sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Voi kyllä!!! Kaikki 4poikaa, ovat meidän lapsia!!

Kuljen paljon lasten kanssa yksin. Joskus saattaa olla mukana leikkipuistossa tai kävelylenkillä myös omien lisäksi naapurin tyttö, siskon tyttö tai joku muu tuttu lapsi sattuu roikkua meidän vaunujen reunassa. 
Isoille ruoka ostoksille kun mennään miehen kanssa yhdessä, menee yleensä isommat lapset mummilaan siksi aikaa. Mutta aina..  Joka ikinen kerta. Tulee niitä perään kääntyviä katseita. On vanhempia ihmisiä ja sitten niitä vähän nuorempia.  Joskus jotkut kehtaa jopa ohi käveltäessä katsoa vielä taakse ja joko hymyillä tai kohottaa kulmia, katsomalla meitä. 

Lapsiperhe kaupassa? Ei tuntuis olevan niin kauheen epätodellinen näky?

Olin kerran yhden pienen ja yhden isomman lapsen kanssa kaupassa. Sain paljon katseita ja yks nainen jopa tokas"onko nämä sun? Sulla varmasti on hommaa".  Hymyilin vaan takasin ja mietin:
-"voi kyllä on. Ja ei! Näiden kahden kanssa ei ole hommaa. Kotona odottaa vielä toinen puoli lapsi katraasta! Niiden kanssa sitä hommaa piisaa!"

Eilen oltiin miehen kanssa ostamassa joulun sapuskat ja kaksoset otettiin mukaan. Mies kulki Britaxien kanssa(jossa kaksoset istuu päällekkäin) ja ite lappasin ruokia ostoskärryihin. Saatiin paljon katseita ja taas, ihmiset jäivät kyttäämään??? 
Kaksi pariskuntaa jopa pökkäsivät toisiaan ja osottivat meitä?! Whaaat?? Kuinka vanhemmat ihmiset kehtaa?? Ymmärtäisin jotkut teinarit? Mutta kun ei niitä kiinnosta!!! Niin miksi aikuisten tarttee leikkiä lapsia????



Kaiken huippu oli se kun olin lasten kanssa kerran lähikaupassa. Isommat osaa olla todella nätisti kauppareissuilla kun oon niiden kanssa yksin. Kävelevät vaunujen vieressä tai lykkäävät lasten mini ostoskärryjä. (Toki joskus tulee muuta juoksu askel, mutta niinhän niiden lasten kuuluukin tehdä välillä!). 

Oltiin maitotuotteiden kohdalla. Ite lappasin maitoa muutaman litran kärryihin ja lapset valkkas toisessa päässä itsellensä vanukkaita. Nätisti huikkasivat "saanko ottaa tän äiti?"

Ei aikaakaan kun hyllyjen luokse tuli n. 4kymppinen nainen. (Tai tarkkaanottaen, se oli jo hyllyillä meidän kanssa samaan aikaan)
"Voi kun sun hoitolapset osaa olla nätisti kaupassa!"

Oi v****!!!

Korjasin ylpeenä että "ei!! Nämä on kaikki mun omia!!!!"

Mikä siinä on niin ihmeellistä, että 24vuotias on 4lapsen äiti, ihan omasta tahdosta?! Ja että se liikkuu ihmisten ilmoilla kaikkien kanssa, eikä oo kotona neljän seinän sisällä? 

Kaiken huippu oli se kun oltiin ABCllä syömässä koko perhe(+miehen mummi). Joka ikinen pariskunta ja perhe kääntyivät katsomaan. Yksi pariskunta jopa kehtasivat kytätä kauan, vaikka varmasti huomasivat, että me nähtiin niiden katseet(lue:kyttäys!)
No joo.. Ollaanhan me varmasti hauska näky, sitä en kiellä! Mutta miksi ihmisten täytyy kytätä?

Voin rehellisesti myöntää, että itse oon ollu myös tähän"kyttäys" osastoon kuuluva. Tosin silloin oon ollu paljon nuorempi. 
Työ mistä jäin nyt viimeks äitiyslomalle, opetti mua paljon. Hoidin hengityshalvauspotilasta. Useammat ihmiset kyttäsivät ja katsoivat paheksuen. Teki mieli sanoa niille "mitä v**** sä kyttäät? Me ollaan ihmisiä siinä missä sinäkin!!!"

Ja jos täytyy kytätä ja olla utelias, miksi ei voi jakaa hymyä sen kamalan naaman vääntämisen ja kulmien kohotuksen sijaan??? Silloin se uteliaisuus voi olla positiivisella tyylillä tehtyä!!
Hymy ei maksa mitään ja vie niin paljon vähemmän energiaakin kun naaman vääntäminen silmät suurella. 

Kuka lupaa tästä lähtien jakaa edes yhdelle tuntemattomalle hymyn? 


Kuinka moni on kokenut samaa? Tai kuinka moni myöntää kytänneensä?

Hauskaa joulun odotusta kaikille!!

