkeen uus päivä alkaakin jo klo 8-9 samalla kaavalla, mutta eri kiukuilla ja nauruilla :)

Miltäs muiden päivät näyttää? :)

perjantai 20. helmikuuta 2015

Lomailua ja peppuja. Vai lomapeppuja?


30beba haaste lähti mahtavasti käyntiin. Mutta koska meillä alkoi pitkä reissu lasten kanssa, on 4päivää jääny tekemättä. 2päivänä olis ihan hyvin voinu tehdä, mutta kiinnostus on ollut nolla illalla. Ellei jopa miinusnolla!!! 

En mä nyt tiedä onko se noussut?? Pyöristynyt ehkä vähän? Vai luulenko vaan?

Nyt kuitenkin on päästy taas mukaan kunnolla. Pidennetään sitten loppu päästä sen 4päivää kunnon rääkillä!!

Mitenkäs muilla on menny?

Niin ja tänne kuuluu hyvää. Aikaa kirjoittamiselle ei oikeen oo. Asustellaan miehen mumman luona nyt viikon verran. Lasten kanssa menee kaikki aika ja se pieni aika kun päivisin olis "omaa aikaa" hääräillään mummin kanssa tai parannetaan maailmaa :) iltasin ollaab kaaduttu jo koko sakki klo 20-21 sänkyyn :)

Meitä voi kuitenkin seurailla instasta. Sinne tulee päivitettyä kuitenkin jotain, jotta sukulaiset saa mielenrauhan, miten mulla menee yksin lasten kanssa :D

Ps. Onneks isimies tulee viikonlopuksi tänne meidän kanssa. Kova ikävä jo <3

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Beba30

Hyvin on muistanu helmikuun day30 haasteen. Joka päivä on tullu tehtyä kaikki ja vähän ylimäärästäkin. Meillä lapsetkin muistuttaa kyllä :"äiti jumpataan!" :D
 Day 4 pulkassa. 

Kuinkas muilla on menny? :)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Kärpänen puras, etelä-suomi rulas (3vko)

Hellurei. 

Täällä ollaan elossa vaikka hiljaista on ollut. Kaiken bloggerissa olemisen oon pyhittäny monikkoblogit -blogille, joten oma kirjottaminen on jäänyt taka alalle. 
Tälläkin hetkellä siellä on menossa mahtava yhteistyö, josta kaikilla on mahdollista saada hymy kasvoille. Käykän kurkkaamassa :)

Mutta mitäs meille?
Hyvää! Sairaala jaksot on nyt takana päin(luojalle kiitos!) ja ollaan saatu olla terveinä kaikki. Lapset kasvaa ja arki rullaa :)

Kuinka moni äiti tietää sen tunteen, kun lähtee kaupungille ostamaan jotain itselle? Hups vaan, mitään ei itelle löytyny, mutta lapsille sitäkin enemmän. 
Tänne päin ainakin tuttu juttu!!

Nyt oon kuitenkin satsannu vaan ja ainoastaan itseeni. Oon ostanu paljon uusia vaatteita, laittanu ripset, treenannu ja antanu itselle armoa. Hyvin voiva äiti on aina sata kertaa parempi kun puoli teholla toimiva kotimude. Mun mielestä tää ei oo väärin.

Huomatkaaa.. Oon siirtyny mukavuus alueen ulkopuolelle. Ostin kuviolliset farkut. Aluks ajattelin, että eeii, mutta kun sain ne päälle, olihan ne nyt oikeesti aika mageet!!!! Tekis varmasti jokaiselle hyvää tehdä välillä jotain ihan muuta mitä on tottunut tekemään. :)

Treenauksen suhteen oon ihan into piukeena. Tää on jotain sanoin kuvaamatonta?!? Tekis koko ajan mieli tehdä jotain. Jossei kevään aikana ala tuloksia syntyä, on kumma!! Sitte on löysäilty. :) tavotteet on korkealla, joten täältä tullaan hiekkarannat. Nyt tehdään eikä meinata!!

