Sektion jälkeinen liikunta

Ite aloin liikkua jo 2päivää sektion jälkeen. Kirjoittelinkin jo aikaisemmin siitä kuinka välillä mua hävetti kulkea omat vaatteet päällä synnyttäneiden osastolla, kuin ei mitään oliskaan tapahtunut. 

No toki oli tapahtunut, mä olin OLLUT monikko odottaja ja sain olla ylpeä 4lapsen äiti <3

Väsyneen näköinen mutsi 1päivä synnytyksestä. 

Palautuminen oli ihan älyttömän hurjaa. Jossain vaiheessa jopa vähän pelottavaa.   Omat vaatteet meni(muutamia housuja lukuunottamatta) päälle 2vko synnytyksestä. Painokin oli jo aikalailla normi lukemissa tuolloin. Nahkaa kuitenkin tuntui olevan kun muille jakaa. 

Liikkuminen onnistui jo hyvin heti sektion jälkeen. Perheen kanssa vietettiin aikaa lenkkeillen ja muutenkin tuli liikuttua koko ajan. Iltaisin sai muutamana iltana ottaa särkylääkettä, mutta siihen se sitten jäikin. 

Jälkitarkastuksen jälkeen päätin alottaa kunnolla liikkumisen, kun lääkäri siihen "antoi luvan". Vatsalihakset oli jo palautunu täysin, vaikka olin varautunu siihen että vielä pitäis hetki odotella. Onneks ei!!

Day 30 kyykkyhaasteen alotin n. 2vkoa sitten. Sitä on nyt tehty vaihtelevin tavoin salikortin alettua tauon jälkeen. 

Vatsalihaksiakin on alettu pusertamaan, josko tän ruhon sais kesäksi kuntoon. :)

Kristalta sain huippu linkin, joka oli tarkotettu juurikin sektion jälkeen liikunnan alottaneille. Kurkatkaa ihmeessä!

http://m.iltalehti.fi/terveys/2014110418784298_kn.shtml

Moni on kysynyt onko mulla jäänyt kumpua sektio haavan päälle?

-kyllä on!

Mietin itsekkin onko se normaalia ja häviääköhän se ollenkaan? 

-en tiedä?

Siitä saan olla kyllä kiitollinen, että kroppa on enemmän kun mukana tässä hommassa. Olis kamalaa, että yrittäis kaikkensa eikä mikään näkyis missään. Omat vaatteet saa vetästyä päälle ja pikku hiljaa ne alkaa myös näyttää istuvilta. Tästä on hyvä jatkaa :)

Tavoitteena on saada kaikin puolin tiiviimpi paketti. Vaikka kyllä tää näinkin on kelpo :)

Muistakaa-älkää olko liian itsekriittisiä! Minä jos joku tiedän, että se ei tee hyvää mieltä,ei muille, eikä etenkään itselle. 

Mä jatkan nyt viikonlopun karkkimässytystä. 

Tästä on lähdetty...

MonikkoValas vm. 2014 :)

Kuinka muiden liikkuminen synnytysten/sektion jälkeen?

Onko kroppa lähtenyt "mukaan" vai junnaako perässä?

Mulla on vyötärö

Halleluja. Oli pakko tulla hehkuttamaan. Liikunta on tuottanu tulosta!! Vihdoin. 

Paljon on vielä tekemistä, mutta oon super tyytyväinen jo tähänkin!! Ihanaa lauantaita. 

Viikonloppuja

Viikonloppu starttas, vihdoin!! Jo tätä on odotettu. Salillakin on päässy käymään muutamasti tällä viikolla ja huomenna ei varmaan sängystä pääse ylös. Day30 haaste on hyvällä mallilla. Muutamaa päivää lukuunottamatta. Kaikki on tehty, mutta varjaatiot on vähän muuttunu välillä. Salilla kun on mahdollisuus tehdä muutakin kun kyykätä 100kertaa peili edessä, on kyykyt tullu suoritettua eritavoin. 

Nyt kuitenkin BBtä kun lapset nukkuu. Päätin skipata jokaikisen kotityön tältä illalta ja kaaduin sohvan pohjalle. 

Ihanaa viikonloppua :)

hiljaista

Lupasin kirjoitella isänpäivästä ja kuva puoli on jo valmiina. Kuljettelin kameraa pitkin päivää mukana sunnuntaina ja sain maistella "blogi" maailman kanssa elämistä :D Noh joo! Tosin teksti on vielä ihan hukassa.

