elämän hyvät ja huonot hetket

Anonyymi20. lokakuuta 2014 18.44

Tosi hyvä postaus! :)

Kiva ku kerrot teidän arjesta! Oot kyll aika super muija! :) 

olis kiva et kertoisit mitkä asiat on ollu parhaita ja pahimpia asioita arjessa? Miten oot selvinny niistä? Ja ennenkaikkea mitä oppinut niistä? :)

Ensinnäkin. Kiitos Anonyymille, joka osaa jättää asiallista tekstiä. Tuntuu että nykypäivänä Anonyymit jättää vaan tekstiä, jolla varmasti kokee saavansa kirjottajan pahalle mielelle. Itselle ei onneks oo näitä kommentteja hirveesti tullu :) ja vaikka tuliskin, niin tiedän, että se on vaan kateellisten panettelua ;)

Asiaan...

Alotetaan nyt vaikka niillä "ei niin kivoilla" jutuilla. Mitkä sitten on ollut niitä meidän arjen pahimpia asioita?

Mun ei tarvinnut edes ajatella mitä mä tähän vastaisin, tiesin heti..
RIITTÄMÄTTÖMYYS!

Riittämättömyys on suurin haaste ja päivien pilaaja! On aivan eri olla yhden kuin kahden lapsen äiti. On TODELLAKIN eri olla kahden kuin neljän lapsen äiti. varsinkin kun ikäerot on niin pieniä! Ihmisellä on vain kaksi kättä! Jep, myös mulla vaikka olenkin ÄITI! Sydämessä on kuitenkin paikka jokaiselle meidän perheen ihmiselle. Mutta kun kaikki tarvitsee äitiä yhtäaikaa, tulee eteen RIITTÄMÄTTÖMYYS! Riittämättömyyden tunne!!!!
Miettikääpä tilanne kun kuopus lyö esikoista, molemmat tulee itkien ja huutaen äitin luokse, joka istuu (tai istui) rauhassa pissalla. Samassa kuuluu pamaus ja vauvat rääkäisee. äiti juoksee housut kintuissa esikoista kädessä pitäen katsomaan mitä tapahtui. Kuopus huutaa pääpunaisena kun esikoinen oli varmasti mätkäissyt takaisin kostoksi. Luojan kiitos vauvoilla kaikki hyvin, se olikin vaan lelulaatikko joka mätkähti alas hyllyltä. Alat setviä isompien lasten riita tilannetta. Samassa vauvat alkaa änistä nälkäänsä (edelleenkin olen kiitollinen, ettei meidän kaksoset itke!!!). Riitatilanteen selvittämisessä ei oo päätä eikä häntää, joten  molemmat saa istahtaa rappusille miettimään. Lämmität maitopullot, mutta ei perhana, niistä tuli aivan liian kuumia.. Isommat ottaa taas yhteen! Nooh.. antaa maitojen jäähtyä hetken, onneksi vauvat jaksavat odottaa ähellyksen säestämänä. Riita selvitetty ja maidot jäähtyny. Vihdoin talossa vallitsee rauhallisuus. Kuuluu vaan pikkuautojen pörinää ja pienten vauvojen onnellista tuhinaa kun masut saa ruokaa oikean lämpösestä maidosta, kunnes... puhelin soi! Ei hitto! Muista, että vakuutusyhtiön tyyppi lupas soittaa, joten on pakko mennä vastaamaan. Kysyn ensin josko esikoinen haluais olla avuksi, mutta sitä ei vois tällä kertaa tippaakaan kiinnostaa tuoda puhelinta (muuten kyllä pitäis saada näprätä äitin iphonea). Puhelu lakkaa, ja jään odottelemaan josko se soittais uudestaan. jatkan vauvojen syöttämistä puhelin lähettyvillä. Kuulen kuinka isommat alkaa taad nahistella keskenään (tyypillistä veljesrakkautta!). pian puhelin soi. Pyydän vakuutusvirkailijaa odottamaan hetken. Lasken vauvat sittereihin jatkamaan syömistä, mutta eihän tässä veljesrakkauden sodassa kuule mtn. Ulos en halua mennä puhumaan vakuutusasioita, koska meillä on myös naapureita. Ainut paikka mihin kukaan ei pääse huutamaan korvan juureen on vessa, mutta hei.. kuinka noloo se olis kun taustalla kuuluu pesukoneen ääni ja äänet kaikuu niin ettei voi erehtyä tän vakuutuksenottajan olevan vessassa!! Samassa soi ovikello ja joku tukee kauppaamaan imureita. pyöritän päätä ja hymyilen. Suljen oven ja yritän pysyä mukana puhelimessa olevan tyypin jutuista. Isommat lapset räyhää vieläkin keskenään  Ymmärtävät kuitenkin sormi merkistä (shhh!)ja äidin katseesta olla hiljaa, vauvat syö tyytyväisinä sittereissä ja itse pystyn hoitamaan asiat puhelimitse.