Alotettiin kaverin, Kristan (fitfatfun-blogi), kanssa 30päivän "takapuoli kuntoon"- operaatio. Hehkutettiin helmikuun työtä siellä ja täällä, ja uskokaa tai älkää... Tähän lähti mukaan kymmeniä muitakin naisia!!! Jes!!! Taas päivän hyvä työ tehty!!

Katotaan mitä tulokset on helmikuun lopussa? Tältä se näytti 1.2-15. Day 1
Joko sä suostuit mukaan? Jos et, hyppää mukaan!! :) eiks vaan?


Instassa muiden mukana olleiden kehitystä pystyy seurata 
#30beba
(Tänx Sanna(sportharmony-blogi)huikee idis tuo HÄSTÄG homma ;)

Me jäädään lasten kanssa nauttimaan isimiehen kanssa viimesestä viikosta yhdessä. Sen jälkeen seuraavat 3viikkoa, mun ja lasten osalta, vietetään etelä-suomen huudeilla. Kotiin kun päästään odottaa meitä ihana uusi kylpyhuone ja toivon mukaan paljon ikävöivä isimies :)
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!! <3

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Jokainen paskakasa omistaa ruusun

Meidän vuosi ei oo todellakaan alkanu hienosti. Lapset sairastaa, miehen kanssa saa vääntää asiasta kun asiasta, rahaa tuntuu menevän koko ajan johonkin, kotona sisällä on yhtä kylmä kun Siperiassa, 3v kanssa saa tapella ajoittain siitä, kuinka kakkalle pitää mennä silloin kun kakkattaa, pakkaset paukkuu välillä niin että ulos ei tohdi mennä ja välillä taas vettä tulee taivaalta kun hanasta. Kaiken kruunaa nää viikon osasto jaksot eri lapsen kanssa? Se tästä vielä puuttuis, että itse tulis kipeeksi. Ei kiitos!! 

Jotain hyvää kuitenkin on pakko tapahtua ja on toki tapahtunutkin. Isommat lapset sai kauan haluamansa(ja salaa kyllä aikuisetkin oikeasti halusi!) kerrossängyn. Tilattiin se Vekenkaluste.fi. Postausta tulossa myöhemmin, kunhan saadaan ensin "testattua" millanen sänky se todellisuudessa oikeen on. Näin alku tuntumalta tuntuu kyllä loisto ostokselta. Tosin, todella pitkä toimitus saa ison miinuksen!!!!

Kaksosten vaunukopatkin jäi pieneksi meidän hammastikku pojille(laiha+pitkä), joten ne lähti myyntiin. Yks on toistaiseksi varattuna, joten toinen on vielä kaupan. 

Ei joku sattuis tartteen Mountain Buggy Duet evon vaukukoppaa? Värinä musta. 
(Laita spostia jos kiinnostuit
kahdestakuudeksi@outlook.com)

Täällä ollaan osastolla edelleen. Toinen kaksosista sitten päätti napata itsensä RSV positiiviseksi. Onneksi vointi on ollu koko ajan hyvä,ruoka maistuu minkä tukkosuudelta pystyy, mutta yskä -lisättynä liisteriä paksumpaan räkään, ei oo kovin kiva yhdistelmä. Isoimmalla imukatetrillakaan ei meinaa tuo räkä liikkua mihinkään. Toivottavasti huomenna tai viimestään ylihuomennna päästään kotio. 

Onneks jokaisessa paskassa asuu aina pieni ruusu. Niin kuin tekee tässä osasto hommassakin. Täällä on mahtavat hoitajat ja osaavat lääkärit. Hoitoa parhaimmillaan. Ei Vaasan keskussairaalaa kyllä turhaan tituleerata "lapsimyönteiseksi sairaalaksi".
Myös maisemat on kohdallaan tällä puljulla. Mieskin ylläti ja toi meille kukkia. Joskos tämä sais jaksamaan ja pian lähettämään meidät jo kotiinkin. 
 

