lauantai 15. marraskuuta 2014

Sektion jälkeinen liikunta

Ite aloin liikkua jo 2päivää sektion jälkeen. Kirjoittelinkin jo aikaisemmin siitä kuinka välillä mua hävetti kulkea omat vaatteet päällä synnyttäneiden osastolla, kuin ei mitään oliskaan tapahtunut. 
No toki oli tapahtunut, mä olin OLLUT monikko odottaja ja sain olla ylpeä 4lapsen äiti <3
Väsyneen näköinen mutsi 1päivä synnytyksestä. 


Palautuminen oli ihan älyttömän hurjaa. Jossain vaiheessa jopa vähän pelottavaa.   Omat vaatteet meni(muutamia housuja lukuunottamatta) päälle 2vko synnytyksestä. Painokin oli jo aikalailla normi lukemissa tuolloin. Nahkaa kuitenkin tuntui olevan kun muille jakaa. 

Liikkuminen onnistui jo hyvin heti sektion jälkeen. Perheen kanssa vietettiin aikaa lenkkeillen ja muutenkin tuli liikuttua koko ajan. Iltaisin sai muutamana iltana ottaa särkylääkettä, mutta siihen se sitten jäikin. 

Jälkitarkastuksen jälkeen päätin alottaa kunnolla liikkumisen, kun lääkäri siihen "antoi luvan". Vatsalihakset oli jo palautunu täysin, vaikka olin varautunu siihen että vielä pitäis hetki odotella. Onneks ei!!

Day 30 kyykkyhaasteen alotin n. 2vkoa sitten. Sitä on nyt tehty vaihtelevin tavoin salikortin alettua tauon jälkeen. 
Vatsalihaksiakin on alettu pusertamaan, josko tän ruhon sais kesäksi kuntoon. :)

Kristalta sain huippu linkin, joka oli tarkotettu juurikin sektion jälkeen liikunnan alottaneille. Kurkatkaa ihmeessä!

http://m.iltalehti.fi/terveys/2014110418784298_kn.shtml

Moni on kysynyt onko mulla jäänyt kumpua sektio haavan päälle?
-kyllä on!
Mietin itsekkin onko se normaalia ja häviääköhän se ollenkaan? 
-en tiedä?
Siitä saan olla kyllä kiitollinen, että kroppa on enemmän kun mukana tässä hommassa. Olis kamalaa, että yrittäis kaikkensa eikä mikään näkyis missään. Omat vaatteet saa vetästyä päälle ja pikku hiljaa ne alkaa myös näyttää istuvilta. Tästä on hyvä jatkaa :)

Tavoitteena on saada kaikin puolin tiiviimpi paketti. Vaikka kyllä tää näinkin on kelpo :)
Muistakaa-älkää olko liian itsekriittisiä! Minä jos joku tiedän, että se ei tee hyvää mieltä,ei muille, eikä etenkään itselle. 

Mä jatkan nyt viikonlopun karkkimässytystä. 

Tästä on lähdetty...
MonikkoValas vm. 2014 :)

Kuinka muiden liikkuminen synnytysten/sektion jälkeen?

Onko kroppa lähtenyt "mukaan" vai junnaako perässä?

10 kommenttia:

  1. Toi sun palautuminen ja toipuminen on kyllä jotain niin hurjaa mun silmissä! Itellä kun meni niin pitkä aika toipua ja taisin käyttää ensimmäistä vartalonmyötäistä paitaa vasta kaksi vuotta sektiosta!! Kuljin aina löysät päällä :D nyt toivon että suunnitellun sektion myötä toipuisin yhtä huimasti kuin sinä, supermama ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pidän peukkuja että siellä menis kaikki nyt paremmin kun ensimmäisen kohdalla :) <3

      Poista
  2. Aivan huippu nopeeta oot kyllä palautunu!!! Upee <3

    VastaaPoista
  3. Meiän esikoinen synty sektiolla ja palauduin siitä kaikista nopeiten... Salin alotin tosin vasta reippaasti jälkitarkastuksen jälkeen, mutta parissa viikossa oli kans kaikki raskauskilot poissa. Mulla ainakin on edelleen se pieni ihana kumpu sektioarven yläpuolella... toki oonhan ollut kahdesti raskaanakin jo sektion jälkeen, mutta käsittääkseni hyvin harvalla tuo kumpu pois lähtee kokonaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kans että se ei kokonaan lähde ikinä. Toisaalta, eipä tuo nyt haittane :) Nököttäkööt tuossa :D

      Poista
  4. Mulle ei lääkäri kertonut jälkitarkastuksessa, ovatko vatsalihakset palautuneet oikeisiin osoitteesiinsa :/ Oli kyllä puhetta liikkumisesta, että voi rueta liikkumaan oman jaksamisen mukaan, mutta että vatsalihasliikkeitä ei kannattaisi ihan heti ryhtyä tekemään. Oon myös netistä lukenut, että jos niitä ryhtyy tekemään liian aikaisin, ei lihakset välttämättä palaudu paikoilleen ikinä ja väliin jää lovi. Näin ollen en oo siis uskaltanut rueta vatsaa treenaamaan. Kävelylenkkejä teen, siinä mun liikunta. Oon kyllä miettinyt, lähtiskö ryhmäliikuntatunneille hiljalleen...jos sais aikaseks :D

    Upeaa palautumista sulla, ihmettelen edelleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu tuo lihasten palautuminen kohdalleen on ihan totta! Liian aikaisin ei kannata aloittaa. Itellä kuitenkin lihakset jo hyvin paikoillaan, eikä rakoa niiden välillä tunnu ollenkaan. Alotin staattisilla ja yritin herätellä niitä syviä lihaksia henkiin. Nyt kun niitä on tehnyt usemman kerran, uskallauduin tekemään vatsa rutistuksia. Huomasin, että selkälihakset on ihan nollassa! Niiden vahvistaminen siis on nyt kans listalla. Inhoan tosin niiden tekemistä, mutta ei auta! :D

      Poista
  5. Mun vatsa on edelleen ihan ihmeellinen, varmaan lihakset niiiiiin venyny tai jotain kummaa on tapahtunut :) Ylimääräistä nahkaakin roikkuu (oikeesti roikkuu!) vaikka muille jakaa.. Tuskin tulee ikinä entiselleen palaamaan, mutta olihan se mahakin sen verran huima, että yllätyksenä ei "vauriot" tulleet.. Paino on varmaankin jo tippunut lähtöpainon alle ja vanhat housut alkavat olemaan liian isoja..Mutta toi maha on jotain aivan järkyttävää :D En oo kuitenkaan ottanut siitä mitään stressiä, se nyt on sitten sellanen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana asenne <3 me naiset ollaan välillä vähän liian hätäsuä tällästen juttujen kans. Saadaan olla ylpeitä, että meidän kroppa on kestäny kantaa 2pikkusta samaan aikaan :) kyllä meistä vielä kelpo ruotusia saadaan ;)

      Poista