---Puhelu loppuu hyvään kompromissiin, isommat leikkii nätisti keskenään ja vauvat antaa veikeän hymyn äitille. Tää äiti unohtaa äskeisen ja jatkaa päivää hyvin mielin.

En laskis edes yösyöttöjä tähän "arjen pahimpiin asioihin", koska se ei tuota ongelmia. tai noh, kyllähän se nyt ottaa aivoon herätä kesken unien, mutta.. se nyt kuuluu tähän vaiheeseen elämässä!
Riittämättömyys on siis ainut mun vastaus tähän kysymykseen, tokihan se kattaa aika monta asiaa, mutta... niin!!

myös aikaa parisuhteelle olis ihana saada.  Tai noh lähinnä voimia sen ylläpitämiseen. Välillä vaan ei jaksa olla enään illasta se ihana aviopuoliso. Ei vaikka kuinka yrittäis tsempata! Onneksi vauva aika on koettu jo kahteen kertaan ja tiedetään molemmat, ettei se kestä onneksi loputtomiin. :) Voidaan nauttia ja ottaa kaikki "menetetty yhteinen aika" eläke iällä takaisin! heh..

Mitä sitten on ollut niitä parhaimpia juttuja uudessa elämän tilanteessa?
Noh ehdottomasti se kun on saanut mahdollisuuden olla taas äiti. Kaikille kun ei sitä mahdollisuutta suoda. Ei sitä aina muista, kuinka arvokkaan tittelin kanssa saa elää. Voin kertoa ylpeenä olevani 4lapsen äiti! En häpeä sitä milläänlailla. 

Mitä "ulkopuoliseen parhauteen" tulee on ehdottomasti avun saaminen. Vaikka me ei montaa kertaa olla pyydetty apua, vaan sumplittu ite menot on sitä apua tarjottu.
Mun mielestä on myös kiva käydä kylässä koko lapsi katraan kanssa. En näe siinä mitään ongelmaa! Ihana kattoa kun isommat pojat nauttii leikkikaverien kanssa ja äidit saa höpöttää omia juttuja sillä aikaa. On myös paikkoja, jossa voin nauttia isompien lasten kanssa lattialla istuen pikkuautoista, ilman että se "kyläkaveri" laittaa pahaksi.

Parhaimpiin asioihin kuuluu myös aamulla ilman kiirettä herääminen! Oi kyllä!! Meidän pojat porskuttaa unta  onneks sinne 8-9 välille, joskus jopa lähemmäs klo 10. on ihana nousta (okei, väsyhän mun on herätessä vaikka kello olis jo puolen päivän?), mutta miettikää... EI OO KIIRE MIHINKÄÄN!! Saa pestä hampaat kaikessa rauhassa, syödä ja höpötellä, ilman että täytyy kattoa kelloa! Ilman että täytyy juosta työvuorolistan mukaan. Tokihan kotoa ei hommat todellakaan lopu ja aamulla saa kyllä juosta sinne ja tänne laittamassa sapuskaa ja asioita järjestykseen, mutta se, että se ei haittaa vaikka se pukeminen venähtäis pakkaspäivinä puoleen päivään tai sängyssä köllötettäis aamulla vielä lastenohjelmien loppumisenkin jälkeen. Mä nautin siitä, että mun työkaverit on nyt 0-4vuotiaita ja työpaikkana on oma koti!