Monikkoblogit - sivullekkin oon saanu loihdittua huiman yhteistyön, johon on ilmottautunu osallisia jo huikee määrä. Tälläisinä aikoina, kun huomaa saavansa ilon monen kasvoille, auttaa kyllä itseäkin jaksamaan!!

Jos et oo vielä liittyny lukijaksi 
Monikkoblogi.blogspot.fi  tai seuraajaksi facebookissa ryhmään Monikkoblogit , tee se nyt. 

Siellä meneillään huima yhteistyö, mihin pääsevät osallistumaan meidän kirjoittajien lisäksi kaikki seuraajat ja lukijat. 
Ihanaa loppuviikkoa kaikille :>

torstai 15. tammikuuta 2015

Äänessä yötä päivää

TMeidän minit on löytäny oman äänensä. Välillä tulee päästettyä semmosetkin kiljahdukset, että aivan itte säikähtää. Asiaa olis niin älyttömästi heti aamusta kun silmät on (melkeen) saanu auki. Juttelu ja "komentaminen" jatkuu vielä ekoille päikkäreille mentäessä. 

Ihanan hyväntuulisia pojat on kuitenkin vielä. Ei siis oo mtn marina juttelua, vaan se oma ääni nyt vaan on niin ihana että sitä täytyy käyttää kaiken aikaa. Tosin nyt alkaa pikku hiljaa mennä tällä äitillä yli hilseen tää juttelu. 

Meillä nimittäin jutellaan myös yöllä. Ei, se ei oo mitään unissaan juttelua!! Kaippa ne unet täytyy kertoa heti, kun eihän niitä aamulla enään useimmiten muista. Pienet ähinät ja tuhina juttelut on ihan söpöjä yöllä, mutta kun tää kommunikointi on menny siihen että toinen huutaa toiseen pinnikseen niin lujaa että se toinen varmasti vastaa.  Aluks se oli aika huvittavaa :D

Nyt kun juttelu öitä on takana jo melkeen viikon verran. Voin rehellisesti sanoa, että en todellakaan odota innolla kun nämä kaks mölyapinaa alkaa huutaa isoveöjoen kanssa kilpaa. 

Tänään aamunavaus alkoi jo hiukan ennen klo 4.30. Ajattelin että pieni tankkaus saa pojat unohtamaan höpöttämisen ja unimaistuu jälleen. Toisin kävi. Höpöttelyä jatkui. Toinen nukahti hetkeksi ja itekkin torkahdin kyllä tovin. Mutta toinen herra oli sitkeä ja alkoi oikeen karjua, jotta sais juttelukaverit hereille. Ja niinhän siinä kävikin.
Täällä ollaan siis edelleen hereillä. 

Ylös noustiin kyllä vasta klo 6. Oon aina ollu tiukka siitä, että lapset ei päätä että yöllä herätään. Silloin ollaan vaikka hiljaa pimeässä, mutta yöt on nukkumista varten. Klo 6 on jo kuitenkin aamua, eiks je? Eikä tuossa vaiheessa kyllä itteäkään enään väsyttäny :D

Nyt kaffit naamariin ja jos vielä hetkeksi ehdittäisiin torkahtaa ennen kuin isommat herää. 

Onko tuttua?Onko muilla tälläistä höpöttelyä aamusta iltaan ja illasta aamuun? Ja tärkein...Kauanko nää kestää?!?!?

En muista että isommilla olis ikinä ollu tällästä :D

torstai 8. tammikuuta 2015

Sairaala elämää

Nostan kyllä hattua niille vanhemmille, jotka jaksaa elää sairaala elämää. Kaikki empatiat ja sympatiat kyllä niille. Ei tämä mitään herkkua ole!!

