Monikko blogit nyt myös facebookissa

http://sportharmony.blogspot.fi/?m=1 blogin kirjoittaja Sanna heitti kehiin hyvän idean ja en miettinyt hetkeäkään toteuttaisinko sen. 

Nyt "monikko blogit" löytyy myös facebookista. Helpottaa ihmisiä, jotka käyttävät facebookkia, muttei oo kirjautuneena bloggeriin. :)

https://m.facebook.com/groups/738688152887929?ref=bookmark

Monikko blogit idea ja toteutus on saanut ihan hurjan hyvää palautetta. Blogejakin on kertyny kasaan jo yli 20. Kiitos naiset!!

Tervetuloa kaikki mukaan  myös faceen :)

Ensimmäinen yhteistyö on jo vireillä. Olkaahan kuulolla tupla bloggarit :)

Monikko blogit-sivu auki.

oon niin innoissani. Vaikka tää asia ei koske vaan mua, vaan parhaimmassa tapauksessa n. 850 uutta perhettä vuodessa.

Nyt on kaksos blogien oma "blogi" sivu auki. Illalla alan lisäillä blogeja :)

http://monikkoblogi.blogspot.fi/

Nyt linkkiä menemään kaikille monikko blogia pitäville, että saadaan piiitkä listä ensi vuoden aikana aikaan.
Ihanaa loppu vuotta jokaiselle.

Sanna

Monikko yhteistyö? (linkitys jatkuu)

Tiettekö.. Kelasin monikoille tarkoitettuja etuja yöllä syöttäessäni poikia. Ihanaa kun Suomessa muistetaan meitä ilman rahallista vastinetta.

Monissa blogeissa on yhteistyö juttuja. Ihanaa kun pystytään antamaan ihmisille tavaraa ihan ilmatteeksi.  (Toki mainostaminen kuuluu kauppaan!!). Välillä se on jotenkin (omasta mielestä) turhauttavaa lukemista. Eipä mua kiinnosta vaan yhteistyö juttuja lukea. "Tälläisen sain yhteistyön kautta. Eikö oo hieno? Vai tykkäättekö enemmän tästä toisesta".

-hienoja ovat ja ostaisin varmasti itsekkin jos rahaa olisi moiseen joka kuukausi. Jos päästäänkin tähän asian ytimeen. 

--moni ei varmasti ymmärrä, kuinka iso raha reikä monikkoperheen arki ylipäätään on. Vaippoja menee tuplasti, korviketta menee tuplasti, ruokaa saa ostaa (melkeen) tuplasti(useamman lapsen saaneena jopa triplasti!!).

Vaatteita täytyy ostaa aina useampi. Ulkovaatteita on pakko olla molemmille omat, eli nekin tuplasti!!

Kaikki lasten tarvikkeet tuplasti(syöttötuolit, turvaistuimet, sängyt...)

Listaa vois jatkaa loputtomiin. 

Yön pikku tunneilla iski ajatus. Niin iso ja hyvällä mietitty ajatus, että ajattelin toteuttaa. Tai ainakin yrittää parhaani(ellen kaikkeni) onnistumisen kannalta. 

Yhteistyö.

Se on se juttu nyt. Ajattelin koota monikko perheiltä, monikko blogeja yhden linkin alle. Joka kuukausi avattaisiin meidän tavallista arkea ihmisille helposti, jotka sitä haluavat lukea. Ennen kaikkea, vertaistukena nää tekstit varmasti koskettaa eniten. 

Koska me kaikki monikko vanhemmat ollaa ihan super vanhempia(en vähättele yksös vanhempia, olette tekin, mutta eritavalla tässä tapauksessa<3), haluisin antaa meille vastinetta suuresta työstä. Huolehtimisesta, kannustamisesta, rakastamisesta, kyyneleistä ja ennen kaikkea itsensä kaiken antamisesta. Aina se arki kahden saman ikäisen kanssa vaan ei ole niin ruusuista.

Mitä sanotte, jos yritettäisiin hankkia joka kuukausi yhteistyö kumppani? Yhteisyökumppani, joka joutuu(tai ennemminkin saa!) antaa hymyn huulille monikkoperheelle, vain kerran kuukaudessa? Yksi pieni kerta kaupalle-yksi todella iso juttu meille. Mahdolliset

Yhteistyö jutut arvottaisiin kerran kuukaudessa(esimerkiksi tuplasti, "brändiä noudattaen) sillä menetelmällä , että kaikki saavat varmasti tulevan vuoden aikana jotain?

Toki jos onni suosii niin paljon, että jokin yhteistyö jatkuisi, se olisi jo osa lottovoitto! Mainostaminen olisi tunnetusti osa juttua, mutta eiköhän meistä jokainen pysty antamaan pientä palaa arjesta, kiittääkseen lahjoittajaa. 

Te, jotka linkititte jo oman bloginne. Kiitos! 14blogia alle vuorokauteen on todella hyvä alku. Laittakaa hyvä kiertämään, ja huikatkaa muitakin monikkoblogeja mukaan. 

Miltä kuullostaa?

Kuka antaa oman bloginsa "jakoon"? (Esim. "monikkoblogit"-linkin alla)

(Netistä napattu meidanperhe.fi)

Hoitsut, vaviskaa!
Nyt saapuu lapsi Aa.
Tanner tömisee,
kun syntyy lapsi Bee.

Ruusuihin me hukutaan,
ja mieluummin kuin nukutaan,
me lapsiamme ihaillaan.

Olkaa tervetulleet vaan,
perheeseen ja maailmaan,
vauhtiparivaljakko.
Esiin joka maljakko!

Nyt onnenmaljat nostetaan
ja vaippavuori ostetaan.
Kuohukoon näin juoman kuplat,
potrat ovat meidän tuplat!

Monikko vanhempi -- linkitä blogisi

Muistan kuinka ite janosin odotusaikana tietoa kaksosista. Kaikki mikä liittyi kaksosiin kiinnosti, vaikka lasten hoito ja kaikki siihen liittyvä olikin hallussa ja tiedossa opiskelun ja isompien lapsien myötä. On se kuitenkin niiin suuri ja erilainen juttu, kun lapsia tuleekin kertaheitolla kaksi tai useampi. 

Se mistä loppupeleissä itselleen jaksoi sitä tietoa haalia (ja oikeestaan ainut väylä!) oli blogit. Oli mukava lukea kaksosäitien omia kokemuksia ja mietteitä, eikä niitä terkkareiden ja muiden terveysihmisten oppikirja tekstejä. 

Tälläkin hetkellä oma lukulista koostuu lähinnä kaksosblogeista. 

..ajattelinkin nyt, rohkasta teitä kaikkia blogia kirjoittavi kaksosten vanhempia.

Linkitä oma kaksos/monikko blogisi kommentti kenttään ja autetaan uusia monikko vanhempia löytämään vertaistuki höpinöitä helposti :)

Ja jos tiedät muita monikko bloggareita, huikaathan niille, että ovat enemmän kun toivottuja mukaan hommaan.  Laitetaan hyvä kiertämään ja tehdään pitkä lista :)

Voi kyllä!!! Kaikki 4poikaa, ovat meidän lapsia!!

