laatuaikaa

Kesä on siitä ihanaa aikaa että tekemistä löytyy kyllä ilman, että sitä tarvitsee hirveästi keksiä. Eilen oli "pitkästä aikaa" neuvola. Kauhistelin jo etukäteen, kun oma neuvola tätsy olisi lomalla. Nooh tsemppasin itseni sijaista varten. Ja taas nää ennakkoluulot sais tunkea johonkin syvälle.
Mua oli nimittäin vastassa vanhempi Rouva, joka oli toiminu odottavien ja lapsi perheiden parissa koko ikänsä. Niin ihana ihminen! Aivan kuin oltaisiin tunnettu kauankin. Pystyin rehellisesti vastailla kaiken näkösiin kysymyksiin, eikä ollut yhtään kiusallinen olo. Täytyypä muuttaa toiselle puolen kuntaa, niin saa tämän tädin vielä muutamaksi kerraksi omaksi neuvolatätiksi :)

Neuvolassa kaikki oli hyvin. Painoa olit tullut viikossa +900g, mutta tässä syy siihen.

Ei kyllä naurattanu tätä kuvaa ottaessa. huh! Pikkasen(lievästi sanottuna!!!!) meinaa jalkoja särkeä jo illasta, vaikka oon yrittäny välttää seisomista. Noh osasinkin jo jotenkin odottaa tätä. Kiitos helteet ;)

Mutta koska mä en ole kuoleman sairas, vaikka moni mut siihen kategoriaan laittaakin monikko raskauden takia :D, päätettiin me lähteä Storsandiin pulikoimaan. Voi poijat oli ihmisiä! Mutta onneks ranta on sen verta tilava, mahduttiin hyvin joukkoon. Lämpöä piisas ja meillä oli ihana perhe päivä. Paljon evästä ja herkkuja. Lämmintä ilmaa ja uimista. Hörsköttelyä ja haleja. Mitä enempää päivältä voi toivoa oman perheen kanssa? <3

miehet pulikoimassa

Alkuillasta kummipoika, 6v, soitti ja kysyi haluisko esikoinen mennä niille yökyläilemään. Meidän jätkähän oli heti jo lähdössä :D Myös meidän pienempi sankari pääsi yökyläilemään. Heipat ehdittiin jakaa todella pikaseen, kun pojilla oli jo kova kiire omiin leikkeihin. :)

Pitkästä aikaa meillä oli aikaa parisuhteelle. Oltiin molemmat jo niin poikki päivän uintireissusta, että olis tehny mieli kaatua vaan sängyn pohjalle. Kuorsaukseen ja sikeään uneen ei olis montaa minuuttia tarvittu. Mutta koska kahden keskeistä aikaa ei oo ikinä liikaa, päätettiin me käyttää se jollain muulla tapaa kun nukkumalla.

Nappasin viltin kotoa mukaan ja suunnattiin hakemaan hyvät sapuskat. Mikäs sen ihanampi kun istuskella rannassa klo 21 ja mittari näytti vielä 24'c. Höpöttelyä ja hyvää ruokaa. Ihanaa oli!!:)
Illalla vielä käytiin terassilla juomassa kylmät juomat. Mulle luonnollisesti hanavesi ja miehelle kylmälonkero ;)
Kotiin tultiin vasta yömyöhään. Aamulla maistui uni, enkä muista koska olisin viimeks nukkunu noin hyvin. Kuumahan meillä oli, mutta havahduin sen olemassa oloon vaan 1kerran kun nousin vessaan.
Kiitos tätille, joka soi meille tälläsen irtioton arjesta :)

Aamulla oli ihana herätä puhelimen pirinään, vaikka nukkumatti vielä meinas ottaa vallan. Pojat oli jo rannalla vesileikkejen ja eväiden kanssa. :) Katotaan, koska ne raaskii kotiutua ;) Mökille huviitais lähteä vaikka vähän nauttimaan lauantai päivästä. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaa :)

muumi on pulahtanut

Niin vaan heinäkuukin on pian ohi. Muistan kuinka laskin päiviä, koska sitä oikeen ollaan elokuun puolella. Odotin jo niin kovasti "hyviä" viikkoja masu poikien suhteen. Nyt ne on jo ovella. :) Huomenna olis neuvola. Olot on ollu jokseenkin raskaita.. noh toki! Helle ottaa kyllä veronsa tästä ruhosta ja varmasti myös sellaisestakin joka ei voi näin paksusti :D

Ollaan oltu rannalla nyt kahtena iltana, ja voi pojat tuota lämpöä piisaa. Lapset on nauttinu ja pulahdimpa mä tuossa itekki ;) Aika saavutus!
Omalla taka-, saatika etupihalla, ei tuu mieleenkään viettää koko päivää. Tuuli ei pääse mistään suunnasta.. Lämpöhalvauksenhan tuolla saa!
Lämpö ennätyskin oli mitattu meidän kunnassa. En tasan tarkkaan tiedä missä päin, mutta eipä tullut kuitenkaan yllätyksenä.