Täällä ollaan edelleen. Koska lisähappi jouduttiin laittaa taas viime yönä, tsekataan nyt seuraavan yön yli tilannetta. 

Ruokaa ei oo ite tullu hirveesti syötyä. Toki mies ja oma äitikin, on tuonu sapuskaa, mutta ei muutamalla leivällä kyllä kylläseksi tuu. Jos laihduttaa haluaa rajusti oikeen super epäterveellisesti, niin täällä se kyllä onnistuu. 

Tänään on ollu jo parempi päivä. Nenämahaletkua ei tarvinnu laittaa, koska ruoka alkoi jo maistua paremmin. Edelleenkään sitä ei mee lähellekkään täys määrä(mitä normaalisti), mutta kun eilen meni vaan 1/4 normi ruokamäärästä, niin tänään on menny jo n1/2 :)
On silmätippaa, korvatippaa, relatippaa ja suppoa. Mutta nyt alkaa jo herra näyttää ja tuntua omalta itseltä :)

Ja hei. Edelleenkin aijon sanoa tän saman lauseen: "ystävät on korvaamattomia!"
Voi kuinka paljon oonkaan saanu puheluita ja viestejä. Kiitos huolehtivaisuudesta kaikille <3
Mutta tänään kyllä sain kokea taas parhaalta ystävältä normaalit "ystävyys överit".

Kenellä on paras ystävä ever?-MULLA!!
Sain kotzonen lastenosastolle asti kiikutettuna. Saa nähdä kuinka 6-0 toinen kaksosista vie tätä kummitätiä ;)
Kiitos Sari <3

Onko muilla ystäviä, joita ei korvaa mikään?

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Täällä edelleen

Osastolla olo sen kun jatkuu. Saturaatio laahaa vielä hieman jäljessä, joten lisähappea pikkunen saa vielä maskista. 

Eilisen helpotus oli kun isimies toi nunnun josta hakea lohtua <3

 nyt ollaan jo onneks pikkasen viisaampia. 
Useamman Removaxin laiton jälkeen edelleenkään sinne korvaan ei nähnyt. Päästiin heti korvalääkärille, joka putsas töhnät pois ja totes..
Molemmissa korvissa oli tulehdus. 
Toivon todella, että crp:n nousu johtui tästä. 
Mikä suuri helpotus. Vihdoin sai jotain tietoa mikä mättää. Onhan tässä jo monta päivää mietitty mikä oikeen on, kun ei mikään lääke auta.
Nyt on antibiootit alotettu, joten toivotaan , että pian on pikku herra jo virkku, oma itsensä <3

Koska lisähapen tarve on ollu vielä tänään, joudutaan olla ainakin yks yö vielä täällä seurannassa. 
Täällä(Vaasan keskussairaala, lastenosasto A9) on ihan mahtavat hoitajat. Täällä on nyt tullu käytyä pian jokaisen lapsen kanssa. Ja vaikka kurjaahan täällä on olla ja katsoa vierestä kun pieni sairastaa, on kuitenkin helpottunut ja hyvä olla. 
Kelloa saa painaa, ilman että tulee katseita kulmien alta. Aina saa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Ammattitaitoset hoitajat ja lääkärit hoitaa hommansa. 

Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, ettei meidän tarvi tulla tänne pian uudestaan. Mies kun ilmoitti, että toisella kaksospojalla kotona on noussu lämpö ja ruoka ei maistunu kunnolla. Ei todellakaan jaksais enään. Kyllä nyt on itkut jo itketty ja sairastamiset sairastettu. 
Isompiakin lapsia on jo kova ikävä. Onneks niillä on kuullemma ollu kivaa isib kanssa. Saanu nukkua äitin paikalla ja levittää varmaan kaikki lelutkin pitkin kämppää. :)


Sinä siellä jossain, anna meidän sairastelujen olla nyt tässä. Kiitos. 