Niin pinnalliselta kun se varmasti lapsettomien korvaan kuullostaa, niin oma-aika!! Oma-aika on yks päivän parhaista hetkistä. Se kun kaikki lapset on hiljaa, mies on vielä töissä ja kämppä on siivottuna. Voit antaa aikaa vaan itelles! Saat kaataa kahvin kuppiin ilman että joku roikkuu jalassa. Suuri liraus punaista maitoa sekaan ja avot!! Ja miettikää.. saa juodakin sen koko kuppillisen  kaikessa rauhassa,
ehtien jopa nauttia siitä!! Sitä ei voi turhaan korostaa, että me äiditkin ollaan ihmisiä siinä missä muutkin. Meidän ei tarvi olla paskavaippa tai helistin kädessä koko ajan. Myös me ÄIDIT, saadaan olla ystäviä, lapsia, siskoja ja avo/aviopuolisoja..'

Oma mies!! Se on yks arjen parhaista jutuista. Tiedättekö sen tunteen, kun joskus vaan tuntuu että seinät kaatuu päälle. Voin hyvin mielin käydä vessassa ja laittaa jopa oven lukkoon, kun molemmat on kotona. Iltaisin, voin istua sohvalla ja mies laittaa lapset nukkumaan. Meillä siis jaetaan hommat tasapuolisesti, koska mä en todellakaan repeä joka paikkaan 24/7. Välillä siitä täytyy muistuttaa suuntaan ja toiseen, mutta aina on saatu asiat rullamaan! :)
 Vaikka tuo ukko kulta on välillä niin ärsyttävä, en vaihtais sitä kyllä mihinkään<3 eikös se niin mee että "mitä sitä hyvää vaihtamaan" :) puspus!!

Meidän elämä siis koostuu lähinnä pienistä onnen hetkistä. Ei tälläisessä elämäntilanteessa ehtis saatika varmastikkaam  jaksais nauttia mistään suurista jutuista (mm ulkomaanreissut, uusi koti...). Mulle kelpaa tää mitä nyt on!  Nauttikaa siis te kaikki muutkin perheelliset niistä pienistä jutuisra, älkääkä stressatko liikaa! Niin se vaan menee!
Meillä kaikki on aika pieniä juttuja, mutta ne on tehty huolellisesti ja täydellä rakkaudella :)

ostetaan menolippu takas kyydityksellä

Tänään aamulla olin valmis maksamaan hinnan minkä tahansa, jotta saisin menolipun. JOHONKIN! johonkin hyvin kauas! Johonkin missä saisin olla ihan yksin ja tehdä mitä mua huvittaa! Johonkin missä kukaan ei olis herättämässä tai kiljumassa korvaan.

Illalla isommat pojat meni nätisti nukkumaan, hyvissä ajoin. Nautittiin miehen kanssa ihanan rasvaset ranskalaiset ja nakit kaikessa rauhassa ja sain pestyä jopa hampaat ilman että mun täytyi kuunnella tuhinaa kun tutti on tippunut. kunnes...

Pääsin sängyn pohjalle alkoi se tuhina.. tuhina jolle ei tullut loppua. tai noh tuli, mutta ei silloin kun olisin sitä halunnut! vihdoin minimiehet nukkui. Laitoin silmät kiinni ja nukahdin saman tien.
Nukuin kuin tukki, kunnes havahduin siihen kun isompi seisoi meidän sängyn vieressä. Otin kädestä kiinni, peittelin omaan sänkyyn ja toivotin hyvät yöt. Sama tapahtui ainakin 10kertaa!
Kunnes pikkuisovelikin heräsi samaan rumbaa. Tässä vaiheessa olin jo niin väsynyt, että herätin miehen peittelemään lapset.

Nukahdin.

Kun vihdoin olin saanu unenpäästä kiinni, heräsivät pienemmät sankarit tarvitsemaan ruokaa. Täytyy taas luojaa kiittää, että mulla on puhelin joka pelittää! nimittäin silmät ei olis pysyny auki ilman sitä!
Minit söikin tosi reippaasti ja unimaailma kutsui taas kaikkia.