Lapset on nauttinu ja jaksanu touhata äitinkin edestä. Virtaa piisaa aamusta iltaan ja päikkäreitä ei pienempi meinaa malttaa nukkua. Illalla onneksi uni tulee heti kun sänkyyn pääsee. :)
Huomaa välillä kuinka kyllästyneitä ne on, kun itse en yksinkertasesti jaksa touhata niin kuin esim kuukausi sitten. Nyt on pakko ottaa pienemmällä vaihteella tätä elämää, että kroppa jaksaa vielä. :)

Harmittaa kun ei oo tullut tuolla järkkärilläkään hirveesti otettua kuvia. Yksiselitteisesti, mä vaan en jaksa hinata sitä mukana. Kaikki ylimääränen jää kyllä kotio tällä hetkellä.
Käytiin lastenkin kanssa yks päivä lähikaupassa. Yritin mielessäni laskea kuinka paljon ostokset painaa, että jaksan hinata ne kotio :D  Jo 1,5l maito ja 2kg perunasäkki oli liikaa. Supistuksia sai ottaa vastaan pari kertaa ihan kunnolla ja kotimatka kestikin kyllä ennätyksellisen kauan. Olipa ohikulkijoilla katseltavaa :D
Välillä sitten taas on päiviä kun vois vaikka  juosta maratonin ja hinkata koko taloyhtiön matot puhtaiksi.

Nyt vois "pulahtaa" tuonne sängynpohjalle ja kiskasta tukisukat jalkaan. En muista koska olisin ollut unessa viimeksi ennen puoltayötä. Arki jo viikonloput tuntuu niin "samanlaisilta", kun ei oo mihinkään kiire.
Meilläpä ei oo kummempia suunnitelmia viikonlopuksikaan. Uskompa että ukkovalta on talossa, joten rannalle pitää päästä pulahtamaan. Tosin tästä mammasta saa seuraa vasta ilta auringon aikaan :)

Onko muilla suunnitelmia kesä viikonlopuksi?

Öitä ja ihanaa viikonloppua :)

perjantai kuulumiset

Aamulla herättiin pitkästä aikaa "aikasin". Pojat hiippaili käsikädessä meidän huoneeseen klo 8, kun viimeset viikot ollaan koisittu sinne 9-10. Noh ihan kiva näinkin. Aamulla ehti laittaa hiukan kämppää kuntoon, kunnes oli aika suunnata ultraan. :) Äkkiä se 3vko taas meni.

Pojat oli jo kovasti laskenu päiviä siihen, kun äiti menee lääkäriin kattomaan vauvoja telkkarista ( :D ) ja ne ite pääsisivät enon kanssa touhaamaan. Klo 9 nuo rakkaudet oli jo lähes kengät jalassa ja puolimatkassa jo menossa, mutta saatiin aika kulumaan pikkasen lähemmäs ultra aikaa :)

Sinne ne jäi taas hymyssä suin, ja heipatkin huudettiin samalla juostessa sisälle. Itellä oli hyvä fiilis, vaikkakin yöllä jouduin herätä suihkuun olojen takia. Ihan kamalan raskas ja levoton olo. Supistuksia tuntui silloin tällöin, mutta ei ne ollu se päällimäisin syy miks mun piti kuumaan suihkuun päästä keskellä yötä klo 3.30. Onneks uni tuli ihan hyvin sen jälkeen!

Äippäpolilla olin hyvissä ajoin ja pääsin jopa ultraankin 10 min aikaisemmin. Vastassa oli oikeen lääkäri katras. "Pääultraajana" oli tällä kertaa mieslääkäri ja "seuraajina" 2muuta lääkäriä+1lääkäriksi opiskeleva. Hoitajakin siinä kääntyi aina välillä kattomassa :D

Pojilla oli kaikki hyvin. Kasvu oli nyt hiukan tasottunu, eikä menty enään yläkäyrillä. Keskikäyrän hiukan paremmalla puolella kuitenkin :) Painoa jätkillä oli jo hiukan alle 2kg, joten hyvän kokosia ovat <3
A herra on raketti valmiudessa edelleen(istuu siis hyvin matalalla jo!) ja herra Bkin oli pysynyt edelleen poikkitilassa. Tila alkaa todella jäädä jo ahtaaksi, joten sektioon on nyt valmistauduttava(mun osalta enemmän henkisesti!!), ellei tässä joku ihme kääntyminen tapahdu.
Noh onhan moni muukin lapsi syntynyt sektiolla, mä vaan niin olisin toivonut ihan normaalia synnytystä.