Kuljen paljon lasten kanssa yksin. Joskus saattaa olla mukana leikkipuistossa tai kävelylenkillä myös omien lisäksi naapurin tyttö, siskon tyttö tai joku muu tuttu lapsi sattuu roikkua meidän vaunujen reunassa. 

Isoille ruoka ostoksille kun mennään miehen kanssa yhdessä, menee yleensä isommat lapset mummilaan siksi aikaa. Mutta aina..  Joka ikinen kerta. Tulee niitä perään kääntyviä katseita. On vanhempia ihmisiä ja sitten niitä vähän nuorempia.  Joskus jotkut kehtaa jopa ohi käveltäessä katsoa vielä taakse ja joko hymyillä tai kohottaa kulmia, katsomalla meitä. 

Lapsiperhe kaupassa? Ei tuntuis olevan niin kauheen epätodellinen näky?

Olin kerran yhden pienen ja yhden isomman lapsen kanssa kaupassa. Sain paljon katseita ja yks nainen jopa tokas"onko nämä sun? Sulla varmasti on hommaa".  Hymyilin vaan takasin ja mietin:

-"voi kyllä on. Ja ei! Näiden kahden kanssa ei ole hommaa. Kotona odottaa vielä toinen puoli lapsi katraasta! Niiden kanssa sitä hommaa piisaa!"

Eilen oltiin miehen kanssa ostamassa joulun sapuskat ja kaksoset otettiin mukaan. Mies kulki Britaxien kanssa(jossa kaksoset istuu päällekkäin) ja ite lappasin ruokia ostoskärryihin. Saatiin paljon katseita ja taas, ihmiset jäivät kyttäämään??? 

Kaksi pariskuntaa jopa pökkäsivät toisiaan ja osottivat meitä?! Whaaat?? Kuinka vanhemmat ihmiset kehtaa?? Ymmärtäisin jotkut teinarit? Mutta kun ei niitä kiinnosta!!! Niin miksi aikuisten tarttee leikkiä lapsia????

Kaiken huippu oli se kun olin lasten kanssa kerran lähikaupassa. Isommat osaa olla todella nätisti kauppareissuilla kun oon niiden kanssa yksin. Kävelevät vaunujen vieressä tai lykkäävät lasten mini ostoskärryjä. (Toki joskus tulee muuta juoksu askel, mutta niinhän niiden lasten kuuluukin tehdä välillä!). 

Oltiin maitotuotteiden kohdalla. Ite lappasin maitoa muutaman litran kärryihin ja lapset valkkas toisessa päässä itsellensä vanukkaita. Nätisti huikkasivat "saanko ottaa tän äiti?"

Ei aikaakaan kun hyllyjen luokse tuli n. 4kymppinen nainen. (Tai tarkkaanottaen, se oli jo hyllyillä meidän kanssa samaan aikaan)

"Voi kun sun hoitolapset osaa olla nätisti kaupassa!"

Oi v****!!!

Korjasin ylpeenä että "ei!! Nämä on kaikki mun omia!!!!"

Mikä siinä on niin ihmeellistä, että 24vuotias on 4lapsen äiti, ihan omasta tahdosta?! Ja että se liikkuu ihmisten ilmoilla kaikkien kanssa, eikä oo kotona neljän seinän sisällä? 

Kaiken huippu oli se kun oltiin ABCllä syömässä koko perhe(+miehen mummi). Joka ikinen pariskunta ja perhe kääntyivät katsomaan. Yksi pariskunta jopa kehtasivat kytätä kauan, vaikka varmasti huomasivat, että me nähtiin niiden katseet(lue:kyttäys!)

No joo.. Ollaanhan me varmasti hauska näky, sitä en kiellä! Mutta miksi ihmisten täytyy kytätä?

Voin rehellisesti myöntää, että itse oon ollu myös tähän"kyttäys" osastoon kuuluva. Tosin silloin oon ollu paljon nuorempi. 

Työ mistä jäin nyt viimeks äitiyslomalle, opetti mua paljon. Hoidin hengityshalvauspotilasta. Useammat ihmiset kyttäsivät ja katsoivat paheksuen. Teki mieli sanoa niille "mitä v**** sä kyttäät? Me ollaan ihmisiä siinä missä sinäkin!!!"

Ja jos täytyy kytätä ja olla utelias, miksi ei voi jakaa hymyä sen kamalan naaman vääntämisen ja kulmien kohotuksen sijaan??? Silloin se uteliaisuus voi olla positiivisella tyylillä tehtyä!!

Hymy ei maksa mitään ja vie niin paljon vähemmän energiaakin kun naaman vääntäminen silmät suurella. 

Kuka lupaa tästä lähtien jakaa edes yhdelle tuntemattomalle hymyn? 

Kuinka moni on kokenut samaa? Tai kuinka moni myöntää kytänneensä?

Hauskaa joulun odotusta kaikille!!

Hymyin: Sanna ja lapset

Totuus

Pakko tulla jakamaan tämä myös tänne. 

 

Kuka on samaa mieltä? :D

Hauskaa joulun odotusta Naiset ja miksei vähän miehetkin :)

Hiljaisuud

Tänne kuuluu hyvää. Tai no niin hyvää kun voi. Arki on alkanut olla enemmän ja enemmän hektistä. Siltikin ollaan vielä kaikki yhdessä koossa. Kaksoset on saanu joka päiväisen rytmin ja isompien kanssa on saatu arki rullaamaan kunnolla. Ikinä siinä ei siis oo ollu mtn ongelmaa, mutta nyt tietää justiin eikä melkeen miten toimia ja tehdä, että kaaos on hallittu :) isi mies painaa duunia ja sen päälle vielä duunia. Eipä tää yh elämä haittane. Auto vaan olis välillä kiva, pääsis vähän pidemmällä säteellä liikkumaan. 

Ensi kuussa me lähdetään lasten kanssa reissuun ja viivytään kauan. Isi mies saa jäädä(ainakin hetkeksi) yksinään vahtimaan että koti kolon seinät pysyy pystyssä hiljaisuudesta. Meillä alkaa nimittäin remppa. 

Täällä on laitettu kotia uuteen uskoon. Eikö tää martta hääräys ikinä lopu?? Aivan kun olis raskaana. Koko ajan täytyy laittaa kotia :D nyt on muodonmuutoksen kokenu makkari. Vielä se on pikku silausta vaille vajaa. Parempia Kuvia sitten kun kaikki on paikallaan :)

Seuraavaksi vuorossa on vessa. Se tosin vie jo muutaman viikon. Onneks meillä ei oo muuta kun aikaa :)

Jumpat.. Ööh? Nooh... Day30 jumppa tyssäs kyllä ennen loppua, vaikka salilla teinkin aina toistimäärät. Urheilu muuten on jatkunu 2-3krt/vko. Paino huitelee jo vähemmän kun ennen raskautta. Sitä ruokaa vissiin pitäis syödä ihan koko ajan :D

Nyt kaffikuppi kouraan ja keinutuoliin pötkölle. Isommat saivat rauhottua lastenohjelmia katsoessa ja kaksoset nukkuu ulkosalla. 