Nukahdin.

Ja taas isommat seisoi meidän sängyn vierellä. Ei oo todellista!!

Katsoin kello. Se näytti 8.15.
Ei muuta kun silmät väkisin auki ja ylös. Menin poikien kanssa olohuoneeseen siinä toivossa että saisin vielä hetken levätä sohvalla, vaan kuinkas ollakkaan. Minimiehet heräs pian ajattelun jälkeen!
Luojan kiitos mieskin, jolla on enemmän kun hyvät unenlahjat, heräs. En tosin ite enään menny nukkumaan, koska ajattelin että nukun sitten päivällä.

Uskokaa tai älkää, kyllä meilläkin löytyy näitä päiviä! Mutta kun oli saanu aamupalan ja aamukaffin vetästyä naamariin, olokin alkoi olla jo ihan eri. Kämppä siistiksi ja ulos!

Viihdyttiin ulkona koko sakki reipas tunti ja pian alkokin olla jo kova nälkä.
Kaapissa oli ruokaa, mutta mitään ei ollut valmiina.
Tänään siis syötiin nakkeja ja lihapullia. voi kuinka kivaa se oli lasten mielestä!

kaikki lapset nukku ja mulla oli omaa-aikaa päivällä! aamulla olin sata varma, että mä en jaksa näillä silmillä iltaan saakka. saatika edes iltapäivään saakka. toisin kävi!

Tänään aijotaan herkutella ja katottiin illalla Posse, lasten toiveesta. Saunottiin ja hömpötettiin :)

Näinhän se menee.. lapseperheen arki!
Välillä ketuttaa, mutta kaikki se ajoittainen peejaska on tämän arvoista!
Aamulla oli varma että haluan pelkän menolipun, mutta onneksi en "lähtenyt". Tai olisko tarjolla ollut myös takaisin kyyditys oman perheen luokse :)

Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

Some ja ystävyys vai someystävyys

Useammat jotka on lukenu mun tekstejä enemminkin, muistanee varmasti, että oon kirjoittanu useaan kertaa ystävyydestä. Sitä ei voi turhaan hehkuttaa. 

Lasten myötä, oon saanut paljon uusia kavereita, mutta suurin osa jatkoi sitä sen hetkistä elämää, joten moni jatkoi elämää toiseen suuntaan. 

Tuntuu että nykypäivänä on paljon niitä tuttuja. Some tuttuja? Some tekee tästä jotenkin niin mahdollisen. On face, insta, blogit..

 Onko tuttua: joku kysyy sulta ketä se yks on jota seuraat ja juttelet sen kanssa instagramissa?

-no tota.. Se on yks mun tuttu..

Tai lehdessä on juttu blogi"tutusta" sanot "hei.. Toi on mun kaveri"

Paskat se mikään tuttu saatika kaveri ole. Enhän mä muuta tiedä kun sen nimen ja sillä on esim. Kaksoset. 

Siltikin.. Se tuntuu tutulta. Kaverilta? Joillekin jopa ystävältä?

Vai mikä sitten on kaveri? Tai ystävä? Mitä mieltä olette?

Itse en omista kuin muutaman ystävän. Muutaman ihmisen, jolle voi sanoa kun  joku ketuttaa. Muutaman ihmisen jolle voi sanoa että heei, sulla on takapuolessa tarra tai nolossa tapauksessa julpit auki. Ilman, että mut leimataan perverssiksi. 

Tiedän nimittöin tapauksen, missä yks ihminen tokas toiselle ihan nätisti :sulla on jäänyt vetskari auki. Johon tää vetskari tyyppi tokas vihasesti "kyttäsiks sä mun alapäätä" .

Joo, se siitä. 

Ootteko te löytönyt ikinä ystävää sattumalta? Silleen ettei kellään ole osaa asiaan?

Itse olen.

Entäs internetistä?

Itse olen. 

Yhdellä Internetistä saadulla ystävällä on suuri paikka mun ystäväjoukossa. Kyllä, ystävissä. Voin höpistä kaikkea maan ja taivaan väliltä hänelle. Voin olla vastaamatta ilman että saan laiskan leiman. Voin kysyä idiootin kysymyksen ja aina saan vastauksen. Voin lähettää kuvia ilman että mun pitäis rajailla ja muokkailla niitä. Voin olla oma itseni. 