Meillä sairastetaan nyt. Ollaan oltu niin ihmeen terveenä kaikki koko syksy että nyt sitten on meidän vuoro. Minimiehillä oli yöllä kuumetta ja nenä niin tukossa, että puklukin lensi kaaressa alvariinsa. Yö ollaan siis valvottu ja tänään mennään panda silmillä. Nooh! Tämmöistä tää on välillä :)

Onneks mulla on maailman ihanan äiti. Se kuskas pojat päiväkotiin ja takasin <3 Kiitti Mami <3

Hiljasta suottaapi siis olla vielä hetken aikaan, mutta kyllä täällä hengissä ollaan. :)

voivoi lapsi kulta-olisit vielä vähän kasvanut

Täällä Pohjanmaalla se on ihan "normaalia" että lapsia on jo parikymppisenä. Tiedän monta joilla on. Itse asiassa, taidan tietää vähemmän niitä joilla EI ole lapsia jo tällä iällä. Tai sitten mä oon "pilannu" (joidenkin mukaan) elämäni ja tutustunu vaan niihin mamma parikymppisiin. Mulle on ollut aina jotenkin niin selvää että mä haluan lapsia. En mä oo sitä kuitenkaan miettiny, että jos mä en sellaisia ikinä edes saisi?
Elämä on kuitenkin palkinnut mut ja isimiehen neljällä ihanalla pojalla.



Usein, tai no usein ja usein, saa kuulla "voi apuva, onko nämä kaikki lapset sun? Sähän olet vielä niin nuorikin vielä tyttökulta? Kuinka sä nyt jaksat? Jestas mikä homma sulla on? Sulla on vielä elämä edessä".. Halleluja! Taitaa olla fossiileja näiden lauseiden puhujat?!


Tiedättekö sen tunteen kun..

kaikki tuntuu tältä.

Sen tunteen kun tekis mieli sanoo kaikille haistakaa paska, mä haluan olla nyt hetken yksin. Myös mä, koen joskus sellaisia päiviä. Kaikki varmasti?

Tai kun..

..vääntää mielummin sen tekohymyn oikean hymyn sijasta, ihan vaan siksi, ettei tarvitse pahoittaa toisen mieltä. Myös näitä hymyjä nähdään mun naamalla välillä.

Vaikka mä äitinä oon esimerkkinä koko ajan, ei mua jaksa oikeesti koko ajan huvittaa. Ei jaksa koko ajan huvittaa korjailla pikkuautojen renkaita tai kuunnella pikkukakkosen tunnaria.Välillä mä niin mielummin kattelen töllöä ja vastaa "mm m, joo, ei, oota"..

Siltikään se ei tarkoita, ettenkö mä jaksais tai haluais olla äiti. Tai että, mä olisin ryhtynyt liian nuorena äidiksi ja havahdun tälläisissä tilanteissa siihen "mitä multa jää nyt paitsi"?
"sun elämä on pilalla. Älä nyt vielä hanki lapsia, voit vaikka matkustella ja tehdä töitä ensin" joopajoo..

Miksei...

lasten kanssa sitten voi matkustella? Mekin ollaan oltu perheenä risteilemässä. Ensin ajettiin jumalattomassa myrskyssä monta sataa kilometriä, että päästiin edes laivalle saakka. Matkalla tuli viis sataa raivaria, kun toinen potki toista, eväät oli loppu ja puuhapeten tunnaria ei vanhemmat antanu soittaa toista tuntia. Siltikin..

 meillä oli ihan huippu reissu!

Mutta niin kun sanoin, koko ajan ei voi jaksaa olla äiti. Ei voi koko ajan jaksaa leikkiä ja pyyhkiä pyllyjä. EIkä tarttekkaan!
Äitinä olo ei ole elinkautinen, jossa lapset on sun kakun vahtijoita. Äitinä olo on elinkautinen jossa sinä oot se mitä oot! Se oot sinä, joka määräät miten kakku lusitaan!

Monet kauhistelee juurikin sitä kuinka me pärjätään? öö..
Ihan yhtä hyvin kun ennenkin. Valehtelisin jos sanoisin ettei meidän arki oo muuttunut ollenkaan lasten tulon myötä. Totta kai se on!! Monellaki tapaa. Siltikin..