3vuotta rajua rakkautta

Tänään meidän yks neljästä rakkaasta täyttää vuosia. Onnea Topias 3vuotta <3

Meidän 3vuotias on täynnä itsetahtoa ja temperamenttia ei puutu. Niin se on ollut tasan 3vuotta. Siltikin se osaa näyttää hellänkin puolen. Joka päivä tämän herran suusta kuulee sanat"mä rakastan sua".

Askartelut ja "miesten hommat" on in. Robinia lauleskellaan ja satujen kuuntelu on tylsää. 

Reipas iso pieni poika. <3

Saa nähdä mirä vuodet tuo tullessaan.

Onnea muru--äitin ja isin rakas. Rakastava Isoveli ja hermoja raastava pikkuveli. 

<3

Roskakoriin kiitos.

Tää päivä on tuntunu jotenkin niin raskaalta. Aamusta iltaan saakka. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa. Lapset huutaa ja mikään ei oo kivaa. Eikö sitä lunta vois jo sataa? Seinät kaatuu päälle kun sisällä täytyy junnata päivät pitkät. Kurahousutkin pitäis hakea päiväkodista. Rahat on loppu ja synttäri kekkeri hommat painaa niskaan. Mä kuitenkin skippasin joka iltaisen siivouksen. Enkä tee mtn. En edes lataa pulloihin keitettyä vettä. Onneks valmis korviketta on kaapissa.  Nyt silmät kiinni. Kerrankin olen sängyn pohjalla jo lähempänä klo 21 kun 00.00. 

Onko muita ketutusta potevia?

Onneks huomenna, tarkalleen alle 3h päästä, on uus (parempi?!) päivä! :)

Fani fanittaa. Fanaatikko?

Unohdin eilen kertoa uudesta fanituksen kohteesta. En oo ikinä hehkuttanut Anna Abreuta, mutta musiikki on ollu ihan kuunneltavaa. Nyt kyllä täytyy todeta, että huikea artisti!! Ihan varmasti tulee kuunneltu eri korvalla biisit läpi. 

Todella taitava ja symppis tyyppi. 

Ja ei.. En ihan fanaatikoksi ryhtyny- samoin kun mies on. Mutta olihan se nyt kiva testata miehen lemppari kuteita uuden fanituksen kunniaksi. :D

Onko muita joille on iskeny joku musiikki tai artisti?

Kivaa alkavaa viikkoa!!

Yllätyksen paljastus

Hiphei. Kivaa oli. Mutta lauantai aamuna ei kyllä enään naurattanut!

Olin siis jo pari kuukautta takaperin varannu reissun. Reissun, jossa ei olis lapset osallisena. 

Mies on ihan älytön Anna Abreu fani. Sitä ei voi kyllä edes sanoin kuvailla. Välillä tuntuu että se on naimisissa sen Annan kanssa eikä Sannan kanssa :D

Liput varasin hyvissä ajoin ja matkaa keikka paikalle oli tunnin verran. Pienen mietinnän jälkeen  päätin varata myös hotellihuoneen. Ja osottautu kyllä hyväks vaihtoehdoks!!

Mies siis sai ajankohdan tietää, mutta se mitä yllätys sisälsi, oli täysin salaisuus. Annoin sen ymmärtää, että vuorokauden reissu on perheen kesken tehty.  Perjantaina lapset oli jo hoidossa ennen kun mies tuli töistä. Hypättiin autoon ja kipastiin kaupan kautta. Mies halus ajaa ja mä simasin muutaman jännitykseen. 

Käytiin hotellilla vaihtamassa vaatteet ja paremmat päälle! 

Ruokaa naamariin ja pelipaikalle päin taksilla. Edelleenkään mies ei tiennyt mikä on yllätyksen ykkös juttu. Taksissa se sai kuitenkin vihjeen kun jouduin sanoa kuskille mihin mennään. Pihassa annoin lipun kouraan ja toivotin kivaa iltaa Annan kanssa :)

Alkuun esiinty JVG ja oli kyllä hyvä!! Vaikken niin piittaa räppi musiikista, osu ja uppos! Ja niin uppos kyllä juotavaakin. Huh!!

Ja kun Anna pääsi lavalle, oli bileet katossa ja hymy herkässä. 

Keikan päätyttyä saatiin ihan tyhmä päähän pisto ja lähdettiin vielä baariin. Olis kyllä voinu jättää väliin!! Luoja mikä olotila oli. Jo yöllä ja varsinkin aamulla!!

Avioparinahan piti tietenkin kiskoa pieni tyhmä riitakin, mutta päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen, että reissu oli huippu, eikä muistella pahalla :D

Huone piti jo luovuttaa klo 12, vaikka olisin kyllä voinut jäädä vielä nukkumaan. Suunnattiin abc lle syömään ennen kotiin lähtöä. Ja mä skippasin heti ajamisen! Ei antanu olot kyllä periksi. Todellisuudessa en kyllä ihan noin kalpea ollut. Tai niin ainakin toivon :D pistin penkin vaakatasoon ja silmät kiinni hetkeksi. 

Lapset oli ollu tosi nätisti. Ja reippaina lähtivät kotiin. Tosin kotona ei sitten enään ollutkaan niin kivaa. Se on muuten hassua, kuinka lapset alkaa narista ja marista jos ne on ollu yökyläilemässä. Jonkin näköstä "protestia"?? 

Nariseeko muiden yökyläläiset kotiin palatessa?

Nyt kaikki nukkuu ja ite ajattelin painella kans sängynpohjalle kurkkimaan hiukan linnanjuhlia. 

Kiitos vielä kummitädeille. Olitte ja ootte edelleen, korvaamattomia <3

Nyt jaksaa taas pyörittää arkea ihan uusin voimin. Ja osaa arvostaa kaikkea ihan erilailla!! Meidän kaksin keskinen aika kun koostuu lähinnä iltaisin muutamista minuuteista miehen kanssa, tää reissu oli kyllä niin piste i:n päälle. 

Taas jälleen täytyy todeta, että on mulla ihana ja paras mies ikinä<3

Laatuaikaa avioparina

Vihdoin. Laatuaikaa vain aviomiehen kanssa. Tätä on kaivattu.  Lisää kuulumisia kun on pääkipu laantunut juomisen jälkeen. Jouluna sitten syödään tasapainoksi ;) Nyt nautitaan hotelli elämästä ja Miehen päiväunien kohteesta 

Anna Abreusta ;)

 

Suukkoja sulle muru <3

Vihdoin saan paljastaa.

Jes jes jes!!

vielä 2kuukautta sitten ajattelin, ettei ikinä tule pe 5.12. Toisin kävi. 

Oon tän pitkän 2kuukautta ollut hiljaa ja vaikeaa on ollu. Ne joille oon asiasta kertonu, eivät oo varmaan edes jaksaneet kuunnella mun höpinöitä ja onnen tuuletuksia enään. 

Anteeks kamut ja kiitos!!