Vaikkakin meillä on reilu 500km välissä. Oon saanut myös luottamuksen tänne suuntaan, joka merkitsee paljon. 

Voitteko kuvitella, että sain kaksosten synnyttyä, jopa paketin tältä internetissä saadulta ystävältä?

Paljon voima haleja Krista! 

Oot superi!

Onko muut löytäny ystäviä ennalta arvaamatta? Vaikka nyt sitten sieltä Somesta?

Nukkumatti meidän

Monet kyselee mitä me tehdään lasten kanss kun ne nukkuu niin hyvin? Mitä ne vois tehdä että niiden lapset nukkuis hyvin? 

Ensinnäkin. Meillä ei ole mitään taikasauvaa jolla nukutetaan meidän lapset. On tiettyjä tapoja kuitenkin, jotka ollaa hyväksi todettu ja uskon että niillä arvoilla on osansa tähän voittoon. Totuus on kuitenkin se, että meille nyt on sattunut hyvä arpa onni, eikä meillä ole kellään neljästä lapsista ollut esimerkiksi ilmavaivoja tms...

Miten me sitten toimitaan kun uni on meille suotu tällä tavoin?!

Kaikkien lasten kohdalla, vauva aikana, kylpypäivinä kylvetään illalla. Ei mitään tunti tolkulla, koska eihän tuollainen 60cm pitkä ihmisen alku voi jaksaa peseytyä samoin kun äitinsä. Joka on kylläkin vain noin 1m pidempi.

Huone meillä on aina pimeä. Ei mtn yövaloja tai muita härpäkkeitä. Olishan se kiva välilä nähdäkin jotain kun vaippaa vaihtaa ja tutti on hukassa pinnasängyn uumenissa, mutta kyllä ne vaipan teipit oppii löytämään pimeessä ajan myötä.

 Itsekkin pitäis opetella olemaan ilman puhelinta öisin. Sen tuoma valo saa mut ainakin niin virkeeks, että yösyötön jälkeen saa hakea uudestaan unta. Mutta samalla, se on mun pelastus. Ei mun silmät pysyis muuten auki sitä 20minuuttia. 

Inhottavinta on se että jos pojat (isommat)on sattunu herätä huutamaan yöllä vauva-aikana. Siitäkään huolimatta, ei meitä saa poistumaan makkarista. Kun on yö silloin nukutaan!! Näin mä oon sen päähäni muotoillu.  Sama homma kaksosten kanssa. 

Kun lapsia kahtena ekana kertana tuli kerralla vaan se yksi (olipa hassusti sanottu), oli helppo toteutaa tää "makkarissa pysyminen". Kauhistelin ja pohdin odotusaika kuinka ihmeessä me toimitaan kaksosten kanssa, kun toinen herää huutamaan. Ei hirveesti houkuttanu, että toinen herättää toisen huudolla jonka jälkeen huutaa koko jätkä sakki!?!?

Tää osottautu kuitenkin ihan idiootiksi pohdinnaksi. Ensinnäkin, vaikka meillä tippuis astiakaappi, ei meidän (tässä tapauksessa) kaksoset heräis. Imuroida pystyy helposti sängyn vierestä ja alta, heidän nukkuessa päikkäreitä( en siis imuroi yöllä vaikka monet varmasti niin luulee ;) . Ja niin utopistiselta kun se kuullostaa, ei meidän minit osaa huutaa. Meillä ei siis itketä, mutta tuhistaan senkin edestä. Joskus toiselle jätkistä riittää vaan tutti, josta päästän seuraavaan....