Kuinka muiden vuosi on vaihtubut?

maanantai 5. tammikuuta 2015

Pieni potilas

Mies kysyi multa noin viikko sitten, mitä hittoa mä teen kun en oo koskaan kipeä. Jaa a? Ehkä se on se kakkavaippojen vaihdon yhteydessä jäänyt yllätys johonkin ja vastustuskyky kasvaa sen myötä? No joo, tuskin. En tiedä vastausta tähän?
Aloin miettiä asiaa ja tajusin pitkän mietinnän jälkeen että en oo ollu kyllä pitkään aikaan kunnolla kipeenä. Ja toivottavasti en tuukkaan. Kokemusta kun on siitä, että kipeenä joutuu hoitamaan yksin lapset. 

Tällä kertaa vältyin jälleen itse taudilta, mitä meidän muu sakki kierrättää vuoron perään. Mutta meidän toinen kaksosista tais ottaa munkin pöpöt. Reppanalla ollut jo monta päivää kuumetta. Panadolilla pieni lasku hetkellisesti, mutta jälleen se nousee. En ollu kuitenkaan huolestunu, koska vielä eilen poika söi ihan hyvin ja oli lähes oma itsensä. Yöt tosin on ollu kyllä ihan jotain muuta kun normaalia. Huh!! Tää mamma valvonu nyt 2yötä??)

Tänään aamulla pikku herralle ei kuitenkaan kelvannut ruoka. Sen sijaan, unta on napattu palloon aika tarkkaan 10h kello välillä 8-19.30. Siinä vaiheessa kun hengitysvälit alkoi pidentyä en miettinyt hetkeäkään. 
Lähdettiin samantien omaan tk:hon. Siellä heti jonon ohi ja lääkäriltä lähete keskussairaalaan. 
Ainut mihin on tarvinnut odottaa on ollut ilmottautumisluukku. 
Labrat ja kaikki otettu. Saturaatio laahaa ja tulehdusarvot on vähän koholla. 

Nyt me keräillään voimia lastenosastolla ja yritetään selvitellä yön yli mistä kiikastaa. 

Meidän pieni potias :(

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuoden 2014 lopetus ja Vuoden 2015 alotus

Niin se vuosi vierähti. Viime vuoteen mahtui paljon hyvää. En oikeestaan löydä muuta moitittavaa kuin oma olotila kaksosia odottaessa. Sekin marttyyrinen voivottelu tuntuu naurettavalta nyt jälkeen päin.  :)

Uusivuosi vietettiin perheenä kotona. Polteltiin sädetikkuja, herkuteltiin, pelattiin isompien kanssa lautapelejä ja illalla pojat lähtivät isin kanssa kaupunkiin kattomaan rakketaja. Kaikin puolin onnistunut vuoden vaihde. 


Miten me sitten saatiin elää vuosi 2014...

Tammikuu
Muistan kuin eilisen kuinka olin valmis tekemään mitä tahansa että se kamala oksennustauti lähtisi meidän kodista. Me vanhemmat oksennettiin kilpaa lasten kanssa. Muilla se loppui ja mulla se jatkui. Tällöin tiesin jo odottavani ja hetken jo luulin, että se lapsi tulisi syntymään mun suusta. 

Helmikuu
Olin jo niin uupunut siihen melkeen viikon kestävään 24/7 "oksennustautii"(jota se kyllä olikin aluksi), joten marssin lääkäriin. Jouduin tiputukseen ja lääkäri epäili suolitukosta, joten päätti varmuudella ultrata. Suoli oli normaalin näköinen, mutta kohdussa nähtiin köllöttelevän kaksi pikkuista yhden sijaan. Tämä oli siis todennäköisesti syy "jatkuneeseen oksennustautiin". Niin kuin se olikin...!!