Vielä muutama tunti ja saan paljastaa yllätyksen. Tai ainakin osan siitä ;) 

Tää liittyy siis, jossei joku tiennyt, niin siihen isänpäivänä miehelle annettuun "koko perheen lahjakorttiin". ;)

Ihanaa viikonloppua<3

Onko muilla suunnitelmia viikonlopuksi? :)

Vettä vettä vettä-haaste

Kaikki jotka asuu täällä Pohjanmaalla ja etenkin Vaasan seudulla, huomas facebookissa varmasti Wasa Gym Housen haasteen. 

Ite lähdim tähän mukaan, vaikka vettä tuleekin juotua pitkin päivää.

Haasteen idea (lainattu facebookista)

Tietoja

1.-21.12.2014

Esimerkkitavoite:
-Naiset 3 litraa vettä per päivä
-Miehet 4 litraa vettä per päivä

Jos et ole tottunut juomaan vettä, voit aloittaa lisäämällä määrää muutaman päivän ajan. 

Aloita aamu juomalla lasillinen vettä. Lisää jokaisen ruokailun yhteyteen myös lasillinen vettä. Jäljelle jäävä erotus olisi hyvä juoda 2dl annoksina pitkin päivää. Pidä lasillisten välissä vähintään vartti taukoa, sillä vettä ei imeydy määräänsä enempää yhdellä kertaa. 

Jotta muutosta on helpompi seurata, nappaa lähtöpainosi talteen ja miksei vaikka valokuvakin lähtötilanteestasi!

Jos määrä tuntuu liian paljolta, niin osallistu pienemmällä määrällä mukaan. Jokainen tuntee omat tavat ja tottumukset parhaiten.

Tarkoitus on lisätä säännöllisen vedenjuonnin määrää ja iloita veden vaikutuksista :)

Itellä meni tänään pyöreesti 3.5l. Toki jumpalla oli osuutta tälle päivää. Huomenba täytyy taas tsempata!!

Kuinka moni otti haasteen vastaan? Jos et vielä huomannut haastetta, lähetkö mukaan haasteeseen? :)

"Siivoo kuule ite!"

Mä oon ollu aina semmonen ihminen, jota on ahdistanu sotku. Mä en vaan pysty sulkemaan sitä kohtaa aivojen toiminnasta, joka sivuuttais sotkun. Mä en vaan pysty!! 

Moni kyselee usein kuinka meillä voi olla niin siistiä? Kämpästä löytyy tusina lapsia ja oli sitten kevät tai syys loska/kura kelit, aina on puhdasta??

Yksinkertaista: mä siivoan!

Mä tykkään siivota. Mä nautin kun saan täyttää tiskikoneen(tyhjääminen on taas sitten ihan eri juttu!). Tykkään pestä pyykkiä ja ripustaa sen narulle kuivumaan. Tykkään myös viikata ne pois narulta, mutta joku muu vois viedä ne kaappiin!

Imurointikin on kivaa. Muutama tippa jotain hyvää tuoksua pölypussiin ja avot. Voisin imuroida vaikka koko päivän. Meillä heiluu kyllä imuri joka päivä. Oikeasti. Lapsetkin tykkäävät imuroida. (Mutta miehen innostumisesta?!?-, ei puhuta!)

Muistan kuinka pienenä meidän täytyi siivota omat sotkut. Ajattelin silloin että ihan paska idea, sitä vartenhan äidit on!

Mä olin 16ikänen kun muutin pois kotoa. Siivoominen oli heti itsestään selvyys. Ei siitä mikään aikaa vievä juttu tullu, eikä mun tarvinnu joka päivä miettiä siivoomista, mutta ei se ollu kuitenkaan päivien pilaaja. 

Tiedättekö kun on lähes koko ikänsä siivonnut. . Joko työn puolesta tai kotiin liittyviä. Jossain vaiheessa se vaan ei oo enään niin kivaa. 

Lasten tulon myötä oon oppinu armahtamaan siivouksen suhteen. Ei aina jaksa ja ehdi olla luutu kädessä. Enkä mä missään nimessä halua että meidän lapset muistaa äidin siitä kun "sillä oli aina rätti kädessä". Ei!! Mutta kyllä nyt järjestys pitää olla. Mielikin on paljon parempi kun on kämppä järjestyksessä. 

Ne jotka on meillä käyny leikkimässä, tietää että leluja riittäis naapureillekki. En ymmärrä mistä noita kertyy? Muistan kuinka esikoisen aikana mietin, miten meidän poika nyt oppii leikkimään kun virikkeitä ei juurikaan ollu. Mua kauhistutti kattella leluhyllyjä kun yks pieni lelu saatto maksaa 20€.

Nykyään, Pystyn hyvin laskemaan mitä me ollaan ite ostettu ja muut sitten saatu. Huh heijjaa!! 

Viime aikoina, mä oon tehny stopin poikien lelujen keräämiselle. Ollaan opetetttu että jos joku leikki päättyy, siivotaan se ensin pois ja sitten vasta otetaan uus. Se onki toiminu aika hyvin, kunnes... Tulee se ettei joku lelu löydy ensi penkomisella. Tietenkin levitetään kaikki. Ja koska se ei ollu ekassa laatikossa levitetään vielä muutama lisää. Sen jälkeen se siivoominen ei ookkaan enään mieluinen juttu. 

Nyt viime päivinä, siivoominen on jääny mun kontolle. Pojat muka siivoo. Nostaa pikkulegon yhteen koriin ja sitten tuleekin pissahätä. Ja voi ei , kynsi halkes! Ja apua, kauhee jano iski-pakko saada juoda. 

Meillä on tapana siivota kämppä, niin aamulla on kiva herätä. Varsinkin lelut on semmonen juttu, mitkä löytyy aina korista illalla, jossei ihan kaikkia oo saatu leikin jälkeen siivottua päiväs aikaan. 

Toisin kuitenkin kävi tänään. Kehotin siivoomaan, mutta väsypelleily otti jo valtaansa. 

Nyt muutamana iltana mulla on totaalisesti menny hermo. Ja varsinkin tänä iltana. Yleensä oon apuna keräämässä, mutta nyt meni yli mun hilseen!!

En siivonnu yhden yhtä lelua. Koska enhän mä oo niitä kaikkea kuutta koria ja 2laatikkoa levittäny. Huutohan siitä tuli. Niin mun osalta kuin lastenkin. 

Nyt äkkiä nukkumaan. Mä en kestä kattela tätä sotkua. Meillä makaa pitkin lattiaa legoja, pikkuautoja, kortteja, pelinappuloita ja kaiken kruunaa 2veen "vahingossa" levittämä 500palanen palapeli. Paloja on ihan joka paikassa. Nooh. Tietää millä aamu alkaa?

Öitä!

Kuinkas muilla? Lapset sotkee ja ketä siivoo?

Toivepostaus: ruokailu

Anonyymi26. marraskuuta 2014 23.15

Kaksosuuden takia jäin lukemaan blogia. Mua kiinnostaisi tietää enempää minien ruokailusta. Pulloruokinta on ilmeisesti? Pumppaatko maitoa vai saavatko korviketta? Miksi valitsemasi tapa? Ylipäätänsä miten organisoit asian ja miten ruokailu on sujunut syntymästä alkaen?