Kun ähinä alkaa kuulua pinniksestä keskellä yötä, en mä oo samalla sekunnilla sängyn reunalla keikkunassa. Ajan kanssa, ja varsinkin nyt kun lapsia on jo 4, oppii kuullostelemaan ääntä. Jos kelloa katsoessa tajuan jätkien syövän juuri äsken en ole tunkemassa pulloa suuhun HETI. Oikeestaan, lähes joka kerralla koitetaan ensin kääntää kylkeä tai antaa tuttia. Jos tää ei kelpaa saa jätkät totta kai ruokaa. Esikoisen aikana sitä oli niin uudessa tilanteessa, että tunki heti tissin tiskille kun inahdus kuului. Sitä on onneks vähän viisastunu, sillä tässä huomaa kyllä eron-heräätkö kerran vai 3kertaa. Onneks tajusin sen aika äkkiä, ettei esikko kaivannut edes ruokaa joka kerralla. Tassuttelu on meille myös tuttua puolen vuoden iässä ja huh... Kuinka ihmeellinen juttu se onkaan. 

Niin hyväksi todettu meillä!!

Onko muille tuttua tassuttelu?

Lapset on nukkunu aina omassa sängyssä. Nukahtanu ne on usein vauva aikana rinnalle tai pullolle, mutta sehän nyt on ihan tavallista. Isompana sitten yritettiin toisin. Päiväuni aikana sitten erikseen. Silloin oon ottanu pienen/-t kainaloon ja kömpiny isoon sänkyyn. 

Omaan huoneeseen esikoinen on päässyt ollessaan 5kk ja velin ollessa saman ikäinen, nukkui pojat samassa huoneessa. 

Se kuinka kaksosten kanssa käy tuo siirtäminen, näkee sen sitten myöhemmin. Uskon kuitenkin että uni rauhottuu lapsilla kasvaessa, kun ne saa oman rauhan omassa huoneessa. 

Unipupu on ihan ehdoton. Esikoinen sai jo synnärille oman pupunsa ja se kulkee edelleen sen mukana yökyläillessä. Pikkuisovelillä sama homma. Kaksosetkin on jo kiintyny omiin unipupuihin. Ne kun laittaa vasten poskea, on uni taattu. 

Uskon että rutiinit saa lapset nukkumaankin rauhallisemmin. Toki pilkun ******* on yliampuvaa, joten pitää osata myös rikkoa hiukan sääntöjä. Meillä mennään välillä klo 22 välillä 23 nukkumaan sen klo 21 sijasta, mutta mitä sitte?!?  Telkkaria meidän makkarissa katotaan vielä illalla, kun minit nukkuu. Ei siis istuta koko sakki pimeässä hengittämättä kun lapset on hiljentyny nukkumaan. 

Ja joka ilta, meidän kodissa toivotetaan kaikille hyvää yötä ja annetaan suukot. Sillä jos jollain, tulee hyvät yö unet. 

Kuinkas teillä muilla? Unikoulua vai höyhensaaria? Helppoa vai tulitikut silmillä elämistä? 

En voisi enempää olla kiitollinen. Meidän jokainen lapsi on ollut hyvä nukkuja. 

Ja sen kyllä huomaa. Ite jaksaa ja näyttääkin lähes ihmiseltä. On saanut nauttia vauva ajasta ja muistaakin siitä lähes kaiken.  :)

Puolen vuoden iässä on nukuttu 

kokonaisia 10-13h yöunia. Toivottavasti nukutaan tästö etiäpäinkin. 

Ja hei. Kyllä meilläkin on ollut niitä "huudetaan ,ei nukuta ,äitiä ja isiä on kiva pitää valveilla ,hei jos vaikka saisin taas ruokaa" -öitä. Se on sitä lapsi arkea :)

Mamma kuittaa..

voiko tää olla totta. On se

useampana päivänä oon ollu aamulla ihan poikki. Tarviikohan tätä edes perustella? Vaikka meidän minimiehet on todella hyviä nukkujia öisin, on katkonainen uni aina katkonaista. En usko, että kukaan katkonaista unta nukkuva on koskaan tarpeeks levänny.

