Laskettuaika ja laatuaikaa

Oi ja voi. Aika rientää ja meidän minimiehet tuli jo muutama päivä sitten kuukauden. Pian ne juosta viilettää isoveljien kanssa.
Neuvolassakin käytiin ja hienosti oli poijjat kasvaneet. Painokin huitelee molemille jo reippaasti yli 3kg vaikka kotiutuessa oltiin lähempänä 2kg :)

Mitä meille nyt oikeen kuuluu? Noh hyvää! Pojat on niin suloisia ja kilttejä. Isoveljet on ollu ihanan ahkeria ja reippaita. Vuoroa osataan odottaa hienosti, mutta volume taso on noussut kyllä ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Kysyinkin esikoiselta (tai lähes joka päivä täytyy kysyä!??) pitäiskö korvia putsata, kun näyttää tuo kuulo reistailevan. Sille on tullut joku ihme kausi, että huutaminen on IN. Yks päivä laitoin takasin ja aloin puhua huutamalla johon sain vastauksen "miks sä äiti huudat? Mua ottaa korviin kipeetä". Johon mä vastasin "koska kaikki muutkin huutaa ajattelin mäkin kokeilla". Meidän tilanteiden mies 4v totes sen jälkeen" pitäiskö sun putsata korvat?" :D

Arki rullaa mukavasti. Illat on aika hässäkkää, kun minimiehet tankkaa useamman kerran yötä vasten ja isoveljet pitää käyttää suihkussa, laittaa iltapalaa, antaa hiukan myös niille aikaa, ladata pullot ja laittaa tiskit, pyykit, lelut.......
varsinkin nyt, kun mies on ollut iltavuorossa, tuntui välillä todella avuttomalta kun asioita olis hoidettavana sata. Mutta silti.. nautin suuresti! Nautin jopa siitä kun saadaan lasten kanssa häärätä ilman isimiestä ;)
Ollaan nautittu iltapalaa olkkarissa lasten kanssa, vaikka se oon yleensä minä joka motkottaa siitä asiasta ;) miehelle se on ihan yhdentekevää missä me iltapala syödään. :D



Monet ehdottaa usein että voivat tulla meille kylään, ettei meidän tartte rehautua koko sakilla johonkin. Mun mielestä tässä "rehautumisessa" ei oo mtn ongelmaa. Pikkumiehille vaatteet niskaan ja isommat pojat osaa pukea itse. kamat autoon ja menoksi.
 Ite nautin siitä, että päästään kodin ulkopuolella ja niin nauttii kyllä lapsetkin. Välillä on toki ihana vaan olla kotosalla pitkät kalsarit jalassa ja keittää kaffit ystäville.

Viime perjantaina oltiin kuitenkin kodin ulkopuolella leikkimissä ja viettämässä iltaa. Syötiin hyvin ja nautittiin. Lapset sai leikkiä ja aikuiset höpötellä.  :) Tälläisiä hetki kaipaa! Välillä sitä unohtaa ystävien tärkeyden. Mutta näinä hetkinä, sitä muistaa, ettei ilman niitä kyllä jaksais. Ei sitä aina jaksa kattella ja kuunnella miehen höpinöitä. Eikä sitä aina halua ja pysty jakaa asioista miehen kanssa. On olemassa niitä naisten ja ystävien juttuja!! Kumpikaan meistä, miehen kanssa, ei kuulu niihin, jotka ottaa aina toisen osapuolen mukaan. Meillä on molemmilla omat kuviot. Toki joskus mennään yhdessä kavereiden luokse, mutta me ei olla niitä pariskuntia jotka tekee KAIKEN yhdessä.


Mitenkäs muut? Yhdessä vai erikseen?



Tänään on se päivä mitä me 9kk sitten odotettiin kun kuuta nousevaa. Muistan heti plussauksen jälkeen, kun juoksin koneelle ja tarkistin, mikä mahtaa olla meidän laskettupäivä.

22.9.2014

Ensimmäiset viikot elinkin siinä toivossa että se on todella syyskuun loppupuolella kun meille syntyy VAUVA. Mutta pahan olon jatkuessa viikolle 6 päätin, että en kestä odottaa sinne saakka.
Viikolla 7 saatiinkiin tietää, että meille oli tulossa kaksi VAUVAA, jotenkin mieltä helpotti hiukan, että ihan sinne syyskuun loppupuolelle saakka ei tarvitse olojen kanssa tuskailla.
Olot onneks helpottui, mutta olin silti onnellinen, kun tiesin pikkuisten syntyvän viimeistään rv37. Masun kantaminen, vaikkei se mikään jätti ollutkaan, ei ollut kovin helppoa.

hups keikkaa, saatiinkin pienet ihmeet jo  muutama viikko aikaisemmin ennen "eräpäivää". Tänään olisi ollut se päivä, kun olisin ottanut varmasti kaikki kolme ÄSSÄÄ käyttöön. Mutta ei tarvinnut!!
Nyt jo kuukauden ajan, ollaan saatu nauttia näistä pienistä pojista <3
Lauantaina meillä juhlitaan jo ristiäisiä. Mitähän seuraavaksi alkais odottaa? JOULUA? ;)