rakkaus

Kuinka mä tän nyt muotoilisin?! Mun sormet syyhyää vaan sydämiä ja silmissä ei näy kun meidän reippaat lapset!
Aamulla mun lähtiessä pojat jäi nätisti mumman kanssa kotio. Voi niitä ihania sanoja "nähdään äiti pian. kerrothan meillekkin mitä vauvoille kuuluu". TOTTA KAI! Olettehan te niiden isoveljiä <3
Kaverin kanssa nähtiin sairaalan aulassa. Hissimatka oli kutkuttava ja odotus sinne ultra huoneeseen oli jänskä!
Pian kuitenkin kuului mun sukunimi! Apua, onko nyt mun vuoro?!
Todella mukava ja osaava lääkäri otti meijät vastaan. Juteltiin niitä näitä ja se totes että "jaa, sä oot ottanu vähän kaikkia kategorioita. On normaali synnytystä, perätila synnytystä ja kaksosia."
heh, kyllä oli hauskaa! :)

Silmät pyörien taas kyttäsin sitä ruutua. Siellä ne meidän pikkuset oli <3 Molemmat justiin niin vikkelinä, mitä mä  äitinäkin  oon huomannut!! Toinen, A vauva,  hiukan rauhallisempi (kiitos etuseinämässä olevan istukan ;) ) ja sitten tämä jälleen "herra vilivilpertin"- leimaa kantava yksilö B <3 Hetken aikaa piti taas miettiä, että kasvaako mun sisällä kaksi ihan ihka elävää ja uutta elämän alkua!??? <3 Voi sitä onnen määrää <3 Taas jälleen mä saan enemmän rakkautta mun elämään, vaikka sen loppumisesta ei oo kyllä tietoakaan, tälläkään kokoonpanolla!!

Tekstikin on varmasti niin rakkauden sekopäistä väkerrystä, mutta koittakee saada irti asian ytimestä! <3

Herra A

Vauvoilla kaikki oli juuri niin kun piti ja kasvu oli tasaista. B yksilöstä ei(ylläri ylläri) saanut taaskaan kunnollista kuvaa, kun se tykkäs vispata menemään koko ajan :)
A vauva 416g ja B vauva 411g.
Lääkäri kysyi haluisinko tietää sukupuolen. TOTTA KAI! Paikalla oli lääkärin lisäks yks hoitaja(kätilö?). "juu kyllä mä oon aika varma että tää on.. eikö?" "juu kyllä se on". Onneks olkoon tää yksilö on ainakin poika. Katotaas sitten tämä toinen. juuuu.... tuossa.. ihan selvä pippelihän se sielllä. Nyt teillä on pian lauma poikia".

TODELLA! MULLA? 5MIESTÄ? IHANAA <3

Mulla on viime viikkoina kasvanut täysin "poika olo" ja kyllähän se taas piti paikkansa. Nään jo silmissä kuinka nuo meidän pojat hiippailee yhdessä 5vuoden päästä. Tiedän kuinka ihania isoveljiä esikoisesta ja kuopuksesta tulee kaksosille. Tiedän että ne pitää kaikki yhdessä, kaikkien puolia <3

Oon niin onnesta soikeena että tekis mieli onnitella kaikkia! Onnea isi-miehelle, sulla on pian kokonainen oma lätkäjoukkue, onnea mummille, joka ei ehdi täyttää vielä edes 47vuotta, kun sillä on jo kaiken kaikkiaan 6lasten lasta. Onnea toiselle mummille joka on myös ikinuori rapiat 40v+ ja sillä on jo pian 4ihanaa lastenlasta, onnea isoisomummuille ja paapoille, onneks olkoon Keke eno ja Roosa täti, jotka ei oo vielä edes rippikoulu ikäsiä-pian teillä on tärkee tehtävä olla hyvänä esimerkkinä. <3 Onnea ja kiitos myös Sari! Sä oot niin korvaamaton ystävä, että toista saa etsiä tekemättä kuitenkaan minkäänlaisia löytöjä :)

Ettei tää menis ihan ultra onnen hihittelyks, täytyy kyllä todeta että on mulla reippaita nuo isotkin pojat!
Toisella oli se 4v neuvola ja siellä se piirteli ja väänteli temput tuosta vaan! Piikkikin tuli, mutta todella hieno laastari ja kumilisko pelasti! Kotiin kun lähdettiin poika totes mulle "äiti, olinko mä reipas? Onneks sä olit mun mukana".
Äää.. tiedättekö kuinka tippalinssissä yritin sanoa että "sä olit todella reipas". <3
Kotona meitä oli vastassa iloinen poika ja päikyille mentäessä täytyi halia halia ja halia.

Te muut äidit, ootteko te välillä ihan onnesta soikeena miettiny, kuinka paljon te ootte saanu elämäänne lasten myötä?