perjantai 28. marraskuuta 2014
"Siivoo kuule ite!"
torstai 27. marraskuuta 2014
Toivepostaus: ruokailu
Kaksosuuden takia jäin lukemaan blogia. Mua kiinnostaisi tietää enempää minien ruokailusta. Pulloruokinta on ilmeisesti? Pumppaatko maitoa vai saavatko korviketta? Miksi valitsemasi tapa? Ylipäätänsä miten organisoit asian ja miten ruokailu on sujunut syntymästä alkaen?
Oonkin tästä joskus kirjottanu jossain tekstissä jonkin verran. Mutta otetaan uusiksi :)
Kaikki jotenkin olettaa että kaikki äidit imettää automaattisesti. Pullo ei oo edes vaihtoehto? Tai on(ehkä?), mutta vasta tissin jälkeen?! Mihinkä ihmeeseen tää ajatteli perustuu? Toisilla ei tuu edes välttis maitoa ja toisilla sitä tulee niin paljon että se on jo riesaksi.
Ite oon kokenu imetyksen hyvät ja huonot puolet. Esikoisen kanssa olin hiukan jopa ankara itselleni jossei tissittely ollu mahdollista joka kerta. Ja kun poika päätti itse laittaa stopin rintaruokinnalle n. 4kk ikäisenä, syytin siitä itteäni. Tunsin olevani epäonnistunu, vaikka tiesin että en todellakaan olis imettäny lähellekkään 1vuoden ikää. Enkä ollut lähellekkään epäonnistunut!!!
Toisen kanssa olikin ihan päinvastoin. Jätkä oli oikeen tissitakiainen. Ensimmäiset kuukaudet meni hyvillä mielin imetyksen suhteen, mutta jossain vaiheessa mä väsyin siihen. Yritettiin antaa ajoittain pullosta maitoa, mutta turhaan. Poika ei huolinu. Pumppasin maitoa ja mies yritti antaa pullosta, turhaan. Ei huolinu!! Puolen vuoden ajan mulla oli poika aina mukana. Siis aina! juhannuksena 2012 (pojan ollessa puolen vuoden) päätin että tän on loputtava. Mä en kestä enään!! Moni kattoi kieroon ja tokas aina"älä nyt. Vauva tarvii sun maitoa kasvaakseen. Sellasta se nyt vaan on." Ja paskat!!
Mä olin itte niin väsyny siihen tissittelyyn. Kiehuin raivosta ka tiesin että romahdan jossei tissittely loppuis pian, mielellään heti!
Mä lähdin kaverin kanssa ulos ja mies jäi kotiin lasten kanssa. Ei huolinu poika ikinä tuttipulloa, mutta kupista alkoi juoda jo todella pienenä.
Kun saatiin kuulla että meille oli tulossa kaksoset, päätin heti että jos imetys onnistuu on se vaihtoehtona. MUTTA myös pullolle tulee lapset oppimaan.
Meidän kohdalla lapset kuitenkaan eivät jaksaneet imeä, joten rintaruokinta sai todella hitaan alun. Aloin pumpata ja pojat saivatkin ensimmäisinä päivinä mun omaa(korvikkeen lisäksi). Kotiin kun päästiin päätin heti, että en ala pumppaus rumbaan. Meillä oli kotona 2isompaa lasta ja nyt myös 2pienempää lasta. Tiedän että olisin ajanu itteni todella alas, jos olisin edes yrittänyt alkaa kokeilla pullo/tissi/korvike rumbaa.
Vaikka kaksoset on syöny lähes koko elämänsä, reilu 3kk, vaan kaupan korviketta, en todellakaan koe epäonnistuvani. Tällä kertaa tää meni näin ja nyt kun alkaa miettiä, en välttämättä olis edes halunnut alkaa imettämään kahta. Onhan se hyväksi lapselle ja äidinmaito paras maito... Joopa joo! Näin varmasti onkin. Mutta miksi ihmeessä Suomessa myytäisiin korvikkeita vinopino, jos ne olis jotenkin huonoksi lapsille? Mä en oo ikinä edes ajatellu että korvilapset olis jotenkin huonompia.
Ja miten organisoin ruokailut?