On iltoja kun laitetaan hiukset ja naama kuosiin ja lähdetään joraamaan. Nauretaaan ja hömpötetään niin että ääni on käheenä ja päkijät kipeenä. Bailataan niin että aamulla tukka tippu päästä. Ja hei... mä oon siltikin VIELÄKIN äiti!? WHAAT? "hei Sanna, mitä sä täällä teet? Eikö sulla oo jo lapsia kotona?"
JOO mä jätin ne kotiin kun lähdin ulos???? IDIOOTTI!
Tälläisten kommenttien heittäjillä ei toivottavasti oo lapsia tai jos on niin kotiin tulo aika on mennyt jo kauan sitten.

Myös parisuhteelle on aikaa jos sitä haluaa itse! Se, että lapset onkin nyt jakamassa sitä aikaa mitä miehen kanssa jaettiin ja elettiin ennen kaksin, ei tarkoita, eikä sakkaaan tarkoittaa, että lapset vie nyt kaiken ajan. Sehän nyt on kuitenkin päivän selvää ettei sitä aikaa parisuhteelle vaan oo niin kun ennen.

Myö minä,äiti(edelleen!) kaipaan välillä aikaa jolloin saan antaa hoitolaukun ja meidän rakkauden hetelmät muiden hoitoon. Saan suunnatta rauhassa kaupan kautta kotiin ja vetästä ne meikit pitkin lattiaa, ilman että joku piirtää kajaalilla ja poskipunalla valkoseen tapettiin.

Oon oppinut nauttimaan omasta ajasta vasta kuopuksen synnyttyä. Sitä jotenkin koki niin kamalaa omatuntoa jos lähti johonkin ilman lasta? MIKSI? Ei niin saisi olla.Välillä vaan tulee mitta täyteen..

Mutta en mä siltikään oo paska NUORI mutsi.



Mutta vaikka mun hermot on välillä niin kireellä että niiden napsahtaessa ei olis kellään hauskaa, mä mielummin vietän sitä "nuoren kotiäidin arkea".."oi voi rankkaa.. jäät paitsi haalari bileistä. Kato toi ostaa 10litraa maitoa lauantai iltana".  mä kaiken humputuksen ja  muun tilalla oon..

Juntti. Oma itseni!... Käyn salilla mukamas tekemässä jotain ja ostan "merkkivaatteita" halpahallista ja hennesin ale tangoista.. Ennen kaikkea..

olen Äiti omille lapsille. Mitään pullan tuoksuista kotiäitiä musta ei saa, vaikka välillä lasten kanssa leivotaankin.
ja hei..Niin paljon ihanampi herätä aamulla kun ei oo rahat loppu ja pääkipee. Tai noh, kyllä sitäkin on äideillä, ilman maitoa vahvempaakin. Mutta siltikin se on jtn niin....

henkeä salpaamattoman ihanaa!
Ne jotka vielä joskus päästää sammakoita suustaan, ja sanoo nuorien pilaavan elämänsä hankkiessaa lapsia-hankkikoot itse lapsia nuorena ennen sanomisia! Tai jos eräpäivä on jo mennyt, miettikööt vaikka mitä ovat menettäneet?
En hae tällä tekstillä nyt syyllisiä, enkä kehoita ketään hankkimaan lapsia nuorena, koska "niiden kanssa mikään ei muutu". ..
Lässyn lässyn!

Sovitaan vaikka että tää oli mun mielipide siitä kuinka" elämä menee hukkaan" ja "jään kaikesta paitsi".

Nuorena,19v, äidiksi tullut kuittaa..

yhtä iloisena kun ennen lapsiakin. Mutta sata kertaa onnellisempana.

Mitä ajatuksia muilla tää aihe herättää?  Koska te ootte saanu lapsia ja otteekko te jääny jostain paitsi? Jos ootte niin mistä ja miksi?

p.s. Onnittelut kaikille isille! Myös te olette yhtä korvaamattomia kun me äiditkin. Olitte sitten nuoria tai eräpäivän ohittaneita :) <3

Toivepostaus: kotiäidin päivän kuteet

No ei ehkä ihan oo kyllä normi päivän kuteet. Mutta koska toivottiin postausta viime lauantain vaatteista niin tässä sitä nyt olis..

