elämän hyvät ja huonot hetket

Anonyymi20. lokakuuta 2014 18.44

Tosi hyvä postaus! :)

Kiva ku kerrot teidän arjesta! Oot kyll aika super muija! :) 

olis kiva et kertoisit mitkä asiat on ollu parhaita ja pahimpia asioita arjessa? Miten oot selvinny niistä? Ja ennenkaikkea mitä oppinut niistä? :)

Ensinnäkin. Kiitos Anonyymille, joka osaa jättää asiallista tekstiä. Tuntuu että nykypäivänä Anonyymit jättää vaan tekstiä, jolla varmasti kokee saavansa kirjottajan pahalle mielelle. Itselle ei onneks oo näitä kommentteja hirveesti tullu :) ja vaikka tuliskin, niin tiedän, että se on vaan kateellisten panettelua ;)

Asiaan...

Alotetaan nyt vaikka niillä "ei niin kivoilla" jutuilla. Mitkä sitten on ollut niitä meidän arjen pahimpia asioita?

Mun ei tarvinnut edes ajatella mitä mä tähän vastaisin, tiesin heti..
RIITTÄMÄTTÖMYYS!

Riittämättömyys on suurin haaste ja päivien pilaaja! On aivan eri olla yhden kuin kahden lapsen äiti. On TODELLAKIN eri olla kahden kuin neljän lapsen äiti. varsinkin kun ikäerot on niin pieniä! Ihmisellä on vain kaksi kättä! Jep, myös mulla vaikka olenkin ÄITI! Sydämessä on kuitenkin paikka jokaiselle meidän perheen ihmiselle. Mutta kun kaikki tarvitsee äitiä yhtäaikaa, tulee eteen RIITTÄMÄTTÖMYYS! Riittämättömyyden tunne!!!!
Miettikääpä tilanne kun kuopus lyö esikoista, molemmat tulee itkien ja huutaen äitin luokse, joka istuu (tai istui) rauhassa pissalla. Samassa kuuluu pamaus ja vauvat rääkäisee. äiti juoksee housut kintuissa esikoista kädessä pitäen katsomaan mitä tapahtui. Kuopus huutaa pääpunaisena kun esikoinen oli varmasti mätkäissyt takaisin kostoksi. Luojan kiitos vauvoilla kaikki hyvin, se olikin vaan lelulaatikko joka mätkähti alas hyllyltä. Alat setviä isompien lasten riita tilannetta. Samassa vauvat alkaa änistä nälkäänsä (edelleenkin olen kiitollinen, ettei meidän kaksoset itke!!!). Riitatilanteen selvittämisessä ei oo päätä eikä häntää, joten  molemmat saa istahtaa rappusille miettimään. Lämmität maitopullot, mutta ei perhana, niistä tuli aivan liian kuumia.. Isommat ottaa taas yhteen! Nooh.. antaa maitojen jäähtyä hetken, onneksi vauvat jaksavat odottaa ähellyksen säestämänä. Riita selvitetty ja maidot jäähtyny. Vihdoin talossa vallitsee rauhallisuus. Kuuluu vaan pikkuautojen pörinää ja pienten vauvojen onnellista tuhinaa kun masut saa ruokaa oikean lämpösestä maidosta, kunnes... puhelin soi! Ei hitto! Muista, että vakuutusyhtiön tyyppi lupas soittaa, joten on pakko mennä vastaamaan. Kysyn ensin josko esikoinen haluais olla avuksi, mutta sitä ei vois tällä kertaa tippaakaan kiinnostaa tuoda puhelinta (muuten kyllä pitäis saada näprätä äitin iphonea). Puhelu lakkaa, ja jään odottelemaan josko se soittais uudestaan. jatkan vauvojen syöttämistä puhelin lähettyvillä. Kuulen kuinka isommat alkaa taad nahistella keskenään (tyypillistä veljesrakkautta!). pian puhelin soi. Pyydän vakuutusvirkailijaa odottamaan hetken. Lasken vauvat sittereihin jatkamaan syömistä, mutta eihän tässä veljesrakkauden sodassa kuule mtn. Ulos en halua mennä puhumaan vakuutusasioita, koska meillä on myös naapureita. Ainut paikka mihin kukaan ei pääse huutamaan korvan juureen on vessa, mutta hei.. kuinka noloo se olis kun taustalla kuuluu pesukoneen ääni ja äänet kaikuu niin ettei voi erehtyä tän vakuutuksenottajan olevan vessassa!! Samassa soi ovikello ja joku tukee kauppaamaan imureita. pyöritän päätä ja hymyilen. Suljen oven ja yritän pysyä mukana puhelimessa olevan tyypin jutuista. Isommat lapset räyhää vieläkin keskenään  Ymmärtävät kuitenkin sormi merkistä (shhh!)ja äidin katseesta olla hiljaa, vauvat syö tyytyväisinä sittereissä ja itse pystyn hoitamaan asiat puhelimitse.

---Puhelu loppuu hyvään kompromissiin, isommat leikkii nätisti keskenään ja vauvat antaa veikeän hymyn äitille. Tää äiti unohtaa äskeisen ja jatkaa päivää hyvin mielin.