Mähän oon pääsääntöisesti kaikkien lasten kanssa, koska mies käy töissä. Välillä kaksoset syö lattialla ja harsot pitää pulloja. Välillä sitterissä ja välillä rattaissa. Pyrin kuitenkin siihen että sylissä saisivat syödä. Läheisyys on kuitenkin niin tärkeää. Se vaan ei aina onnistu, vaikka kuinka haluis. Yks johon oon kuitenkin vetäny heti rajan, jokaisen kohdalla, on sänkyyn annettu maito. Se lieneekin suurin syy onnistuneeseen helppoon yömaidon pois jättämiseen meillä. Mun mielestä kenenkään ei tarvitse syödä sängyssä
(okei, kyllä joskus ite voi //AIKUISENA ;) )
Joskus koen pahaa omatuntoa. Joskus illalla pystyn lähestulkoon laskea kuinka monta kertaa on kaksosten kanssa sylitelty. Mutta näin tää menee. Yks syli ja 4lasta suurimman osanpäivästä. Ei voi jakaantua sataan paikkaan samaan aikaan?!?
Vinkkinä muille kaksosten ruokailuja miettineille: älkää ressatko liikaa! Tehkää juuri niin kun parhaaksi koette. Antakaa muiden haukkua ja puhua, te ootte niitä jotka päätätte millä ruualla teidän lapset saa kasvaa.
Meidän lapset on kasvanu osittain äidinmaidolla, täysin äidinmaidolla ja täysin korvikkeella. Mutta ennen kaikkea: heidät on kasvatettu rakkaudella!
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Miksi just tämä? Ehkäpä sä?
tiistai 25. marraskuuta 2014
Mun päivät
maanantai 24. marraskuuta 2014
Voittaja fiilis. Hyvä mutsi!
torstai 20. marraskuuta 2014
Toivepostaus:Isänpäivä
maanantai 17. marraskuuta 2014
mä selvisin
Vietin illan taas lasten kanssa yksin. Mies lähti Helsinkiin tenttimään. Se oli mulle ihan ok! Pakko olla! Sehän on osa työtä.
Aamulla isommat meni päiväkotiin muutamaksi tunniksi ja me jäätiin minien kanssa kotiin. Päätin ottaa itteeni niskasta kiinni, kun yleensä pyhitän maanantain ja keskiviikon laiskottelulle. Lähdettiin pitkälle kävelylenkille ja kotiin tultaessa söin hyvää "sapuskaa". Jälkkäriksi vielä omenaa ja banaania, valkosuklaa kermavaahdolla höystettynä.
Mummi haki isommat hoidosta ja arvata saattaa, mikä oli vastaus kun kysyttiin pojilta haluaako ne mennä mummille vai toisiko mummi heidät kotiin. Totta kai mummille! Olihan siellä 14v eno, joka keksii kaikkia konhotuksia niiden kanssa! :)
Nooh.. ehdin pestä lattiat ja tampata matot ennen kun mies saapu töistä. Äkkiä ruokaa ja sen jälkeen hakemaan poikia.
Illalla leikittiin kaikki kaikessa rauhassa ja hyvässä hengessä. Ite sain "hienot" hiukset.
Kysyessä, mitä mun hiuksille nyt on tehty sain vastauksen" Ne on nyt puhtaat ja ne on värjätty vihreiksi". Tänx! On meidän lapsilla tyylitajua ;)
Isimies lähti siis tänään Helsingin suuntaan nauttimaan hiljaisuudesta hotellin ihaniin muhkeisiin valkoisiin lakanoihin. Tsemppasin itseni, vaikka tiesin että kyllä mä pärjään. Oonhan mä ollu lasten kanssa useana iltana yksin kun mies on ollut valmentamassa tai iltavuorossa. Voin rehellisesti sanoa että V***nmoinen kateus iski klo 21.00 kun kaikki lapset oli huutanu sen 30min kurkku suorana, niin että seinät helisi.
Isommat päätti karjua sen takia että eivät saaneetkaan nukkua mun kanssa ja pienemmät sen takia että isommat huusi.
Nyt on kaikki kuitenkin ollu nukkumassa jo hetken ja ite painun kans pehkuihin nauttimaan hiljaisista yöunista.
