Miehet on ollu lähes tulkoon aamusta iltaan menossa. Nytkin ne lähti taas mökille viettämään viimesiä lämpösiä kesäpäiviä. Ketään ei oo käyny kylässä, lukuunottamatta omaa äitiä. Toisaalta, en mä oo kaivannutkaan oikeastaan seuraa. :) Oon yrittäny nauttia nyt vaan olemisesta ja varsinkin omasta ajasta. Eihän tää mitään herkkua ja parasta antia oo, mutta omaa aikaa kuitenkin. Oon saanut lukea blogeja aamusta iltaan, pelannu pelejä kännykällä ja jutellut mukavia muiden kanssa puhelimen välityksellä.
Nukuin viime yönä kuin pieni sika. Vessassakaan en ravannut niin kun yleensä. Aamulla heräsin ensimmäisenä talossa! Ajattelin, että tästä tulee mahtava päivä. Kunnes olot iski vasten kasvoja vessaan noustessa. Hermokäyrät meni jo jossain hyper avaruudessa ja päätinkin, että tänään puetaan päivä vaatteet päälle ja kammataan vielä pehkokin.
Olo ja mieli hiukan parani, ja mä ajattelin ääneen, että "mitä sä kuule nainen valitat!?". :D
Tuntuu ettei mitään muuta oo tehnykkään viime päivinä. Ehkä tää kamala ketutus kuitenkin suotakoon vielä huomisen. Maanantaina on 35+0 ja tää ruho hinaa ittensä kauemmas kun postilaatikot. Ajattelin kuulkaa oikeen repästä ja käydä postissa hakemassa paketin.
(hups, en oo nettishoppailu tällä viikolla.. enhän!? ;) )
Uskokaa tai älkää, mä kaipaan sitä kun saan kaivaa imurin kaapista, tiskata paistinpannut, ripustaa pyykkiä, ajaa autolla, juosta ulkona ja ennen kaikkea syödä ilman että puolet ruuasta on ohi :D
Onko muilla odottajilla ollu tätä samaa vikaa? :D
Neuvolassakaan en tällä viikolla käyny, koska lääkäri ei kokenu sitä tarpeelliseksi. Ymmärrän täysin. Verenpaineen ja painon pystyn mitata kyllä kotonakin :)
kiloja on kertynyt tän raskauden aikana nyt 15kg. Tän viikon aikana se on noussut sen kilon verran.
Hassua ettei kuitenkaan sen enempää. Ottaen huomioon, että pelkkää vauvaa on jo sen 5kg+ vedet+ istukat.
Ihoa on alkanut kiristää nyt enemmän ja enemmän. Rasvailulle onkin ollut nyt rutkasti onneksi aikaa
Tuntuu että masu ei oo enään niin piikki eikä iso möhkäle? Laskeutunu se ei kyllä oo, vaikka minimies A onkin jo ihan alakerran kansaa. MiniB sen sijaan tykkää edelleen makoilla äitin kylkiluun päällä. Oikealla kyljellä makaaminen ei oo mun lemppari puuhaa kyllä ollukkaan moneen viikkoon.
psst te monikko odottajat.. Onko teillä edes laskeutunut masu selvästi loppua kohden?
*Yhtä odottaessa ainakin huomas heti, kun masu valahti alemmas. :)
Nyt ajattelin nauttia jätti lasin jäävettä(on muuten tullut juotua oikeen kunnolla!!) ja ehkäpä joku leffa vois viihdyttää mua. :)
viikonloppuja!
Voin vaan kuvitella tuon sun tunteen..tavallaan kiva vaan olla omassa rauhassa, mutta tavallaan potutuskäyrä saattaa nousta hyvin pienestäkin ja tuntuu ettei mikään ole kivaa! Mulla meinas nousta iso sarvi otsaan aina, kun pudotin jotain lattialle käsistä! Ja sitä muuten kävi USEIN! En tajua miten musta tuli niin hiton kömpelö :D Jaksamista lepäilyyn! :)
VastaaPoistatiekko ihan sama homma! Tuntuu ettei mikään pysy käpälässä :D
Poistakiitos jaksuista! :) Miten siellä muuten jaksellaan? :) <3
PoistaIhan mainiosti. Vauvat voi hyvin ja hoito on erinomaista :) Kirjoitan blogiin piakkoin näistä ekoista päivistä :) Itsekin oon ihan OK. Nouseminen jostain (sänky, tuoli, sohva) on ikävintä ja asennon vaihtaminen nukkuessa. Kipuja ei kuitenkaan juurikaan ole eli aika vähällä oon mielestäni päässy ja leikkauksestahan on vasta alle viikko!
PoistaKiva kuulla :) teidän pikkuset on kyllä niin sulosia <3
PoistaTuo syöminen oli kyllä yhtä taiteilua! :D Aina oli paidat taturassa masun päältä... Tai kun ei meinannut ylettyä voitelemaan edes leipiä tason päällä :D
VastaaPoistaJep. Ja auta armias jos maito purkki on 5cm yli pöydän puolivälin. Ei toivookaan että se ylettyis käteen ilman että maha ottaa pöydän reunaan :D
PoistaTsemppiä loppumetreille! Mä olin vuodelevossa tuplaraskauden vikat 10 viikkoa ja kaipasin kanssa niitä perus kotijuttujen tekemistä. Sainkin viikolla 34 luvan alkaa tekee jotain pientä kotona ja sitten tytöt syntyivätkin 35+1!
VastaaPoistaKiva, että saat lepäillä kotona, mä olin Naistenklinikalla kolme viikkoa, oli kyllä juhlaa päästä kotiin jatkamaan lepäilyä, vaikka sitä sitten jatkuikin sen seitsemän viikkoa. Raskasta oli, mutta lopputulos sen arvoinen!
Mulla ei muuten ainakaan laskeutunut maha ollenkaan :)