Oonkin tästä joskus kirjottanu jossain tekstissä jonkin verran.  Mutta otetaan uusiksi :)

Kaikki jotenkin olettaa että kaikki äidit imettää automaattisesti. Pullo ei oo edes vaihtoehto? Tai on(ehkä?), mutta vasta tissin jälkeen?! Mihinkä ihmeeseen tää ajatteli perustuu? Toisilla ei tuu edes välttis maitoa ja toisilla sitä tulee niin paljon että se on jo riesaksi. 

Ite oon kokenu imetyksen hyvät ja huonot puolet. Esikoisen kanssa olin hiukan jopa ankara itselleni jossei tissittely ollu mahdollista joka kerta. Ja kun poika päätti itse laittaa stopin rintaruokinnalle n. 4kk ikäisenä, syytin siitä itteäni. Tunsin olevani epäonnistunu, vaikka tiesin että en todellakaan olis imettäny lähellekkään 1vuoden ikää. Enkä ollut lähellekkään epäonnistunut!!!

Toisen kanssa olikin ihan päinvastoin. Jätkä oli oikeen tissitakiainen. Ensimmäiset kuukaudet meni hyvillä mielin imetyksen suhteen, mutta jossain vaiheessa mä väsyin siihen. Yritettiin antaa ajoittain pullosta maitoa, mutta turhaan. Poika ei huolinu. Pumppasin maitoa ja mies yritti antaa pullosta, turhaan. Ei huolinu!! Puolen vuoden ajan mulla oli poika aina mukana. Siis aina! juhannuksena 2012 (pojan ollessa puolen vuoden) päätin että tän on loputtava. Mä en kestä enään!! Moni kattoi kieroon ja tokas aina"älä nyt. Vauva tarvii sun maitoa kasvaakseen. Sellasta se nyt vaan on." Ja paskat!!

 Mä olin itte niin väsyny siihen tissittelyyn. Kiehuin raivosta ka tiesin että romahdan jossei tissittely loppuis pian, mielellään heti!

 Mä lähdin kaverin kanssa ulos ja mies jäi kotiin lasten kanssa. Ei huolinu poika ikinä tuttipulloa, mutta kupista alkoi juoda jo todella pienenä. 

Kun saatiin kuulla että meille oli tulossa kaksoset, päätin heti että jos imetys onnistuu on se vaihtoehtona. MUTTA myös pullolle tulee lapset oppimaan. 

Meidän kohdalla lapset kuitenkaan eivät jaksaneet imeä, joten rintaruokinta sai todella hitaan alun. Aloin pumpata ja pojat saivatkin ensimmäisinä päivinä mun omaa(korvikkeen lisäksi). Kotiin kun päästiin päätin heti, että en ala pumppaus rumbaan. Meillä oli kotona 2isompaa lasta ja nyt myös 2pienempää lasta. Tiedän että olisin ajanu itteni todella alas, jos olisin edes yrittänyt alkaa kokeilla pullo/tissi/korvike rumbaa. 

Vaikka kaksoset on syöny lähes koko elämänsä, reilu 3kk, vaan kaupan korviketta, en todellakaan koe epäonnistuvani. Tällä kertaa tää meni näin ja nyt kun alkaa miettiä, en välttämättä olis edes halunnut alkaa imettämään kahta. Onhan se hyväksi lapselle ja äidinmaito paras maito... Joopa joo! Näin varmasti onkin. Mutta miksi ihmeessä Suomessa myytäisiin korvikkeita vinopino, jos ne olis jotenkin huonoksi lapsille? Mä en oo ikinä edes ajatellu että korvilapset olis jotenkin huonompia. 

Ja miten organisoin ruokailut?

Mähän oon pääsääntöisesti kaikkien lasten kanssa, koska mies käy töissä. Välillä kaksoset syö lattialla ja harsot pitää pulloja. Välillä sitterissä ja välillä rattaissa. Pyrin kuitenkin siihen että sylissä saisivat syödä. Läheisyys on kuitenkin niin tärkeää. Se vaan ei aina onnistu, vaikka kuinka haluis. Yks johon oon kuitenkin vetäny heti rajan, jokaisen kohdalla, on sänkyyn annettu maito. Se lieneekin suurin syy onnistuneeseen helppoon yömaidon pois jättämiseen meillä. Mun mielestä kenenkään ei tarvitse syödä sängyssä 

(okei, kyllä joskus ite voi //AIKUISENA ;) )

Joskus koen pahaa omatuntoa. Joskus illalla pystyn lähestulkoon laskea kuinka monta kertaa on kaksosten kanssa sylitelty. Mutta näin tää menee. Yks syli ja 4lasta suurimman osanpäivästä. Ei voi jakaantua sataan paikkaan samaan aikaan?!?

Vinkkinä muille kaksosten ruokailuja miettineille: älkää ressatko liikaa! Tehkää juuri niin kun parhaaksi koette. Antakaa muiden haukkua ja puhua, te ootte niitä jotka päätätte millä ruualla teidän lapset saa kasvaa. 

Meidän lapset on kasvanu osittain äidinmaidolla, täysin äidinmaidolla ja täysin korvikkeella. Mutta ennen kaikkea: heidät on kasvatettu rakkaudella!

Mitä mieltä muut on? Tissi vai pullo? Vai kenties molemmat? Ja miksi näin?

Miksi just tämä? Ehkäpä sä?

On olemassa miljoonia erilaisia blogeja. Itse kategorioin oman blogin "amatööri blogilistalle". On kirjotusvirheitä. Asioita ja tekstiä josta ei aina itekkään saa kiinni. On samanlaisia kuvia tai sitten ei kuvia ollenkaan. Ei arvontoja tai maailmaa mullistavia salaisuuden paljastuksia. 

Nyt kiinnostaiskin tietää:miksi juuri sä, luet mun blogia?

Mikä tässä on "se juttu" ja mitä ehkä kaipaist lisää?

Tästä on tullut ihan hurja tärkee juttu. Ja onhan tää nyt kivaa laittaa itselle ajatuksia muistiin. 

Luin nimittäin yks päivä yhden kaksosten odotusajan tekstin. Meinasin kuolla nauruun ja siinä samalla iski haikeus "voi tuollaista aikaahan se oli". <3

Kiinnostaa myös miksi ylipäätään luette blogeja? Ja kirjotatteko itse? 

Laita ihmeessä linkki tulemaan. Uusia blogeja on aina kiva löytää :)

Mun päivät

Heh. Ja minä vielä kehtasin sanoa(tai edes miettiä!) etten  saa oikeen mitään aikaseks. Uskokaa vaan (ja naurakaa), mutta mä kirjasin paperille osan tekemisistä ja niiden kellonajoista. En mä voi muuten varmuudella ja oikeasti kertoa kaikkea mitä mä oikeen häärään, koska en mä muistais kaikkea tekemisiä!! Ajattelin rustata nyt jokaikisen jutun mitä mä vuorokauden aikana teen. 