En todellakaan oo mikään laittautuja ihminen. Tykkään toki laittaa, mutta en mä sitä joka päivä todellakaan tee. Vedän yleensä ensimmäiset vaatteet niskaan jotla nyt sattuu käteen jäädä vaatehyllyltä. Joskus hengailen kotona miehen lökärit jalassa ja roskat saatan viedä pitkät kalsarit tai kamalat kotipöksyt jalassa :Dl

Lauantaina kuitenkin juhlittiin siskonpojan nimiäisiä ja ajattelin kiskoa jotain aivan muuta kun lökärit jalkaan. Laittautumiseen meni ruhtinaaliset 2tuntia, vaikkei olemus oo todelaakaan mikään ihmeellinen. Perheellisenä sitä vaan joutuu hoitaan sata muutakin hommaa samalla. 

Vaate kriisi iski jo viikko sitten. Kaappi täynnä vaatteita ja mikään ei oo hyvä. Tai jos on niin se ei sovi minkään muun osan kanssa. Ja pahin kriisi tais olla :istuvuus!

Mikään ei oikeesti tuntunu istuvan päälle. Mutta näillä mentiin, eikä se enään juhlapaikalla häirinnyt mieltä. 

Paita on tilattu hersecret.fi. Voin suositella kaikille todella nopea toimitus ja muutenkin ylitti kaikki odotukset. Aika naftia kokoa oli jotkut(tilasin useamman vaatteen), mutta onneks palautus oli maksutonta :) 

Housuina toimi vero modasta viime vuonna ostetut housulegginsit(?). Menee ihan normi housuinakin ja leggarinakin ajaa asiansa. Sivussa on kiva nahka osio, joka tuo kivan bile säväyksen ;) en siis ollut "pitkillä" kalsareilla juhlistamassa nimeä.  Tuubihuivikin pääsi roikkumaan kaulalle.

Ja Kengät!! Oo... Nämä kengät!! Voisin hehkuttaa näitä useaan kertaan!

Mies on nämä mulle ostanu. Toki olin ite valkkaamassa, mutta synttärilahjaksi oon nää ihanuudet saanu muutama vuosi sitten. 

Muistan kuinka sain silmien pyörittellyä ja ihanan kommentin mieheltä näitä valkatessa :"noi näyttää ihan kumppareilta!"

Ja paskan marjat!! Ei se kattokaa ymmärrä hyvän päälle ;)

Nää popot mulla on lähes aina ulos lähtiessä (ne muutamat harvat kerrat vuodessa). 

Älyttömän helpot kävellä(vaikka kieltämättä teki vähän hankaluuksia viime lauantain askeleisiin pitkän tauon jälkeen).  Mun mini jalan vuoks, nää on (37) pikkasen väljät, mutta menee hyvin paksumman sukankin kanssa kylmillä keleillä :)

Mitäs tykkäsitte? Miten muut tykkää laittautua? Ja onko teillä jtn speciali vaatetta/asustetta?

P.s taitaa tämä jäädä ainuuks tälläseks postaukseks. Pidättäydyn enemmän noissa kotiäiti jutuissa ;) 

Toivepostaus:uni

S Koo ♥ Elämän pienet ihmeet ♥1. marraskuuta 2014 1.03

Jee jee, kiva lukea teidänkin kuulumisia ja päivän puuhia :) Hurjan pitkiä unia teidän nukkumatit vetelee! Paljonko syötät illalla ja moneltako rauhoittuvat nukkumaan? Nukkuvatko pinniksessä, nukahtavatko sinne vai syliin? Kitisevätkö välillä ja jatkavat unia vai nukkuvatko pitkän pätkän ilman mitään "ongelmia"?

Meidän minit ei päivisin kovin "paljoa"nuku. Välillä sitä miettii kuinka ihmeessä ne jaksaa niinkin pitkiä pätkiä olla hereillä. Mutta kun pojat on tyytyväisiä, eikä väsy "vaivaa", miksi mennä nukkumaan??

En tiedä oliko postaustoiveena yöunet, vai unet ylipäätään. Mutta näin meillä nukutaan:

Aamulla minit herää yöunilta klo 8-9. Joskus koisivat klo10 saakka. Jos isommat pojat menee päiväkotiin ja isimies on jo aamulla varhain lähteny töihin, herättelen mä minit klo 7 syömään ja puen ne päivä vaatteisiin :) saa aamun rauhassa touhata sitten isompien kanssa omat aamu jutut. 