Oma kroppa on myös alkanut jo antamaan "periksi" tämän odotuksen kanssa, joten sainkin nyt kehotuksen himmata tahtia. Hyvin tää ruho on kuitenkin jaksanut kun katsoo elämäntilanteen ja viikot (30+4).
Nyt..Lepoa aina kun vain mahdollista, mutta kuitenkin pitää muistaa pysyä liikkeessä. Odotan jo kovasti synnytystä(jollain tapaa), mutta nyt iski kyllä haikeus, että tää odotus on todellakin muutaman viikon päästä ohi. Mun viimeiset viikot raskaana, ikinä!? Ja vieläpä monikko odottajana? Tälläistä mahdollisuutta ei suoda ihan jokaiselle.

omaa aikaa riippukeinussa

Ultrasta kun lähdin tuli puhelimeen viesti. "teille on saapunut isokokoinen paketti." JIPPII!!!
Mä tiesin heti mistä oli kyse. Pojat oli lähteny käymään lidlissä, joten mä koukkasin HETI hakemaan paketin. Tiedättekö jo mitä sieltä oli tullu?

Noh.. MEIDÄN MOUNTAINBUGGY DUETit <3 Voi sitä ilon ja onnen määrää kun odottelin omaa vuoroa noutamaan pakettia ;) Niin kun lapsi jouluna!! :D

Nyt meillä on siis kaikki valmiina. Yks pissasuoja toiseen pinnikseen vielä on kaupassa, mutta eihän sitä vielä tarvita. Pojat nukkuu kuitenkin samassa pinniksessä aluksi :)
Ihanaa viikonloppua kaikille! Me jäädään nauttimaan kesästä, mä varjo paikoista! Mieskin jäi nyt lomalle! Ihanaa

(tulipas hyvä mieli tän kirjotuksen jälkeen :))

"onko tullu raskausarpia?"

Esikoisen aikana lihoin 20kg. En edes murehtinut siitä miltä näytin. Raskausarpia tuli muutama kylkeen ja jalkoihin. Lähinnä vasta raskauden jälkeen mä havahduin siihen, että olis kiva olla oman kokonen, muttei se kuitenkaan suuremmin haitannut. Kilot lähti kun itsestään ja mieli oli sen suhteen hyvä. Aina ajoittain rasvailin kookosrasvalla, joka ällötti loppupeleissä niin lujaa, että se purkki jäi kaapin perukoille.

Toista odottaessa enemmän mietti sitä, että apua miltä mä tulen näyttämään. Eniten mua ressasi raskausarvet jotka tulis mahan "eteen". En tiedä miksi? Masun kasvu oli niin huimaa alku metreillä, että olin ihan varma että "hyvässä kunnossa" säästynyt iho olisi entinen. Toisin kävi. En saanut yhtään uutta  jälkeä kehoon toista odottaessa. Masun kasvukin alkoi tasottua loppua kohden ja olikin ihan samankokoinen, alakäyrällä, kasvava raskausmasu mitä ekaakin odottaessa.

Nyt kaksosia odottaessa, tuntuu monella olevan uteliaisuuden kysymyksenä
"kuinka sun iho on kestäny? Onko tullu jo paljon arpia? sun masu nahka on varmasti todella pinkee ja jälkiä täynnä?"

öö..Pinkeä kyllä,mutta jälkiä ei ole, mutta mitä sitten vaikka olisikin???

Tämän raskauden aikana on rasva ollut kyllä paras kaveri. Ei vaan sen takia, että haluiain säästellä masun ihoa, vaan ihan siksi, että kutina ja kiristys on kamalaa jossei sitä rasvaa laita enemmän kun aamuin illoin.

Muistan kun esikoista odottaessa rasvasin silloin kun muistin, toista odottaessa ressasin enemmän siitä ihosta ja ostin kaiken sortin voiteita pitämään arvet poissa ja nyt .. mennään jostain siitä välistä!? Ajoittain kun näkee painauman iholla-aamulla herätessä- alkaa heti miettiä "apua nytkö" ja välillä on sellanen fiilis että "katos, tuommonenkin tuohon tullu".