Tiistai

25.11.2014

1.20 peittelen esikoisen, kun hän ei jostain syystä haluais enään vessa reissun jälkeen nukkua. 

4.30 herään syöttämään toisen kaksosista. Ruoka uppoaa todella hitaasti ja ryökäsyäkin saa jostain kumman syystä odotella. Onneks tällänen on tosi harvassa. Jatkan unia klo 4.50

7.05 herää toinen kaksosista ekalle ruokailulle. 

N. 7.30 2v herää. Oon jotenkin niin horroksessa että en jaksa hinata sitä takasin omaan sänkyyn, mutten jaksa kyllä vielä noustakkaan(vaikka on jo aamu). Nimittäin kenenkään nukkumisesta ei tuu enään mitään, kun sen päästää väliin. Ymmärrän täysin vanhempia, jotka ei nuku samassa sängyssä lasten kanssa. (Näin on myös meillä). Torkahtelen sen minkä 2veen venkslaamiselta pystyn. 

8.10 herää syömään kaksonen joka tankkas puoli5 hujakoilla. 2v saa jonkun ihme raivarin ja koko kämppä herää(lukuunottamatta nukkuvaa miniä). Mies herää isompien kanssa kattomaan lastenohjelmia ja me jäädään köllöttelemään vielä hetkeksi isoon sänkyyn. 

8.30 noustaan toisen minin kanssa aamupesuille.

8.45 pesen ite hampaat ja puen päälle. Myös isompien lasten hampaat harjaan ja valkkaan niille vaatteet. Pukevat kuitenkin itse. Samalla laitan pesukoneen pyörimään. 

9.00 alan laittamaan aamupalaa. Lataan kaffit pannuun ja puurot valmiiksi. Siinä välissä 2vee on levittänyt kaikki mahdolliset askartelu ja piirtämis välineet. Siivotaan ne yhdessä ja alotetaan syömään. 

9.30 juon kaikessa rauhassa aamukaffit.. Tai niin mä luulin. Toinen kaksosita hamuaa lisää maitoa. Syötän siis hänet. 

9.45 mini nukahtaa ja itse siivoam keittiön kun isommatkin leikkii kaikessa rauhassa. Tyhkään tiskikoneen ja laitan likaset pyörimään. Samalla hellalle kiehumaan tuttipullot. 

10.10 herää vielä yöunia kiskonut kaksonen. Laitan hänelle maidon. Koska olin luvannut omalle mummalle mennä föönaamaan sen hiukset Tallinnan reissua varten, sai/joutui toinen kaksosista juoda aamumaidon sitterissä.  Sillä aikaa hoputin isommat vessaan ja itse laitoin naaman ja hiukset kuosiin. Myös hoitolaukku tuli pakattua tässä välissä. 

Puen ja pesen vielä yöpukeissa olevan minin päivävaatteeisiin ja samalla molemmille mineille ulkovaatteet. Isommille annan takit ja pipot naulakosta ja itse ehdin vielä sammuttaa hellalla kiehuvat tuttikset sekä laittaa pyykit kuivumaan. Miten niin meidän isommat osaa venyttää pukemista?!?!?

10.40 ollaan kaikki autossa ja nakkaan vielä roskapussin mukaan. 

Autossa yritän vastata 4vuotiaan kiperiin kysymyksiin ja katsella taustapeilistä mitä se 2vee yrittää viittoa "kato äiti kato". Samalla yritän myös keskittyä olennaiseen--ajamiseen. 

N. 10.55 ollaan isovanhempien talon edessä. Koska ovet on lukossa pihan puolelta, joudutaan me kiertää pihan puolelle. Kaukalot x2 kantoon ja 2vikkelää silmä tikuiksi. 

Kapuan 2kerrokseen kaukaloiden kanssa. Tuskaa!!

Autan isompia riisuutumaan ja riisun toisen pienemmistä (mumma toisen). 

Istahdan 3minuuttia ja hörppään kahvin sekä luen päivän lehdestä pienen jutun kaksosista, samalla askartelen poikien kanssa.

Sylittelyä pienten kanssa ja kuulumisten vaihtoa mumman kanssa. 

10.45Vaihdan vaipat ja pesen pyllyt.  Maidot lämpenemään ja syötän molemmat olkkarissa samalla kun rakennan legoja "silmillä".(Mumma laittaa isommille ruokaa)

Lämmitän vähän lisää maitoa ja höpöttelem isompien kanssa. Minit nukahtaa sohvalle ja itse kaivan hiusvärkit esiin. 

12.00 alan laittamaan mumman hiuksia.

Tästä tunti eteenpäin istuin n. 15min mumman kanssa höpötellen ja 15min x2 2veen kanssa vessassa. Hiukset saatiin kuitenkin "risteily"-kuntoon ;)

13.00 siivotaan poikien kanssa sotkut ja aletaan pukea. Puen toisen kaksosista ja pyydän isompia käymään vessassa. Vielä pienet lirut maitoa. 

13.30 ollaan autossa. Käydään vielä kaupan kautta hakemassa hiusväri. 

Nappaan Britax B-dualin rungon takaluukusta ja asetan kaukalot niihin. Isommat autosta ja kauppaan. Etsin oikea hiusväriä, kun samalla vahdin ettei hyllyt kaadu. 

Takaisin autolle päin ja sama rumba. 

13.55 ollaan kotona. Haen postin ja riisun lapset. Mies lähtee suoraan töihin-iltavuoroon, kun meillä venähti kyläily. Tänään siis näkeminen jäi aika lyhyeksi. 

14.00 istahdan keittiön tuolille ja ajattelin syödä jotain. Toinen kaksosista haluaa kuitenkin ruokaa. Lämmitän maidon. Ja laitan isommille välipalaa. 

14.30 istun jälleen 2veen kanssa vessassa. Taistelua!!

14.50 lämmitän molemmille maidot. 

14.55 vaihdan jälleen vaipat. Yks huutaa vessassa ja kaksoset huutaa jo unta. Maidot nassuun ja ulkovaatteet päälle. 

15.20 laitan eilisen kastikkeen hellalle lämpenemään ja tiskikoneesta puhtaat pullot hellalle kiehumaan. 

15.25 vien kaksoset ulos "vasta"nyt. Ne nimittäin nukahtaa parhaiten kun on ääntä, mieluiten volat kaakossa!! :D joten ne yleensä alkaa nukkua sisällä kun isommat huutaa. Äkkiä uudet paristot itkuhälyyttimeen. 

15.30 aletaan isompien kanssa (itse vihdoin!!) syödä ruokaa. keitän myös itselle kahvit "jälkkäriksi".

15.40 odottelen että isommat söis. Ja käyn kerran nostamssa tutin toiselle minille.  Lataan tuttipullot valmiiksi että saan illalla ehkäpä vain olla? Samalla sekunnilla kaatuu esikoisella maidot. Alan siivota niitä ja poika käy vaihtamassa paidan. 

15.45 itse käyn vessassa(oon kyllä käyny aikasemminkin useamman kerran :D) ja kuuluu hups! 2vee halusi kans vaihtaa paidan kun velikin vaihtoi ja oli vetänyt 2hyllyllistä vaatteita pitkin makuuhuoneen lattiaa. Alan siis siivota niitä kaappiin.