Hymyin: Sanna ja lapset


5 kommenttia:

  1. Myönnän kyllä, että katsoisin teidän isoa porukkaa kaupassa tai kadulla, mutta en tekisi sitä pahalla. Todennäköisesti tokaisisin seurassa olevalle "Ihanat!" tai "voi katso, kaksoset" ja hymyilisin sulle sun onnen takia, mahdollisesti myös ymmärryksestä ja piristääkseni päivääsi tuntemattoman hymyllä. Siitä näkee myös, että sulla on homma hallussa, kun oot kaikki ottanut mukaasi etkä jäänyt sinne neljän seinän sisälle. Yritä ajatella seuraavaksi positiivisesti niistä katseista ja ole vain ylpeä :) mutta noita paheksuvia ja ihmeellisiä kommentteja laukovia en kyllä ymmärrä... Ne jätetäänkin oman onnensa nojaan, koska meitä ei kiinnosta semmosseet! Ihanaa joulua teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. just näin! Niin kun sanoin, tiedän että ollaan kyllä aika katseita kääntävä sakki. Mutta se että täytyy kytätä ja päästää tollasia kommentteja suusta, on törkeetä!

      Ehkä tekstistä tuli vähän liian negatiivinen sävy, mutta kiukuspäissään tulee päästettyä höyryjä :D

      Ja usko tai älä! Kyllä mä ylpeänä kuljen joka paikassa, omien lasten kanssa. Joskus jopa alkaa hymyillyttää ja miettii, näytänköhän mä ylimieliseltä niiden kanssa :D
      Oon niin ylpeä omista lapsista ja äitinä olosta. Joskus jos on vaan osa lapsista mukana, tekis mieli sanoa niille "irvistelijöille" ja hymynkin jakaneille, että tässä on kuulkaa vasta osa :)

      Ihanaa joulun odotusta myös sinne teille :)

      Poista
  2. voi jestas. Isekkin saan kuulla kaupassa vaikka mitä kommentteja. Usein kuitenkin positiivisia. Mua on useaan kertaan luultu vain lasten hoitajaksi. Kerran leipämyyjä kaupassa alkoi kyselemään pojista ja lopuksi tokaisi "On se kumma kun nykypäivän äidit uskaltaa jättää noin pieniä vauvoja muiden hoidettavaksi ja vielä noin nuorelle tytölle" Hetken katsoin myyjää ja vastasin olevani poikien äiti, enkä edes äiti sieltä nuorimmasta päästä. Pahalta tuntu myös ihan vieraan äidi ja hänen noin 2-5- vuotiaien lasten puolesta kun toinen nainen hänelle kaupassa tuumasi ja vielä lasten kuullen "Onneks mulla ei ole lapsia, ne on varmaan ihan hirveitä tossa iässä" Ihmiset ei vissiin aina ajattele

    VastaaPoista
  3. mulla on kanssa ruokakaupassa sellanen olo kaksosten kanssa ku oltais pieni kiertävä sirkus siellä :D jokatoinen ihminen jää tuijottamaan kun noi istuu sisaruskärryissä (semmosissa siis missä kaks vauvaistuinta vierekkäin) ja osa tulee kysymään onko noi kaksoset ja sit jutellaan kummin kaiman kaksosista ja kuinka tää on kuulemma niin rankkaa että! No ei nyt oikeastaan ole. Ihmisillä on vaan hassu olettamus että kun sulla on enemmän kun yksi pieni lapsi nii se on kauheen rankkaa kokoajan ja on ihme että oot saanu itelles puhtaat vaatteet päälle saati raahautunut kaikkien kanssa kauppaan! :D
    Yleensä se on ollu hyväntahtosta ja saatu semmosia "voi kaksoset, ihanaa"-kommentteja mutta kyllä mulle muutama mummo on kauhistellut että kauheeta kaksoset ja noin nuori äiti.. niiin mähän oon 25 että eikös sillon 50v sitten lapset tehty vielä aiemmin :D
    voin vaan kuvitella miltä tuntuu lähteä tuplien plus isompien lasten kanssa ihmisten ilmoille kun siellä on noita ihmettelijöitä, vaikka tuskin suurin osa tarkottaakaan pahalla. ihmisten ulosanti on vaan monesti vähän huonoa :)

    VastaaPoista
  4. Aika paljon tuli katseita ja kommentteja kaupassa kun lapset oli pieniä. 5v. 3v. 2x2v ja vauva :) Sitten niitä katseita vasta tuli kun oli 7v. 5v. 2x4v, 2v ja valtava vauvavatsa! Lestaksi saattoi joku kutsua tai taivastella että kuinka paljon te maitoa juotte jne.

    Sillon kun tuplat oli tuon pari vuotta ja vauva lisäksi niin tuplat istu kaksostenrattaissa, vauva liinassa ja 3v. käveli tai oli seisomalaudalla. Kuljettiin paljonkin kerhoissa ja mm. kirjastossa koko köörin kera kun mies oli töissä.

    Ja kaupassa tarvi aina kahdet kärryt; semmoset tupla-autokärryt johon sopi kaks alas ja yks ylös, vauva sitten eri kärryyn sellaiseen vauvankaukaloon. Vaippamäärä oli aika muhkea mitä' kotiin kannettiin noina vuosina =D Nyt kuopus on jo kohta 4v. ja erilaiset haasteet elämässä. Maitoa tosin kannetaan isompia määriä ja pottuja keitetään julmetussa kattilassa. Leivät haetaan leipomosta niin on vähän halvempaa!

    VastaaPoista