Muistan kun mies oli (toista odottaessani) hierojalla ja niillä oli tullut puheeksi, että meille oli  perheenlisäystä tulossa jälleen. Hieroja oli kertonut, että kaikista parhaimmat keinot saada iho pysymään "venytyksen kanssa samoilla linjoilla" on oliiviöljy.

Sitä oonkin käyttänyt toisen raskauden ajan ja nyt kaksosraskauden aikana. Se on ollut enemmän kun pelastus! Ei kyllä kiristä samallalailla kun ihan perusrasvan laiton jälkeen.
Mitään ressiä en kuitenkaan jaksa ottaa!! Jos tämä raskaus jättää jälkiä edeltäviä raskauksia enemmän, antaa jättää!

MÄ OLEN ÄITI. Mun kroppa on kantanut pian 4lasta, eikä mun tarvitse näyttää miltään sileältä luuviululta.

Te muut äidit? Mitä te ajattelette asiasta?

supistus.. se ihana kaverini

Voin kertoa että viimeiset 2päivää on tuntunut siltä kun mä halkeisin. Masu on ollu kivikova melkeempä aamusta iltaan. Kaikenlainen ylimääränen on jääny kyllä nyt kahtena päivänä, lukuunottamatta rikkaruohojen nyppimistä tänään. ;)  Ja jos rehellisiä ollaan, niin on ne muutama ihan päivittäinenkin asia jäänyt tekemättä.

En muistanutkaan että nää supistelut oli "näin kivoja". huh!! Aikaisemmissa raskauksissa supistukset on ollu tuttuja vasta synnättämään lähtiessä. Tosin nyt onkin ihan "eri" tilanne :)

Voi kun pikkuiset malttais pysyä vielä muutaman viikon ainakin masussa!
NYT LEVÄTÄÄN! :)

Kuinkas muilla? vuodelepoa vai loppuun asti juoksua kun pikajuna? Supistuksia vai ihanaa raskaana oloa ilman "kolotuksia"? :)

Olis kiva kuulla varsinkin monikko odottajien kokemuksia :)

tukiverkosto

Moni pariskunta tai ylipäätään perheenlisäyksestä haaveileva ei todellakaan ensimmäisenä ajattele kuinka tulee jaksamaan vauvan kanssa? Ja miksei isommankin kanssa! Eihän niitä lapsia noin vaan hankita edes. Monilla ei edes onnistu vaikka kuinka haluaisivat ja monet joille se ei olisi edes niin ajankohtaista, eivät tule edes  ajatelleeksi, ettei sitä vauvaa nyt niin vaan odoteta ensin 9kk ja sitten ruokita ja katsella sivusta. Lapsissa on suuri vastuu ja suuri "työ". Päivät täyttyy hommista ja aluksi jopa yöt täyttyy hommista.

Eikä sitä tukiverkostoa nyt ensimmäisenä tule ajatelleeksi. Eihän lapsia tehdä muiden toiveesta ja halusta, mutta kuka ihminen miettii tukiverkostoa lasta odottaessa? MINÄ!

En ehkä niinkään esikoista ja kuopusta odottaessa, mutta nyt kun meidän perheestä löytyy pieniä lapsia jo ennestään ja pian tuplasti sitäkin pienempiä lapsia, on tukiverkosto ollut mielessä. Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, etteikö meillä olisi apujoukkoja ympärillä. Enkä pelkää sitäkään, kuinka me ei muka jaksettaisi.
Eihän niitä lapsia muille tehdä, vaan itse me ne kasvatetaan ja hoidetaan, mutta.. tulipas vaikeaa tekstiä!?

Meillä sukulaiset ja ystävät on ollu enemmän kun halukkaita auttamaan. On päiviä kun yhtäkkiä meidän oven takana on mummi tai eno, paappa tai ystävät hakemassa poikia leikkimään, ilman että ollaan edes pyydetty!! Välillä se jopa ottaa hiukan päähän, mutta aina jossei oo mitään suunniteltua, pääsee meidän lapset kyllä leikkimään muuallekkin kuin kotosalle omien vanhempien kanssa.
Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Ihanaa kun lapsella on monta rakastavaa ihmistä ja monta erilaista ihmistä, johon luottaa.
Elina (<-klik!)on mun mielestä muotoillut hyvin ajatukset sanoiksi! :) Pystyn samaistua niihin täysin!