16.00 vihdoin kaikilla on masut täynnä. Otan kaffi kupin kouraan ja marssin isompien kanssa lastenhuoneeseen. Rakennettiin legoja ja junarata. Hömpöteltiin ja nautittiin. 

17.15 hoksattiin että pikkukakkonen on jo alkanut. Se kun on pakko nähdä kuullemma kun tulee Franklin :)

Itse alan imuroida ja laitan pesukoneen pyörimään. 

17.35 mä istun! Siis todella vaan istun. Suoraan sanottuna röhnötän sohvalla.  Kattellaan pikkukakkosta ja tsekkaan blogit ja instan läpi. 

18.00 laitan pyykit kuivumaan. 

18.10 herättelen kaksoset, että yöunetkin maistuu ihmisten aikaan illalla. 

18.30 lämmitän maidot. Iltapesut ja yökkärit päälle koko sakille. Ja jatketaan sen jälkeen leikkiä. Me minien kanssa maataan lattialla ja ne alottelee ihanankamalaa ilta tankkausta. Itse teen vatsalihaksia (välillä toinen kaksosista "painona") ja  sain myös kunnian olla hälytyskeskuksen puhelinvastaaja. Pojat jatkoivat siis palomies leikkiä. Monta kärpästä yhdellä iskulla! 

19.15 me mennään isompien kanssa syömään ilta puurot ja höpistään mukavia. Mutta ennen sitä nakkaan sohvan päällisen pesukoneeseen. 

19.30 pistetään taas leikki pystyyn. Mä makoilen kaksosten kanssa lattialla. Välillä syödään ja välillä vaan ollaan. Itse kattelen samalla salkkareita. Mainostauolla käydään koko sakki -jolla on purukalustoa ,niin hammaspesulla. 

20.00 kaksoset jatkaa taas syömistä. Ja me isompien kanssa kattellaan Uusi Päivä. 

20.30 kerätään yhdessä lelut ja lapset painuu pissun kautta sänkyyn. Itse jään taas syöttämään ja sylittelemään minien kanssa. Vielä vaipan vaihdot. 

20.55 laitan kaksoset sänkyyn ja sinne ne nukahtaa. Vielä pyykit kuivumaan ja roskapussin vienti. Sen jälkeeen pitäis vielä laittaa kirppiksellä myydyt vaatteet valmiiksi postiin vientiä varten.

Kaiken tän härdellin välissä oon ehtinyt vielä pyyhkiä muutamaan otteeseen takapuolia, komentanu riitoja poikki, halinu ja vastannu kiperiin kysymyksiin. Soittanut ja vastaanottanu muutaman puhelun. Vastannut ja lähettänyt muutaman viestin ja Napsinut lapsista kuvia. 

Kaiken tän hallitun kaaoksen jälkeen, nautin edelleen olla kotona lasten kanssa!!

Aika normi päivä. Tosin aamupäivisin ulkoillaan jos säät sallii. Ei föönailla isovanhempien hiuksia siis joka aamupäivä ;)

Nyt nukkumaan, että jaksaa aamusta heti ahertaa salille. Huomenna on myös poikien viimeinen päiväkotipäivä, jonka jälkeen ne jää 3kuukaudeksi kotiin.

Ihanaa.. Pitkiä aamuja ja yhdessä oloa. Kavereiden kanssa yhteistä tekemistä ja ulkoilua. 

 Isimieskin on vaikka ties kuinka monella eri lomalla tuon 3kk aikana :)

Mites muiden päivät kuluu? :)

Voittaja fiilis. Hyvä mutsi!

Nyt se alkaa näkyä!! Miettikää. Taas!!

Ihanaa!!

Tiedättekö kun on asettanu tavotteita ja kun niihin pääsee-se fiilis!?

Huh!!

Mä oon kyllä niin ylpee itestäni!

Vähän kaksosten syntymän jälkeen tein tavoitteen, että haluan mahtua mun lemppari farkkulappuhaalareihin vielä tämän vuoden aikana. 

Aamulla pakkasin salikamat kasaan ja marssin jumpalle. Oon saanu aikaseks käydä nyt 3krt/vko. Ajattelin repästö ja koittaa ensimmäistä kertaa cirquit kiertoharjoittelu45. Oli heti aamusta sellanen oll että täysillä vedetään!! Ja niin tein. Paita oli märkä ja hetken jopa heikotti, koska annoin kaikkeni. 

Kotiin kum pääsin, mies lähti töihin ja ite marssin suihkul kautta vaatehuoneeseen. Ajattelin että testaan tavotehousuja-meni tai ei! Ja voitteko kuvitella....

Ne meni heittämällä!

Vitsit tää fiilis. 

 

Kaikki te perheen äidit jotka sanotte"ettei oo aikaa" 

Paska puhetta sanon minä :D

Se on ihan itestä kiinni. 

Kuinka muut äidit liikkuu? Vai liikutteko? Joko tavoitteisiin on päästy?

Jossei tavoitetta oo vielä asetettu, tee se nyt!! Mikä se olis? :)

Voisin vaikka kirjottaa mun päivä-postauksen. Lueskelin "yksin"-blogia ja pystyin samastua. havahduin yks päivä siihen "etten tee mitään". Vaikka hetken pohdittua, tajusin että mähän teen koko ajan jotain,siltikin-

Mä pääsen tavoitteisiin! 

Kiinnostaako? 

Toivepostaus:Isänpäivä

Meidän isänpäivä alko tänä vuonna ilman isiä. Se kun oli marssinu jo töihin aamulla todella aikasin vietettiin me isänpäivä aamu ihan normi aamun tapaan. 

Ei meillä muutenkaan olla ikinä aamupalaa sänkyyn kannettu, mutta lahjojen avaamisella on aamut alotettu aina :) 

Viestit lähti kuitenkin heti aamulla isimiehelle, mun isäpuolelle ja paapalle <3

Aamupäivästä lähdettiin lasten kanssa matkaan. Vietiin arpa isäpuolelle ja jännityksellä pojat jäi odottamaan, joskos voittoja tulis myös niille :D

Kurvattiin samalla reissulla paapan luokse maistelemaan herkku kakkua :) lapset leikki ja temmelsi. Jakoi haleja ja suukkoja paapan kanssa. 

Ennen kaikkea nautittiin. Vietiin paapalle normi tee laatikon sijasta arpa. En tiedä onko arpaonni suosinu kun ei oo kuulunut mtn ;)

Meinas faari kyllä ettei osaa sitä raaputtaa ;)

Kotia kun saavuttiin pojat antoi isille omat tekeleet :) voi kuinka jännittävää se oli. Lapset hihku ja isiäkin hymyillytti kyllä niin suoraan sydämestä. <3

Jokavuotiseks perinteeks on muodostunu että lehdestä löytyy aina poikien kuva ja onnittelut :)

Itsekin annoin pienen lahjan, mutta se jääköön viellä yllätykseksi. Nimittäin lahjan ideaa/sisältöä ei tiedä vielä mieskään ;) ajankohta on kuitenkin sen tiedossa. Tuun kertoilemaan enemmän kun päivä koittaa ;) en malta odottaa!!