Minit nukkuu yleensä niin kauan että tullaan kotiin(klo9~). lähes koko aamupäivä menee hereillä, lukuunottamatta 1-2krt 15min torkkuja. Aamut leikitään ja touhutaan. Puolen päivän aikaan sitten on pidempien unien aika, n. 12-16. Silloin saa hiukan omaa aikaa ja isompien ollessa kotona, olla niiden kanssa kaikessa rauhassa. Myös kotitöiden aika on yleensä tässä vaiheessa päivää. Päiväunet nukutaan hyvin rattaissa tai (samassa)pinniksessä. Sillä ei oo merkitystä. 

Meidän kotona kotityöt tehdään silloin kun lapset on hereillä. Mun mielestä se on typerää alkaa siivota klo 22jälkeen, kun lapset on ummistanu silmät ja on ehtinyt ite istua hetken. Kotityöt on kuitenkin niin normaali ja arkinen asia!! Se nyt vaan on kurja totuus että sitäkin täytyy tehdä. Meillä tosin isommat haluaa aina imuroida ennen äitiä, tyhjätä tiskikonetta ja tiskata tuttipulloja :D että meille kotityöt on ihan normaalia ja jossain määrin hauska arkea lasten silmissä. 

Takaisin nukkumiseen...

Minit herää siis klo 16 aikaan. Ruokaa menee n. 130ml kerralla (voi kyllä!! Joskus jopa enemmän. Welcom vararikko. Miettikää paljonko mä saan keittää perunoita 10vuoden päästä?? Pitäiskö alkaa keittään jo nyt?!) 

Iltaisin on vielä pikku torkkujen aika ja klo 19-21 alkaa se häslinkin. syödään syödään ja syödään. Välillä tulee ihan typerä olo tukkia sitä pulloa jatkuvasti suuhun, mutta kun toinen lutkuttaa tuttia niin että jäljet jää suupieliin, ei oo muuta vaihtoehtoa kun SUPER nälkä! Joteb ei muuta kun lämmintä maitoa kehiin. 

Laskin yhtenä iltana, että meillä meni maitoa klo 19-22 välillä yhteensä 5.4dl. ?!?!

Yöunille mennään klo 21-22

Jokaisille unille nukahdetaan itse suukkojen ja hyvän yön toivotuksen jälkeen. Pikkunet torkutaan joskus sylissä ja joskus kesken leikin leikkimatolla. Ja mitö kovempi metele ympärillä, sen parenpi uni. Meillä ei siis kuiskita tai kävellä varpailla. Toki annetaan rauha nukkumiseen, muttei hyssytellä tekemisiä. Josku pojat tuhertaa itekseen hetken ja joskus täytyy käydä nostamassa tuttia muutaman kerran, mutta meillä nukahdetaan ilman itkuja ja kitinään. 

Yksinkertaisesti aika loppuu tästä huushollista jos oltaisiin opetettu lapset nukahtamaan silityksiin tai unilauluun. Ja se vaan ei muutenkaan oo meidän tyylistä hyssyttäö lapsia uneen. Ja uskokaa tai älkää, meidän lapset(lähinnä isommat) ei osaa edes nukahtaa jos huoneessa on joku muu. Minit koisaa vaikka katsotaan telkkaria makkarissa. 

Jokaisen lapsen kohdalla on toimittu näin, uskon että unikin on paljon rauhallisempaa kun saa itsekseen nukahtaa ja herätä samasta paikasta. Ja tiedän, että lapset tietää vanhempien olevan läsnä jos jotain tulis. 

Täysiä öitä meillä on nukuttu jo useamman viikon. Jos ite herään vessaan, käännän yleensä poikien asentoa. Tuttia tarttee nosta n. Yhtenä yönä viikossa, joten ilman tuttia osataan kyllä nukkua(ja myös nukahtaa). 

Minit heräs ensimmäisen kuukauden sen kerran-joskus 2kertaa. Mutta nyt ensimmäinen "yösyöttö" on klo 7-8välillä. Tänään jouduin kuitenkin herättämään toisen klo 8.30, koska ajattelin että aamupäivällä levättäis kaikki yhdessä hetken. Pikkutorkut ajottuu muuten ihan ristiin. Ja kyllä se on kiva nauttia kaffit ihan yksin, ilman että joko kyttää sua lattia tasosta :)

Esikoinen on siirtyny omaan huoneeseen ollessa puolen vuoden. Ja pikkuvelin ollessa puolen vuoden jakoivat pojat saman huoneen. Kaksoset saavat siirtyä sitten omaan huoneeseen kun yhdessä pinnasängyssä nukkuminen muuttuu kahdessa pinnasängyssä nukkumiseen :)

Kuinkas muilla nukutaan?