En laskis edes yösyöttöjä tähän "arjen pahimpiin asioihin", koska se ei tuota ongelmia. tai noh, kyllähän se nyt ottaa aivoon herätä kesken unien, mutta.. se nyt kuuluu tähän vaiheeseen elämässä!
Riittämättömyys on siis ainut mun vastaus tähän kysymykseen, tokihan se kattaa aika monta asiaa, mutta... niin!!

myös aikaa parisuhteelle olis ihana saada.  Tai noh lähinnä voimia sen ylläpitämiseen. Välillä vaan ei jaksa olla enään illasta se ihana aviopuoliso. Ei vaikka kuinka yrittäis tsempata! Onneksi vauva aika on koettu jo kahteen kertaan ja tiedetään molemmat, ettei se kestä onneksi loputtomiin. :) Voidaan nauttia ja ottaa kaikki "menetetty yhteinen aika" eläke iällä takaisin! heh..

Mitä sitten on ollut niitä parhaimpia juttuja uudessa elämän tilanteessa?
Noh ehdottomasti se kun on saanut mahdollisuuden olla taas äiti. Kaikille kun ei sitä mahdollisuutta suoda. Ei sitä aina muista, kuinka arvokkaan tittelin kanssa saa elää. Voin kertoa ylpeenä olevani 4lapsen äiti! En häpeä sitä milläänlailla. 

Mitä "ulkopuoliseen parhauteen" tulee on ehdottomasti avun saaminen. Vaikka me ei montaa kertaa olla pyydetty apua, vaan sumplittu ite menot on sitä apua tarjottu.
Mun mielestä on myös kiva käydä kylässä koko lapsi katraan kanssa. En näe siinä mitään ongelmaa! Ihana kattoa kun isommat pojat nauttii leikkikaverien kanssa ja äidit saa höpöttää omia juttuja sillä aikaa. On myös paikkoja, jossa voin nauttia isompien lasten kanssa lattialla istuen pikkuautoista, ilman että se "kyläkaveri" laittaa pahaksi.

Parhaimpiin asioihin kuuluu myös aamulla ilman kiirettä herääminen! Oi kyllä!! Meidän pojat porskuttaa unta  onneks sinne 8-9 välille, joskus jopa lähemmäs klo 10. on ihana nousta (okei, väsyhän mun on herätessä vaikka kello olis jo puolen päivän?), mutta miettikää... EI OO KIIRE MIHINKÄÄN!! Saa pestä hampaat kaikessa rauhassa, syödä ja höpötellä, ilman että täytyy kattoa kelloa! Ilman että täytyy juosta työvuorolistan mukaan. Tokihan kotoa ei hommat todellakaan lopu ja aamulla saa kyllä juosta sinne ja tänne laittamassa sapuskaa ja asioita järjestykseen, mutta se, että se ei haittaa vaikka se pukeminen venähtäis pakkaspäivinä puoleen päivään tai sängyssä köllötettäis aamulla vielä lastenohjelmien loppumisenkin jälkeen. Mä nautin siitä, että mun työkaverit on nyt 0-4vuotiaita ja työpaikkana on oma koti!

Niin pinnalliselta kun se varmasti lapsettomien korvaan kuullostaa, niin oma-aika!! Oma-aika on yks päivän parhaista hetkistä. Se kun kaikki lapset on hiljaa, mies on vielä töissä ja kämppä on siivottuna. Voit antaa aikaa vaan itelles! Saat kaataa kahvin kuppiin ilman että joku roikkuu jalassa. Suuri liraus punaista maitoa sekaan ja avot!! Ja miettikää.. saa juodakin sen koko kuppillisen  kaikessa rauhassa,
ehtien jopa nauttia siitä!! Sitä ei voi turhaan korostaa, että me äiditkin ollaan ihmisiä siinä missä muutkin. Meidän ei tarvi olla paskavaippa tai helistin kädessä koko ajan. Myös me ÄIDIT, saadaan olla ystäviä, lapsia, siskoja ja avo/aviopuolisoja..'

Oma mies!! Se on yks arjen parhaista jutuista. Tiedättekö sen tunteen, kun joskus vaan tuntuu että seinät kaatuu päälle. Voin hyvin mielin käydä vessassa ja laittaa jopa oven lukkoon, kun molemmat on kotona. Iltaisin, voin istua sohvalla ja mies laittaa lapset nukkumaan. Meillä siis jaetaan hommat tasapuolisesti, koska mä en todellakaan repeä joka paikkaan 24/7. Välillä siitä täytyy muistuttaa suuntaan ja toiseen, mutta aina on saatu asiat rullamaan! :)
 Vaikka tuo ukko kulta on välillä niin ärsyttävä, en vaihtais sitä kyllä mihinkään<3 eikös se niin mee että "mitä sitä hyvää vaihtamaan" :) puspus!!

Meidän elämä siis koostuu lähinnä pienistä onnen hetkistä. Ei tälläisessä elämäntilanteessa ehtis saatika varmastikkaam  jaksais nauttia mistään suurista jutuista (mm ulkomaanreissut, uusi koti...). Mulle kelpaa tää mitä nyt on!  Nauttikaa siis te kaikki muutkin perheelliset niistä pienistä jutuisra, älkääkä stressatko liikaa! Niin se vaan menee!
Meillä kaikki on aika pieniä juttuja, mutta ne on tehty huolellisesti ja täydellä rakkaudella :)