Eilen saatiin esikoisen kanssa laatuaikaa kun pienempi isoveikka lähti isin kanssa jäähallille kattomaan matsia. Se jos joku on pojan lemppari puuhaa. Se jaksais oleskella hallilla aamusta iltaan. Uloskin kun mennään, on jätkällä heti jääkiekko maila kädessä. Leikkipuistoihinkin pitää kuskata vähintään 3mailaa mukana. Saapi nähdä minkälainen kiekkoilija siitä vielä kehkeytyy. Jos yhtään isäänsä tullu, asuu se hallilla seuraavat vuodet. :)

niin tosiaan.. saatiin esikoisen kanssa laatuaikaa ja päätettiin lähteä ulkoilemaan. kierrettiin tunnin lenkki. Oli ihana jutella ilman että kukaan keskeytti. Juteltiin "isojen poikien juttuja" (niin kuin hän itse tän ilmaisee :D ) ja kotiin tultaessa syötiin ruuan jälkeen vielä jälkkäriä salaa muilta. ;)
Päätettiin vielä avata telkkari ja löhöillä.

Illalla kaikki pojat lähti vielä yhdessä käymään hallilla ja mä sain jäädä viettämään laatuaikaa minien kanssa. Pitkä kylpy ja 5h valveilla olo (?) sai pikkumiehet sippaamaan super yöunille. Nimittäin unta piisas yhteen soittoon lähes 9tuntia.
Meikäläinen tosin ei saanu enään unta aamukuuden aikaan, mutta onneks naapurin musiikin soitosta oli seuraa. -.-juu,  ei kiva!

Aamu alkoi aika pirteissä tunnelmissa siis siinä kasin pintaan ja edelleen ollaan hymy huulilla. :)
Suihkun raikkaina alettiin kytätä lastenohjelmia ja aamupalakin nautittiin olohuoneessa. Kämppä putsattu ja ruoka tehty. Masut täynnä pientä hömpötystä ja nyt isommat lähti isin kanssa pyöräilemään. Ite ajattelin pyöritellä vaikka peukkuja kun minitkin päätti mennä päiksyille ja pyykitkin on jo narulla kuivumassa :)

Toivottavasti uusi viikkokin on yhtä iloinen :)

Elossa

Huh heijjaa. Mitäs meille. Hyvää!! En edes muista koska olis viimeks kuulumisia rustaillu. 

Meillä edelleen herätään sen kerran kaks syömään öisin, joten päivät jaksaa hyvin porskuttaa. Aamut vaan tuppaa olla niin ylitse pääsemättömiä. Mikään ei auta saamaan konetta käyntiin. Jostain kumman syystä sitä kuitenkin on jo klo 10 täydessä vauhdissa. 

Isoveljet on lähes kaks viikkoa nyt lomalla ja puuhaa riittää. Talvivaatteetkin on kaivettu jo esiin, koska ulos on päästä satoi tai paistoi. Neliöt ei riitä meidän miehille koko päiväksi :D

Viikonloppu on starttannu kivoissa merkeissä. Lapset on ollu kun herran enkeleitä. Lähes kaikki on kelvannu. Uni maistui aamulla pitkään. Ulkoilemaan on päästy kahdesti, on nähty sukulaisia ja ilta vietettiin kavereiden luona leikkien ja höpötellen. Nyt voiskin painua jo pehkuihin ja nauttia huominenkin vaikka samoin kum tämä päivä. 

Ihanaa viikonloppua kaikille. 

Öitä, ei kun se olikin huomenta

Mä oon ollut ennen se aamu virkku ja illalla oon nukkunu jo ennen kun on edes pimeää. Ja vuosi vuodelta mä tiedän, että mä en todellakaan oo syys ihminen. Niin ällöttävän tummaa ja synkkää. 

Vielä muutama kuukausi sitten mä valitin että inhoan kesää? :D mikähän nyt olis hyvä. ??

Nyt muutamana aamuna on iskeny se todellisuus,-väsymys! Siis kun ne silmät vaan ei pysy auki. Ei vaikka mitä tekis?!?!

Tässä on poksutettu jollain ihme trainilla eteen päin ja nyt se jätti mut kyllä asemalle. 

Voi aurinko tuu jo takasin. Ei jaksais olla zombi!

Kuulumisia kirjottelen kun saan aivot raksuttamaan. Tänään isommat pojat kuitenkin menee päiväkotiin, joten me (lue minä,äiti!)  otetaan kaikki mahikset nukkumiselle!! 

Öitä. Ei kun se olikin huomenta :)