Nyt sohvalle pötkölle. Kaikki lapset nukkuu ja isimies on iltavuorossa :)

Postaus toiveita otetaan vastaan :)

mä selvisin

Tänään se tuli. Ensimmäinen pahan olon aalto. Se tunne, kun tekis mieli lyhistyä lattialle. Huutaa 5 sekuntia putkeen ja jatkaa sitten paremmalla mielellä. Kaikki lapset kaipaavat ja odottavat äidin läsnä oloa. Samaan aikaan! Kaikilla on juuri samalla kellon lyömällä tarve saada äidin huomio ja läheisyys. Mutta kun meillä äideilläKIN on vain kaksi kättä ja yksi pääkoppa?

Vietin illan taas lasten kanssa yksin. Mies lähti Helsinkiin tenttimään. Se oli mulle ihan ok! Pakko olla! Sehän on osa työtä.

Aamulla isommat meni päiväkotiin muutamaksi tunniksi ja me jäätiin minien kanssa kotiin. Päätin ottaa itteeni niskasta kiinni, kun yleensä pyhitän maanantain ja keskiviikon laiskottelulle. Lähdettiin pitkälle kävelylenkille ja kotiin tultaessa söin hyvää "sapuskaa". Jälkkäriksi vielä omenaa ja banaania, valkosuklaa kermavaahdolla höystettynä.

Mummi haki isommat hoidosta ja arvata saattaa, mikä oli vastaus kun kysyttiin pojilta haluaako ne mennä mummille vai toisiko mummi heidät kotiin. Totta kai mummille! Olihan siellä 14v eno, joka keksii kaikkia konhotuksia niiden kanssa! :)
Nooh.. ehdin pestä lattiat ja tampata matot ennen kun mies saapu töistä. Äkkiä ruokaa ja sen jälkeen hakemaan poikia.

Illalla leikittiin kaikki kaikessa rauhassa ja hyvässä hengessä. Ite sain "hienot" hiukset.

Kysyessä, mitä mun hiuksille nyt on tehty sain vastauksen" Ne on nyt puhtaat ja ne on värjätty vihreiksi". Tänx! On meidän lapsilla tyylitajua ;)

Isimies lähti siis tänään Helsingin suuntaan nauttimaan hiljaisuudesta hotellin ihaniin muhkeisiin valkoisiin lakanoihin. Tsemppasin itseni, vaikka tiesin että kyllä mä pärjään. Oonhan mä ollu lasten kanssa useana iltana yksin kun mies on ollut valmentamassa tai iltavuorossa. Voin rehellisesti sanoa että V***nmoinen kateus iski klo 21.00 kun kaikki lapset oli huutanu sen 30min kurkku suorana, niin että seinät helisi.

Isommat päätti karjua sen takia että eivät saaneetkaan nukkua mun kanssa ja pienemmät sen takia että isommat huusi.
Nyt on kaikki kuitenkin ollu nukkumassa jo hetken ja ite painun kans pehkuihin nauttimaan hiljaisista yöunista.
Ikävä on jo kova, mutta on se kiva nukkua leveässä sängyssä YKSIN, ilman että kukaan on kuorsaamassa ja puhumassa höpö juttuja tai että, angry birds tyyny on mun jalkopäässä ja jonkun pienet varpaat mun suussa.

Öitä!

ps. Isänpäivä postaus saa vielä odottaa. En oo saanut aikaseksi laittaa kuvia koneelle. Vieläkö sellainen edes kiinnostaa?

Keskoslastenpäivä

Tänään 17.11 vietetään keskoslastenpäivää. Meidän pienet kaksoset syntyi raskausviikolla 35+2, keskosina. 

Onnea kaikille pienille taistelijoille, sankareille-keskosille!!

Löytyykö muita keskosten vanhempia? Minkä kokoisina teidän pienet on syntyneet?

Sektion jälkeinen liikunta

Ite aloin liikkua jo 2päivää sektion jälkeen. Kirjoittelinkin jo aikaisemmin siitä kuinka välillä mua hävetti kulkea omat vaatteet päällä synnyttäneiden osastolla, kuin ei mitään oliskaan tapahtunut. 

No toki oli tapahtunut, mä olin OLLUT monikko odottaja ja sain olla ylpeä 4lapsen äiti <3

Väsyneen näköinen mutsi 1päivä synnytyksestä. 

Palautuminen oli ihan älyttömän hurjaa. Jossain vaiheessa jopa vähän pelottavaa.   Omat vaatteet meni(muutamia housuja lukuunottamatta) päälle 2vko synnytyksestä. Painokin oli jo aikalailla normi lukemissa tuolloin. Nahkaa kuitenkin tuntui olevan kun muille jakaa. 

Liikkuminen onnistui jo hyvin heti sektion jälkeen. Perheen kanssa vietettiin aikaa lenkkeillen ja muutenkin tuli liikuttua koko ajan. Iltaisin sai muutamana iltana ottaa särkylääkettä, mutta siihen se sitten jäikin. 

Jälkitarkastuksen jälkeen päätin alottaa kunnolla liikkumisen, kun lääkäri siihen "antoi luvan". Vatsalihakset oli jo palautunu täysin, vaikka olin varautunu siihen että vielä pitäis hetki odotella. Onneks ei!!

Day 30 kyykkyhaasteen alotin n. 2vkoa sitten. Sitä on nyt tehty vaihtelevin tavoin salikortin alettua tauon jälkeen. 

Vatsalihaksiakin on alettu pusertamaan, josko tän ruhon sais kesäksi kuntoon. :)

Kristalta sain huippu linkin, joka oli tarkotettu juurikin sektion jälkeen liikunnan alottaneille. Kurkatkaa ihmeessä!

http://m.iltalehti.fi/terveys/2014110418784298_kn.shtml

Moni on kysynyt onko mulla jäänyt kumpua sektio haavan päälle?

-kyllä on!

Mietin itsekkin onko se normaalia ja häviääköhän se ollenkaan? 

-en tiedä?

Siitä saan olla kyllä kiitollinen, että kroppa on enemmän kun mukana tässä hommassa. Olis kamalaa, että yrittäis kaikkensa eikä mikään näkyis missään. Omat vaatteet saa vetästyä päälle ja pikku hiljaa ne alkaa myös näyttää istuvilta. Tästä on hyvä jatkaa :)

Tavoitteena on saada kaikin puolin tiiviimpi paketti. Vaikka kyllä tää näinkin on kelpo :)

Muistakaa-älkää olko liian itsekriittisiä! Minä jos joku tiedän, että se ei tee hyvää mieltä,ei muille, eikä etenkään itselle. 

Mä jatkan nyt viikonlopun karkkimässytystä. 

Tästä on lähdetty...

MonikkoValas vm. 2014 :)

Kuinka muiden liikkuminen synnytysten/sektion jälkeen?

Onko kroppa lähtenyt "mukaan" vai junnaako perässä?