Resupekat mummin luona nauttimassa sellaisista hommista, mitä äiti ei välttämässä antaisi tehdä kotosalla ;)

Tiedän monen perheen, jossa vanhemmat on niin loppu koska niillä ei oo apujoukkoja. Ei minkään näköstä. Lapset hoidetaan yksin ja kaikki tehdään lasten kanssa. Parisuhteelle annettua aikaa ei ole paitsi iltaisin lasten nukkumaan mentäessä. Tarvittaessa se toinen osapuoli jää viettämään aikaa lapsen kanssa, että toinen saa pienen oman ajan, mutta missä on silloin oikeasti parisuhteelle annettu aika??. Toisille tälläinen käytäntö sopii, mikäs siinä! Mutta uskon että jokainen vanhempi (ja miksei lapsikin!?) kaipaa aikaa ilman sitä toista( lasta/aikuista) ?
En halua syynätä ketään, vaan kaikki toimii niin oman mielen mukaan :) Toisille sopii toinen, mikä taas ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan.

Mun mielestä silloin kun tuntee tarvitsevansa apua, sitä on osattava myös pyyttää! Me ihmiset ja etenkin vanhemmat, äidit ja isät, ei olla mtn työkoneita, jotka jaksaa ilman "huoltoa" painaa "duunia" yötä päivää.  Me ollaan ihmisiä siinä missä muutkin ja tarvitaan sitä "huoltoaikaa" aina välillä. Jokainen käyttäköön sen kuinka haluaa! :)

Itse oon tottunut hoitamaan omat lapseni ja muutenkin kaikki omat asiat itse, ja kysynyt vasta sitten kun on ihan pakko! Mutta nyt ei saa valittaa..!Ihana huomata, että meillä on olemassa ihanat sukulaiset ja ystävät!!! Aina sitä ei muista, kuinka hyvin ne asiat itsellä onkaan!!


Kuinkas teillä muilla lapsiperheillä, onko apua antavia sukulaisia ? Vai koetteko tarpeelliseksi edes muilta saatu hoitoapua koskaan?

tilauksia ja kasvua

Nyt alkaa remontti sisäpuolella olla jo hyvällä mallilla. Enään puuttuu pikkasen pakkelia, maalia ja tapettia. Niin ja lattialistaa ja kattolistaa ja ovikin pitäis asentaa. Onhan tuossa hommaa vielä! Mutta seinä on sentään pystyssä :)

Isommat pojatkin saivat jo muuttaa uuteen huoneeseen, koska mä olin kyllästynyt siihen että kaikki tavarat oli meidän aikuisten makkarissa. Siellä oli niin huono ilmakin kun tv ja tietokone huusi yötä päivää. Ilta aurinkokin on meidän makkarin "vihollinen", joten voitte vaan kuvitella kuinka kiva oli mennä nukkumaan joka ilta.
Nyt on kuitenkin miehellä oma huone ainakin tämän vuoden ja mä saan rauhassa alkaa nukkua ;) Kaksostenkin yks kasattu pinnis täynnä tykötarpeita pääsi "miehen huoneeseen" ;)
Hahhah.., kuullostaa oikeen hyvältä :D Ensin hehkutin onnea ja nyt paljastelen että miehellä on jo oma huone :D Omaa sänkyä sillä ei onneks oo, vaikka ollaan vitsillä heitettykkin että se hommaa sängyn ja mä pienen lukon oven ulkopuolelle  ;)

Kovasti on pitänyt myös sisustus juttuja ostella, ihan vaan siksi että  nyt meillä on yks huone lisää ja kaikki järjstelyt muuttu. Olishan tuota romua ja tavaraa vaikka muille jakaa. Ja varmasti sitä riittäis ripoteltavaksi ihan joka huoneeseen, mutta hei.. Onhan se nyt kiva ostaa "välillä" jotain uutta?

Nyt odotellaankin saapuvaksi uutta lamppua olkkariin ja eteisen pikku ikkunaan laskosverhoa.
Mun kummitäti oli myös ihana ja kuskaa meille yhden  lampun ikeasta makkariin.

ikea.fi

Nyt tuli sellanen fiilis, että oli kiva vähän vaihtaa suuntaa sisustuksen suhteen. Ei meillä todellakaan oo vieläkään mitään väripilkkuja täällä kämpässä, mutta hiukan blingiä ja hopeeta pääsi nyt mukaan muiden maanläheisten värien kanssa. :) Se mikä on lopputulosa jää nähtäväksi ;)

Nyt on vihdoin tilattu myös ne Mountain Buggy Duetit. Odotan jo kovasti että ne kotiutuis, vaikka säilytykseenhän ne menee vielä jokskin aikaa. Sit alkaakin ollu jo kaikki hommattuna! Vielä puuttuu meidän jäbät <3

