Rakastin olla raskaana, jollain tapaa. Vaikka kaksosraskaus olikin ihan eriluokkaa kun yksös raskaus, nautin siitä kuitenkin kaiken valituksenkin takana.
Palautuminen on ollu ihan hurjaa. En ikinä olis uskonu päivä sektion jälkeen että pystyisin olla jo jalkeilla 2päivää leikkauksesta. Muistan sen kaamean kivun ja säryn. Ajattelin tekeväni kuolemaa kun jouduin istua pöntölle. Ja yskiminen?!?? Huhheijaa!! Ajattelin että elämä on menetetty! Toisin kävi...
Hoidin vauvat täysin itsenäisesti 2.5pvä sektiosta. Kävin naapuri huoneessa höpöttelemässä toisen kaksosäidin kanssa ja ruuan noudin ite kävellen. Suihkussa jorasin ja lauleskelin ja nauroin mä pikkasen jopa jo ääneen(mitä jos joku on kuullut? :D --tuo äiti on seonnu!! :D)
Kotona olin heti täydessä touhussa.
Joo tiedetään. Pitäis ottaa kaikessa rauhassa. Niin mä osittain teinkin. En nostellut kauppakasseja enkä isompia poikia. Se jos joku oli vaikeeta. Tiedättekä tunteen kun lapsi juoksee onnesta sua kohti ja aikoo hypätä syliin kertomaan jtn. Mutta kun syliin ei saa ottaa ja kyykyssä horjahdus taaksepäin tuntui kyllä vatsalihaksissa enemmän kun kamalalta. En kuitenkaan kehdannut istua esimerkiksi päiväkodin lattialle ja ottaa syliin, mitä kotona kuitenkin tein.
Uskokaa tai älkää 3viikkoa synnytyksestä tein 2.5tunnin lenkin perheen kanssa.
Edes esikoisen jälkeen en oo ollut näin "iskussa".
Onneks aika kului enemmän kun nopeesti ja pian tän äidin syli oli jo "avoin" lähes joka hetkellä.
Nyt kun synnytyksestä on kulunut jo 2kuukautta, uskallauduin jo oikeasti tekemään jtn.
Vaikka lääkäri antoi jo jälkitarkastuksessa luvan liikunnalle, ajattelin antaa kropalle vielä aikaa. Kolmasraskaus ja viimeisin niistä tupla. Kroppa ollu kovalla koetuksella.
Nyt kuitenkin tuntui siltä että tää kuontalo olis jo valmis suuremmalle rasitukselle. Kaipaan jo niin sitä että pääsen laittamaan itteni kondikseen.
Paino on ollu jo jonkin aikaa sama mitä ennen odotusta. Muoto vaan on PIKKASEN eri. Huh.
Palautuminen on ollu niin hurjaa, että kiinteytystä kaipaa tää kroppa kiperästi.
Mitään missi vartaloa en halua. En halua näkyvää vatsalankkua, en julmettua hauista, enkä housuja kiristävää takapuolta. Haluan kuitenkin näyttää hyvinvoivalta ihmiseltä. En laiskalta ja laihalta kotiäidiltä.
Katotaan. Tästä lähdetään nyt ja sen tiedän, että motivaatio on ihan huipussaan!!
Onko muita äitejä joita on purru liikuntakärpänen?
Sun suunniteltu sektio kokemus kyllä parantaa mun mieltä nyt odottaessa omaa sektio aikaa. Tietenkin me ollaan kaikki yksilöitä, mutta ihana kuulla joltain noin positiivinen kokemus <3
VastaaPoistaMullakin tuli pari päivää sitten olo, että ihanaa, kun ensi vuonna pääsee taas liikkumaan!! Koko tämä vuosi mennyt maatessa. Ihana saada omat vaatteet päälle ja päästä edes kävelylenkille!
Älä ressaa liikaa! Niin mä nimittäin tein, ja se oli vaan ajan haaskausta!! :))
PoistaHuippua, että löytyy näitäkin kokemuksia, eikä vaan niitä pelotteluja kuukaden kestävästä tuskasta ja tulehtuneista haavoista!:) Vaikka eihän sitä voi ikinä tietää, mutta positiivisella mielellä kohti ens viikon sektiota. Tuplatytöt möyryää masussa ♥
VastaaPoistaJa jos saa vielä udella miksi sulla sektio oli ainoa vaihtoehto? :)
PoistaOnnea kaksostytöistä ja tsemppiä sulle! :)
PoistaEnsiksi:super onnittelut kaksostytöistä <3 Onko odotus mennyt hyvin?
PoistaMeille sektio oli ainut synnytys vaihtoehto A pojan perätilan takia. Vaikka ennestään oli jo onnistunut perätilasynnytys, ei kaksos odotuksessa se oo mahdollista kuitenkaan.
Vaarana olis ollu että A pojan pää olis juuttunu kiinni B poikaan.
Mutta kaikki hyvin ja sektio oli ihan positiivinen "kokemus" :)
Ok, kiitos vastauksesta :) Hyvin on menny, ohan tää kyllä kaksin verroin raskaampaa entä yhden odotus! täällä kans a vaihdellut asentoaan poikkitilan ja viiston perätilan kanssa eli sektioon mennään. Olisin toivonut leikkausaikaa jo eiliselle, kun kasassa oli 37+0, mutta lääkärin mielestä viikkoja liian vähän ja parempi odottaa ensi viikkoon.. Aika isoja eroja tuntuu olevan lääkäreiden näkemyksissä ! Näillä oli kuitenkin painoarviot vajaa 3 viikkoa sitten 2.5kg/vauva eli aika hyvänkokoisia luulisi jo olevan. Mutta sinnitellään vielä, kohta on vauvat sylissä! :)
PoistaHui, itse en olis jaksanu kyllä rv 38 asti noin hyvillä mieli :D meidän pojat syntyi 35+2 ja se riitti kyllä mulle. Niin kun vissiin riitti pojillekkin. Painoa oli jo ruhtinaalliset 2.5kg/2.7kg :)
Poista