Maaliskuu
Jatkoin töitä pienen sairasloman jälkeen, mutta ilman yövuoroja. Itsellä kun meni voimat päivällä oksentamiseen ja yöllä valvomisen, en halunnut antaa kropalle enään yhtään enempää ressiä. Matkattiin kuitenkin ystävän kanssa Helsinkiin pienellä lomalle. 


Huhtikuu
Paha olo jatkui ja olin monta kertaa lähes varma, etten halua enään ikinä olla raskaana. Joka paikkaa särki ja olin pyörtyä jo pelkällä istumisella. Alapaine huiteli alle 60 ja yläpaine alle 100. Samalla esikoinen, joka tuntuu olevan allerginen keväällä ihan kaikelle, sairasti niin kamalan allergian.  Valvoin yöt, jotta tietäisin pojan olevan hengissä. Eri Lääkkeitä meni parhaillaan 9kpl päivässä. Kevät oli kauhea. Yöt sylittelin, itkettiin, istuin suihkussa höyryhengittelemässä pojan kanssa, oksensin itse, itkin itkin ja itkin. Onko mitään kamalampaa katsottavaa, kun oma lapsi näyttää kärsivän?!

Toukokuu
Juhlittiin esikoisen 4v synttäreitä ja oltii sairaslomalla, milloin kenenkä taudin takia. Saatiin myös tietää ultrassa, että masussa köllöttelisi pojat. Allergia jatkui esikoisella. Jouduttiin osastolle pariksi päiväksi. Lääkkeet jatkui, mutta muutamalla dropilla vähemmän. 
Sieltä herra sai tämän koiran ja joka ilta se löytyy pojan kainalosta. (Kiitos A9:n Kristianille!)

Kesäkuu
Olin ensin sairaslomalla oman sairastamisen takia ja sen jälkeen jäinkin pois töistä kun oma kroppa ei enään jaksanut. Vaikka masu oli pieni siihen nähden että kaksosia odotin, oli se ihan eriluokkaa kun yhtä odottaessa.

Heinäkuu
Yritin antaa kaiken mahdollisen ajan ja panoksen perheelle. Etenkin lapsille. Ne kun eivät ymmärrä kaksosten synnyttyä, ettei äitillä oo samallalailla antaa aikaa kun ennen. Mies jäi lomalle ja oli ihana olla kotona koko perhe. Käytiin uimarannoilla 100km päässä ja syötiin herkkuja. Mökkeiltiin ja nähtiin ystäviä. Oma olo antoi jo hiukan enemmän voimia itselle. Käytiin myös studiossa napsimassa masukuvat talteen. 

Elokuu
Jouduin pakkolepoon viikkoksi ja heti kun aloin liikkua päättivät kaksoset syntyä. Rv 35+2. Kaikki meni paremmin kun hyvin ja oltiin kotona kaikki jo muutaman päivän päästä sektiosta. Jouduttiin(miehen mielestä ehkä saatiin) ostaa uusi auto. 

Syyskuu
Elettiin uudenlaista arkea suur perheenä. 

Lokakuu
Aloitin salilla käymisen ja arki rullasi. Kaksoset saivat kasteessa nimet. 

Marraskuu
Tavallista arkea ja liikuntaa. 


Joulukuu
Isommat lapset jäivät päiväkodista 3kuukauden lomalle. Yksi pojista täytti 3vuotta. Sekä kaksoset olivat ensimmäisen kerran yökylässä veljien kanssa kun järjestin miehelle yllätys reissun Anna Abreun keikalle. 

Vuosi 2014 on ollu loppuen lopuksi positiivinen vuosi. Ensi vuodelle toivon parempaa kevättä allergioiden suhteen. Haluan itse päästö kesäkuntoon, jotta voin hyvillä mielin kulkea biksuissa rannalla. Jos siellä täällä on vähän jtn "ylimääräistä", olkoon!!! Ennen kaikkea..
Vuonna 2015 haluan olla entistäkin parempi äiti ja vaimo.


Ihanaa alkavaa vuotta kaikille <3