tukiverkosto

Moni pariskunta tai ylipäätään perheenlisäyksestä haaveileva ei todellakaan ensimmäisenä ajattele kuinka tulee jaksamaan vauvan kanssa? Ja miksei isommankin kanssa! Eihän niitä lapsia noin vaan hankita edes. Monilla ei edes onnistu vaikka kuinka haluaisivat ja monet joille se ei olisi edes niin ajankohtaista, eivät tule edes  ajatelleeksi, ettei sitä vauvaa nyt niin vaan odoteta ensin 9kk ja sitten ruokita ja katsella sivusta. Lapsissa on suuri vastuu ja suuri "työ". Päivät täyttyy hommista ja aluksi jopa yöt täyttyy hommista.

Eikä sitä tukiverkostoa nyt ensimmäisenä tule ajatelleeksi. Eihän lapsia tehdä muiden toiveesta ja halusta, mutta kuka ihminen miettii tukiverkostoa lasta odottaessa? MINÄ!

En ehkä niinkään esikoista ja kuopusta odottaessa, mutta nyt kun meidän perheestä löytyy pieniä lapsia jo ennestään ja pian tuplasti sitäkin pienempiä lapsia, on tukiverkosto ollut mielessä. Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, etteikö meillä olisi apujoukkoja ympärillä. Enkä pelkää sitäkään, kuinka me ei muka jaksettaisi.
Eihän niitä lapsia muille tehdä, vaan itse me ne kasvatetaan ja hoidetaan, mutta.. tulipas vaikeaa tekstiä!?

Meillä sukulaiset ja ystävät on ollu enemmän kun halukkaita auttamaan. On päiviä kun yhtäkkiä meidän oven takana on mummi tai eno, paappa tai ystävät hakemassa poikia leikkimään, ilman että ollaan edes pyydetty!! Välillä se jopa ottaa hiukan päähän, mutta aina jossei oo mitään suunniteltua, pääsee meidän lapset kyllä leikkimään muuallekkin kuin kotosalle omien vanhempien kanssa.
Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Ihanaa kun lapsella on monta rakastavaa ihmistä ja monta erilaista ihmistä, johon luottaa.
Elina (<-klik!)on mun mielestä muotoillut hyvin ajatukset sanoiksi! :) Pystyn samaistua niihin täysin!

Resupekat mummin luona nauttimassa sellaisista hommista, mitä äiti ei välttämässä antaisi tehdä kotosalla ;)

Tiedän monen perheen, jossa vanhemmat on niin loppu koska niillä ei oo apujoukkoja. Ei minkään näköstä. Lapset hoidetaan yksin ja kaikki tehdään lasten kanssa. Parisuhteelle annettua aikaa ei ole paitsi iltaisin lasten nukkumaan mentäessä. Tarvittaessa se toinen osapuoli jää viettämään aikaa lapsen kanssa, että toinen saa pienen oman ajan, mutta missä on silloin oikeasti parisuhteelle annettu aika??. Toisille tälläinen käytäntö sopii, mikäs siinä! Mutta uskon että jokainen vanhempi (ja miksei lapsikin!?) kaipaa aikaa ilman sitä toista( lasta/aikuista) ?
En halua syynätä ketään, vaan kaikki toimii niin oman mielen mukaan :) Toisille sopii toinen, mikä taas ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan.

Mun mielestä silloin kun tuntee tarvitsevansa apua, sitä on osattava myös pyyttää! Me ihmiset ja etenkin vanhemmat, äidit ja isät, ei olla mtn työkoneita, jotka jaksaa ilman "huoltoa" painaa "duunia" yötä päivää.  Me ollaan ihmisiä siinä missä muutkin ja tarvitaan sitä "huoltoaikaa" aina välillä. Jokainen käyttäköön sen kuinka haluaa! :)

Itse oon tottunut hoitamaan omat lapseni ja muutenkin kaikki omat asiat itse, ja kysynyt vasta sitten kun on ihan pakko! Mutta nyt ei saa valittaa..!Ihana huomata, että meillä on olemassa ihanat sukulaiset ja ystävät!!! Aina sitä ei muista, kuinka hyvin ne asiat itsellä onkaan!!


Kuinkas teillä muilla lapsiperheillä, onko apua antavia sukulaisia ? Vai koetteko tarpeelliseksi edes muilta saatu hoitoapua koskaan?