Välillä tulee ihan hassusti mietittyä, kuinka ihmeessä mun kroppa voi kantaa jo yli 4kg vauvaa. Kuinka ihmeessä sinne mahtuu 2 pientä miehen alkua?
Olot on ajottain todella raskaita, mutta masu on pysyny kyllä suhteellisen pienenä. Hyvä niin, eipä suurella masulla paljon puuhattais :) Tokihan kasvupyrähdyksen se ehtii vielä ottaa, onhan tässä viikkoja odotettavana :)

30+1

Nyt on huomannu, että selkä ei enään piittaa kantaa suurta etuvarustusta. Niin kun kuvastikin huomaa, mä pian kaadun taakse päin. Oon yrittänyt ajoittain taivutella pikkasen toiseen suuntaan selkää, mutta masuasukit ei piittaa siitä, vaan alkaa suuri protestointi :)
Potkut ei tunnu enään siis teräviltä, vaan enemmän "raskailta vedoilta". Yks jalka tuossa keskellä masua aina välillä pilkottaa, mutten osaa sanoa kumman se on :) Tila alkaa vissiin todella jäädä jo pieneksi, mutta kyllä sopu sijaa antaa! Toivottavasti pojat tykkäävät samaa myös täällä meidän kanssa, masun ulkopuolella :)

TAHDON

niin meni vuosi! Näin vois todeta monenkin asian suhteen, mutta tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun itse sanoin TAHDON <3
Viime vuonna tähän aikaan me oltiin jo syöty ensimmäinen avioliiton päivällinen ja kermakakku. Juhlat oli kovassa vauhdissa  ja lämmintä piisas sään puolesta.

 Vuosi sitten aikalailla tähän aikaan, mut kaapattiin ja lähdettiin poikien/miesten kanssa rantaan terassille. Muistan vieläkin miltä se mansikkamargarita maistui ja mitkä oli meidän jutun aiheet. Muistan myös kuinka taksi kuski odotteli meitä ja että matka tuli maksamaan lähemmäs 100e. Siltikin pojat meinas että jos ROUVA haluaa niin voidaan taksilla ajella.
Itsellä alkoi kuitenkin olla jo kova ikävä omaa miestä, joten suunnattiin huoltoaseman kautta takasin juhlimaan.

 

 Heitettiin kimppua ja metsästettiin sukkanauhaa. Vielä ei oo kiinniottajat tehny suuntaa avioliiton satamaan, joten häitä ja TAHDON sanaa odotellessa ;)

 

Juhlat jatkui aamun pikkutunneille saakka ja muutamat jäi vielä bailaamaan kun me lähdettiin miehen kanssa hotelliin.
Kaikista läheisimmät oli mukana juhlimassa meidän päivää ja nyt... ja nyt siitä on jo vuosi?! En voi käsittää mihin tää aika juoksee? Eihän ihmisellä voi olla näin kiire? Tai noh ajallahan tässä tapauksessa on hoppu :)

Viimeseen vuoteen on mahtunut paljon. Valehtelisin jos väittäisin,että  meidän elämä on ollut vaan  ruusuilla tanssimista. Ei todellakaan! Ja miksi se olis ollu pelkkää ruusuilla hyppelyä? Ei sellaista oo oikea ja arvokas elämä!! Ajoittain oon ollut niin valmis myymään tuon ukkokullan mustalaisille tai lahjoittamaan sen vaikka roskakuskille, mutta aina tulee se viimeinen MIKSI? Miksi ihmeessä mä luopuisin siitä? Se on se jonka kanssa haluan jakaa päivät, viikot ja vuodet.  Ilot, surut, onnelliset hetken. -Koko loppu elämän. Se on ihminen johon mulla menee hermo, mutta se on myös ihminen joka ymmärtää mun älyttömän kuivaa huumoria ja höpötyksiä. Se on ihminen, jonka kainaloon on aina yhtä ihana päästä, monien vuosienkin jälkeen.
 Meidän lapsille maailman paras isi ja mulle itselle maailman paras aviomies <3

Käsky kävi: nyt on hidastettava tahtia

Termos vaan. Kesä on täällä, jos joltain on jäänyt huomaamatta :D mä oon aina tykänny kesästä. Silloin ei tartte miettiä edeltävänä päivänä seuraavalle päivälle ohjelmaa, koska koko ajan on kyllä tekemistä. Tuntuu hassulta maksaa edes asumisesta kun ulkona ollaan 9-21. :) silti.. Tämä kesä ei oo mun kesä. Noh ihan ymmärrettävästä syystä. Varjopaikat on ollu mun valtaus alueita ja välillä oon yrittäny käydä vähän hakemassa väriä pintaan auringon puolella.

Lapset on nauttinu oiken urakalla. Päikkäritkin on jääny useana päivänä välistä pienemmällä, kun tuntuu ettei noilta kesäleikeiltä ehdi levolle :D noh onneks yöt on nukkumista varten!

Mitäs meille muuten? No kaiken näköstä ja loppupeleissä ei mitään ihmeempiä.  Vauvoille oli pakko kasata jo yksi pinnasänky meidän huoneeseen, kun noita tykö tarpeita alkoi lojus pitkin kämppää. Sittereitä siellä ja täällä, vaunu istuimisia siellä täällä, vaunukoppia siellä täällä.. Nyt ne meni kaikki sopivasti nukkumaan kovaan pinnikseen siksi aikaa, että meidän poitsut valtaa sen sutten patjojen ja vauvan tuoksun kera<3

Muutama päivä sitten oli neuvola. Paljon tuli taas juteltua ja vaihdettua kuulumisia. Hassua kuinka "epävarma" oma neuvolatäti on monikkoraskauden kanssa? Vai luulenko mä vaan?!
Jos kysyn jtn, pohtii se asiaa ja kehoittaa aina kääntymään äitiyspolin puoleen. ??
Muuten tää kyseinen henkilö on kyllä symppis. Tykkään.

Sain hiukan noottia liian reippaasta tahdista. Nyt pitäis alkaa hiukan himmata. Se vaan ei oo niin yksinkertaista, kun kotona päivät tulee vietettyä 4v ja 2.5v poikien kanssa. :) päivisin jaksaa ite puuhailla suhteellisen hyvin kyllä, mutta illalla se kostautuu.
Supistuksia on alkanut tulle ihan päivittäin. Onneks ei kuitenkaan mtn säännöllisiä.
Painoa oli tullut kuullemma "puolet liian vähän"(?) kaippa se vertas siihen normi 500g/vko painonnousuun. Toisaalta hyvä ettei sitä painoa kerry ylimäärästä, mutta oma kroppa käy kiin säästöliekillä sitten, kun vauvat vie kyllä kaiken tarvitsevansÄ. Tähän mennessä on tullu 10kg ja viikkoja on kasassa muutaman päivän päästä 30.

Kaikki muutkin arvot oli laskenu. Myös rauta, vaikka kituuutsn itseäni joka aamu sillä kamalalla litkulla :D
RR on edelleen ihanat 95/64 ;)
Poikien sydänäänet kuului hyvin ja masukin oli kasvanut
 ihan hyvin. Sf mitta huiteli nyt 34,5 cm.

Ens viikolla olis taas kurkkauspäivä masuun. <3 saapi nähda kuinka pojat on taas kasvanu. Uskon että mennään jo 2kg paremmalla puolella :)

Nyt UNO matsia esikoisen kanssa, kun pikkutermiitti meni nauttimaan nukkumatin seurasta. Illalla olisiin sitten remppa hommia. Lapset pääsee nauttimaan mummin suuresta huomiosta täksi illaksi :)

P. S kuinka ihmeessä saa tän bloggerin ja puhelimrn yhteistyöhön, jotta vois tehdä kuvallisia postauksia? :)

inspiroijaanpa..kysyppä ihan mitä tahansa.. kysyppä joku muu...

Täällä on inspiraatiot ollu kyllä taas oikeen valloillaan. Olot on antanu päivällä jokseenkin periksi, mutta illalla se on kostautunu oikeen urakalla. Noh antaa olojen olla ja hihkutaan remppa jutuista!

Meillä on taas niin monta rautaa tulessa tän kämpän suhteen. Pikku hiljaa niitä on saatu jo toteutettuakin, koska aika alkaa loppu kortilta ennen kaksosten syntymää. Olis kiva saada kaikki isommat hommat pois alta ennen synnärille menoa. Nimittäin arki on varmasti todella hektistä neljän alle 5vuotiaan kanssa, joten en kaipaa yhtään enempää "äksöniä".

Nyt onkin pihalla saatu tuijat kivan näkösiks. Lapset(ja naapurin lapset) oli niin onnellisia kun saivat kantaa kiviä ja lapata kiviä omilla lapioilla. Kovasti niistä oli kyllä apua! :) Ulkona vierähtikin semmonen 5h. Ihanat ilmat ollu! Ihan mun lempparit. Ei liian lämmin, muttei liian kylmäkään.

Mies kaipais jo uudistettua etuterassia ja kieltämättä se olis aika kova sana. Senkin suhteen on jo visiot tehty, vielä tarvis sen toteutuksen! ;) Onneks mua ei voi syyttää kun ei terassi purkaannua ja valmistu uudestaan.

Takapihalle naapurit on tehneet jo "omalle puolelle" aidan ja nyt kun meidän toinen seinänaapuri antoi myös luvan aidalle, olis se myös projektina tässä kesän aikana. Lapset odottaa jo kovasti että tehtäisiin aita(ja niin odotan kyllä minäkin!!), kun lupasin niille omat pensselit ja maalaus luvan.

Sisälläkin riittää remppakohteita kun muille jakaa. Kauan niitä on tässä ajatustasolla työstetty ja mä (kaikki heti nyt ihmisenä) kyllästyin vastauksiin" joo ens viikolla. joo niinhän se pitäis. joo pitäis käydä hakemassa värkit.joo sitä.. joo tätä!" ARG! onko mitään ärsyttävämpää kun saamattomuus?
OK! Ymmärrän, on ollut oikeasti kaiken näköstä akuuttia ja sovittujakin juttuja, mutta kyllä nyt on puolet ajasta menny jo ihan vaan laiskuuden ja saamattomuuden piikkiin!
Otinkin pässiä sarvista ja aloin itse tuumasta toimeen, sen minkä pystyin. Ehdotin miehelle, että nyt voitaisiin vaihtaa jo järjestys olohuoneen puolella niin etä remppaa tehdessä kaikki olis jo pois alta. JA SE SOPI SILLE! JEI! Nyt meillä onkin olkkari jo puolitettu ja yhden seinän tapetti pitää repiä poies.

Uus huone tulee toimimaan isompien poikien huoneena. Sinne onkin jo visio tapetin suhteen ja verhotkin on jo ostettu vähän sen mukaan. Hillittyä mutta tarpeeks lapsellista ja poikamaista. Se säilyköön vielä yllärinä millainen siitä tulee :)

Olkkarin "uus" seinäkin tulee kokemaan sellasen ahaa elämyksen vieraiden silmissä, että oksat pois! ;) Jopa mies tykkäs ideasta ja vaikkakin se tulee hiukan kalliimmaks kun pelkkä tapetti, aijotaan me se toteuttaa! Ihana ihastella sitten omaa käden jälkeä olohuoneessa istuessa-lapset nukkuu ja kynttilöitä palaa siellä sun täällä.... ooi! Nään jo koko tilanteen silmissä <3

Makkarikin saa pienen sisustus lisäyksen, kun tuunasin ihan omin kätösin anopin vanhasta (siis todella vanhasta) ovesta sängynpäädyn. Rakkautta ensisilmäyksellä!!! Anoppi ehti jo ennen mua tuunailla ittellensä sellaisen ja odotan jo kuumeisesti kun  meidän oma kotiutuu. Mies halus vielä lisäillä pienen hyllyn siihen päälle ja lisäillä valot siihen! SOPII :)

Viikko on menny tosiaan ihan kivasti. Lapset oli mun siskon luona yhden yön ja otettiin sitten vuorostaan siskontyttö meille yhdeksi yöksi. Lapsilla riitti virtaa, mutta huomas tuosta meidän esikoisesta että sille alko jo riittää kun hiukan vajaa kaks vee tyttö roikkuu koko ajan lahkeessa tehden kaiken mitä hän tekee.  Kun kysyin (serkkutytön lähdettyä) oliko niillä kivaa, niin poika vastas "joo oli, mutta menihän L nyt omaan kotiin yöks?" :D ymmärrän, liika on liikaa! :)

Ite oon vedelly lasten kanssa päikkäreitä lähes päivittäin. Se alku raskauden väsymys alkaa näyttää pahasti palaamisen merkkejä. Iltasin ei tietenkään sitten väsytä ihmisten aikaan, mutta minkäs teet kun päivällä ei pysy pystyssä, niin on pakko nukkua.
Viikotkin poksui jo 28+0 ja poikien liikkeet tuntuu enemmän muljuina kun terävinä potkuina. Alkaa varmaan olla jo aika ahdasta. Kasvu menee +2 käyrällä ja viikkoihin nähden pojat on vieläkin sen 2vko isompia.

Masu alkaa olla jo suhteellisen pinkeä ja rasvaa kuluukin enemmän mitä tähän saakka. Oliviiöljy pullokin on tyhjentyny jo viikkoja sitten ja pitäis muistaa ostella uus :)