Täällä edelleen

Osastolla olo sen kun jatkuu. Saturaatio laahaa vielä hieman jäljessä, joten lisähappea pikkunen saa vielä maskista. 

Eilisen helpotus oli kun isimies toi nunnun josta hakea lohtua <3

 nyt ollaan jo onneks pikkasen viisaampia. 

Useamman Removaxin laiton jälkeen edelleenkään sinne korvaan ei nähnyt. Päästiin heti korvalääkärille, joka putsas töhnät pois ja totes..

Molemmissa korvissa oli tulehdus. 

Toivon todella, että crp:n nousu johtui tästä. 

Mikä suuri helpotus. Vihdoin sai jotain tietoa mikä mättää. Onhan tässä jo monta päivää mietitty mikä oikeen on, kun ei mikään lääke auta.

Nyt on antibiootit alotettu, joten toivotaan , että pian on pikku herra jo virkku, oma itsensä <3

Koska lisähapen tarve on ollu vielä tänään, joudutaan olla ainakin yks yö vielä täällä seurannassa. 

Täällä(Vaasan keskussairaala, lastenosasto A9) on ihan mahtavat hoitajat. Täällä on nyt tullu käytyä pian jokaisen lapsen kanssa. Ja vaikka kurjaahan täällä on olla ja katsoa vierestä kun pieni sairastaa, on kuitenkin helpottunut ja hyvä olla. 

Kelloa saa painaa, ilman että tulee katseita kulmien alta. Aina saa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Ammattitaitoset hoitajat ja lääkärit hoitaa hommansa. 

Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, ettei meidän tarvi tulla tänne pian uudestaan. Mies kun ilmoitti, että toisella kaksospojalla kotona on noussu lämpö ja ruoka ei maistunu kunnolla. Ei todellakaan jaksais enään. Kyllä nyt on itkut jo itketty ja sairastamiset sairastettu. 

Isompiakin lapsia on jo kova ikävä. Onneks niillä on kuullemma ollu kivaa isib kanssa. Saanu nukkua äitin paikalla ja levittää varmaan kaikki lelutkin pitkin kämppää. :)

Sinä siellä jossain, anna meidän sairastelujen olla nyt tässä. Kiitos. 

Kuinka muiden vuosi on vaihtubut?