Ikävä on jo kova, mutta on se kiva nukkua leveässä sängyssä YKSIN, ilman että kukaan on kuorsaamassa ja puhumassa höpö juttuja tai että, angry birds tyyny on mun jalkopäässä ja jonkun pienet varpaat mun suussa.
Öitä!
ps. Isänpäivä postaus saa vielä odottaa. En oo saanut aikaseksi laittaa kuvia koneelle. Vieläkö sellainen edes kiinnostaa?
Keskoslastenpäivä
lauantai 15. marraskuuta 2014
Sektion jälkeinen liikunta
Mulla on vyötärö
perjantai 14. marraskuuta 2014
Viikonloppuja
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
hiljaista
Meillä sairastetaan nyt. Ollaan oltu niin ihmeen terveenä kaikki koko syksy että nyt sitten on meidän vuoro. Minimiehillä oli yöllä kuumetta ja nenä niin tukossa, että puklukin lensi kaaressa alvariinsa. Yö ollaan siis valvottu ja tänään mennään panda silmillä. Nooh! Tämmöistä tää on välillä :)
Onneks mulla on maailman ihanan äiti. Se kuskas pojat päiväkotiin ja takasin <3 Kiitti Mami <3
Hiljasta suottaapi siis olla vielä hetken aikaan, mutta kyllä täällä hengissä ollaan. :)
lauantai 8. marraskuuta 2014
voivoi lapsi kulta-olisit vielä vähän kasvanut
Elämä on kuitenkin palkinnut mut ja isimiehen neljällä ihanalla pojalla.
Usein, tai no usein ja usein, saa kuulla "voi apuva, onko nämä kaikki lapset sun? Sähän olet vielä niin nuorikin vielä tyttökulta? Kuinka sä nyt jaksat? Jestas mikä homma sulla on? Sulla on vielä elämä edessä".. Halleluja! Taitaa olla fossiileja näiden lauseiden puhujat?!
Tiedättekö sen tunteen kun..
kaikki tuntuu tältä.
Sen tunteen kun tekis mieli sanoo kaikille haistakaa paska, mä haluan olla nyt hetken yksin. Myös mä, koen joskus sellaisia päiviä. Kaikki varmasti?
Tai kun..
..vääntää mielummin sen tekohymyn oikean hymyn sijasta, ihan vaan siksi, ettei tarvitse pahoittaa toisen mieltä. Myös näitä hymyjä nähdään mun naamalla välillä.
Vaikka mä äitinä oon esimerkkinä koko ajan, ei mua jaksa oikeesti koko ajan huvittaa. Ei jaksa koko ajan huvittaa korjailla pikkuautojen renkaita tai kuunnella pikkukakkosen tunnaria.Välillä mä niin mielummin kattelen töllöä ja vastaa "mm m, joo, ei, oota"..
Siltikään se ei tarkoita, ettenkö mä jaksais tai haluais olla äiti. Tai että, mä olisin ryhtynyt liian nuorena äidiksi ja havahdun tälläisissä tilanteissa siihen "mitä multa jää nyt paitsi"?
"sun elämä on pilalla. Älä nyt vielä hanki lapsia, voit vaikka matkustella ja tehdä töitä ensin" joopajoo..
Miksei...
lasten kanssa sitten voi matkustella? Mekin ollaan oltu perheenä risteilemässä. Ensin ajettiin jumalattomassa myrskyssä monta sataa kilometriä, että päästiin edes laivalle saakka. Matkalla tuli viis sataa raivaria, kun toinen potki toista, eväät oli loppu ja puuhapeten tunnaria ei vanhemmat antanu soittaa toista tuntia. Siltikin..
meillä oli ihan huippu reissu!
Mutta niin kun sanoin, koko ajan ei voi jaksaa olla äiti. Ei voi koko ajan jaksaa leikkiä ja pyyhkiä pyllyjä. EIkä tarttekkaan!
Äitinä olo ei ole elinkautinen, jossa lapset on sun kakun vahtijoita. Äitinä olo on elinkautinen jossa sinä oot se mitä oot! Se oot sinä, joka määräät miten kakku lusitaan!
Monet kauhistelee juurikin sitä kuinka me pärjätään? öö..
