Kuinkahan moni muisti kehua eilen sitä toista osapuolta? Rehellisesti sanottuna itse en! Kuinka voikaan olla niin hankalaa sanoa toiselle se yksi pieni hyvä sana? Pelkkä kiitos ja ole hyvä ei riitä!
Silti meillä rakkaus on samanlaista mitä se oli silloin 6vuotta sitten. Uskaltaisin jopa väittää, että paljon vahvempaa ja suurempaa.
Parisuhde on vähän niin kun liikuntasuoristus. Nuorena etsitään ja kokeillaan ja vanhempana ryhdytään enemmän hommaan sata lasissa. Välillä huvittaa ja välillä ei huvita yhtään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos välillä pitää lepopäivän vihais koko touhua. Ehei.
Rakkautta ei toki voi korvata ja punnita liikunnalla.. tai miksi ei? Joku tykkää asua yksin ja harrastaa liikuntaa, kun toinen taas on valmis/halukas perustamaan perheen.
Itse valitsin molemmat!
Nuorena liikunta, myöhemmin mies ja lapset ja nykypäivänä mies, lapset ja liikunta.
Voivottelin taas mielessä kovaan ääneen, kun liikunta jäi vähäseks yövuorojen takia. Kuinka paska ja vetämätön fiilis tulee kun ei saa persettään ylös?!? jonkin näkösiä vierotusoireita ja pakkooireinen sairaus-liikunta?
Valvoin yövuorossa ja puhelimeen tuli viesti. Se oli mieheltä. Kello oli jo yli puolen yön, vaikka nukkumassa pitäis olla jo kovaa vauhtia. Viestissä luki lyhyesti ja ytimekkäästi " Mä Rakastan Sua♡".
Silloin tajusin.. Helvetti, tää on sitä mä oon aina halunnu! Jääkööt liikunta välillä. Mä makaan mielummin sohvalla toisen kainalossa, syöden kilpaa irtokarkkeja ja jätskiä. Mä mielummin leivon lasten kanssa jotain herkkuja kun ulkona on -20astetta pakkasta!
Otsikkoon palatakseni:
parisuhde on kuin ihana liikuntasuoritus, mutta miljoonasti suurempi tunne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti