Kaksosraskaus meillehän selvis jo viikoilla 7+4. Sen kamalan oksentamisen ja tippaan joutumisen seurauksena. Siitä voi lukea lisää täältä. Mies oli töissä ja lapset siskolla hoidossa kun itse olin sairaalassa. Terveyskeskuksesta siirtyessä keskussairaalaan, mies kysyi haluisinko että se tulis mun seuraksi. En kuitenkaan kokenu sitä "tarpeelliseksi", kun kerrankin ei oksettanu, teki mieli nukkua 4päivän univelkoja pois.
Kun olin kuullu kaksos uutisen ite, soitin samantien siltä makuulta(noh joo, ehdin nousta ylös :D) ja kerroin suolen olevan suhteellisen normaali, mutta ultrassa näkyi kaksi. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului puhelimestä "MITÄ!?" jep, sieltä on tulossa kaksi. Hiljaisuus valtas puhelun ja hetken päästä mies kysy oliko kaikki kuitenkin hyvin, kun olin voinu niin huonosti. Kaikki näytti olevan juuri niin hyvin kuin niillä viikoilla voi olla. Hiljasuus valtas kyllä auton, kun mies tuli hakemaan mua sairaalalta yöllä.
Tänä päivänä odotetaan jo kovasti pikkusia. Toki välillä huonoina päivinä tulee molempien suusta niitä "Kuinka ihmeessä sä ajattelet että me pärjätään pian" yms.. mutta onneksi sekin on aikalailla semmonen sammakko, ettei sitä ajattele sanovansa edes tosissaan.
Tiedän että T on paras mahdollinen isä meidän kaikille lapsille <3 Enempää ei voisi toivoa <3
Jos jotakin on onnistanu niin mua ja lapsia <3 ja toki itse isimiestä! Eipä kovin moni mies saa kokea tälläistä rakkautta ja rikkautta elämänsä aikana <3 PUS!
kiitos postauksesta :) toivon teille oikein ihanaa ja huoletonta odotusta!
VastaaPoistaoleppa hyvä :) jos mieleen tulee jtn niin lisää postaus ideoita otetaan mielellään vastaan :)
VastaaPoista