Ihan yhtä hyvin kun ennenkin. Valehtelisin jos sanoisin ettei meidän arki oo muuttunut ollenkaan lasten tulon myötä. Totta kai se on!! Monellaki tapaa. Siltikin..
On iltoja kun laitetaan hiukset ja naama kuosiin ja lähdetään joraamaan. Nauretaaan ja hömpötetään niin että ääni on käheenä ja päkijät kipeenä. Bailataan niin että aamulla tukka tippu päästä. Ja hei... mä oon siltikin VIELÄKIN äiti!? WHAAT? "hei Sanna, mitä sä täällä teet? Eikö sulla oo jo lapsia kotona?"
JOO mä jätin ne kotiin kun lähdin ulos???? IDIOOTTI!
Tälläisten kommenttien heittäjillä ei toivottavasti oo lapsia tai jos on niin kotiin tulo aika on mennyt jo kauan sitten.
Myös parisuhteelle on aikaa jos sitä haluaa itse! Se, että lapset onkin nyt jakamassa sitä aikaa mitä miehen kanssa jaettiin ja elettiin ennen kaksin, ei tarkoita, eikä sakkaaan tarkoittaa, että lapset vie nyt kaiken ajan. Sehän nyt on kuitenkin päivän selvää ettei sitä aikaa parisuhteelle vaan oo niin kun ennen.
Myö minä,äiti(edelleen!) kaipaan välillä aikaa jolloin saan antaa hoitolaukun ja meidän rakkauden hetelmät muiden hoitoon. Saan suunnatta rauhassa kaupan kautta kotiin ja vetästä ne meikit pitkin lattiaa, ilman että joku piirtää kajaalilla ja poskipunalla valkoseen tapettiin.
Oon oppinut nauttimaan omasta ajasta vasta kuopuksen synnyttyä. Sitä jotenkin koki niin kamalaa omatuntoa jos lähti johonkin ilman lasta? MIKSI? Ei niin saisi olla.Välillä vaan tulee mitta täyteen..
Mutta en mä siltikään oo paska NUORI mutsi.
Mutta vaikka mun hermot on välillä niin kireellä että niiden napsahtaessa ei olis kellään hauskaa, mä mielummin vietän sitä "nuoren kotiäidin arkea".."oi voi rankkaa.. jäät paitsi haalari bileistä. Kato toi ostaa 10litraa maitoa lauantai iltana". mä kaiken humputuksen ja muun tilalla oon..
Juntti. Oma itseni!... Käyn salilla mukamas tekemässä jotain ja ostan "merkkivaatteita" halpahallista ja hennesin ale tangoista.. Ennen kaikkea..
olen Äiti omille lapsille. Mitään pullan tuoksuista kotiäitiä musta ei saa, vaikka välillä lasten kanssa leivotaankin.
ja hei..Niin paljon ihanampi herätä aamulla kun ei oo rahat loppu ja pääkipee. Tai noh, kyllä sitäkin on äideillä, ilman maitoa vahvempaakin. Mutta siltikin se on jtn niin....
henkeä salpaamattoman ihanaa!
Ne jotka vielä joskus päästää sammakoita suustaan, ja sanoo nuorien pilaavan elämänsä hankkiessaa lapsia-hankkikoot itse lapsia nuorena ennen sanomisia! Tai jos eräpäivä on jo mennyt, miettikööt vaikka mitä ovat menettäneet?
En hae tällä tekstillä nyt syyllisiä, enkä kehoita ketään hankkimaan lapsia nuorena, koska "niiden kanssa mikään ei muutu". ..
Lässyn lässyn!
Sovitaan vaikka että tää oli mun mielipide siitä kuinka" elämä menee hukkaan" ja "jään kaikesta paitsi".
Nuorena,19v, äidiksi tullut kuittaa..
yhtä iloisena kun ennen lapsiakin. Mutta sata kertaa onnellisempana.
Mitä ajatuksia muilla tää aihe herättää? Koska te ootte saanu lapsia ja otteekko te jääny jostain paitsi? Jos ootte niin mistä ja miksi?
p.s. Onnittelut kaikille isille! Myös te olette yhtä korvaamattomia kun me äiditkin. Olitte sitten nuoria tai eräpäivän ohittaneita :) <3