Anonyymi12. huhtikuuta 2014 11.01
Hei
Sanna! Haluaisin kysyä, että mikä on omasuhtautumisesi nykyään
koulukiusaamiseen pienten lastenäitinä ja tulevana suurperheen äitinä?
Mitä tekisit jos omaa lapseasi alettais kiusaamaan koulussa,
hyväksyisitkö sen? Mietitkö koskaan omia kouluvuosiasi ja asioita joita
olisit voinut tehdä toisin?
Kiitos Anonyymi! Tää aihe onkin niin suuri ja monilla on omat mielipiteet, joten sovitaanko niin, että nämä on mun mietteet asiasta, eikä niitä kukaan ala alleviivailemaan :) Jokainen olkoon mitä mieltä haluaa! (Toki toivon, että mieluiten vastaan kun puolesta :) )
Millainen on oma suhtautuminen koulukiusaamiseen?
Mun mielestä se on väärin. Täysin väärin! Monikin asia lähtee kotona saadusta kasvatuksesta, mutta uskaltaisin jopa väittää että yläasteelle siirryttäessä, on muullakin kun kotoa saadulla kasvatuksella arpaa asiaan. mm. teini-ikä ja kaveripiiri.
Siitä ei oo kauaa, kuinka kauhisteltiin sitä, että muutama vuosi menee äkkiä ja meidän esikoinen on jo eskarilainen ja sen jälkeen koululainen. Vuosi myöhemmin kuopus seuraa perässä ja sitten jännitetäänkin jo kertaalleen kaksosten koulun aloittamista.
Kiitos Anonyymi! Tää aihe onkin niin suuri ja monilla on omat mielipiteet, joten sovitaanko niin, että nämä on mun mietteet asiasta, eikä niitä kukaan ala alleviivailemaan :) Jokainen olkoon mitä mieltä haluaa! (Toki toivon, että mieluiten vastaan kun puolesta :) )
Millainen on oma suhtautuminen koulukiusaamiseen?
Mun mielestä se on väärin. Täysin väärin! Monikin asia lähtee kotona saadusta kasvatuksesta, mutta uskaltaisin jopa väittää että yläasteelle siirryttäessä, on muullakin kun kotoa saadulla kasvatuksella arpaa asiaan. mm. teini-ikä ja kaveripiiri.
Siitä ei oo kauaa, kuinka kauhisteltiin sitä, että muutama vuosi menee äkkiä ja meidän esikoinen on jo eskarilainen ja sen jälkeen koululainen. Vuosi myöhemmin kuopus seuraa perässä ja sitten jännitetäänkin jo kertaalleen kaksosten koulun aloittamista.
Samassa tarhassa poikien kanssa on yksi todella villi tapaus. Oon monesti nähnyt kuinka se tökkii ja tekee kiusaa muille. Ajattelin aluksi, ettei asia mulle kuuluu, mutta kun se kiukku ja raivo alkoi kohdistua meidän poikiin, sanoin heti asiasta!!!! Todella kurjaa katseltavaa! Myös nyt jälkeen päin, kun haen pojat hoidosta näen tämän saman tapauksen kiusan teossa, sanon siitä suoraan hoitajille! Vaikka ei kyse ole meidän pojista, on se kurjaa että muiden lapset joutuu "kärsimään" siitä. Itse olisin onnellinen, jos kuulisin että jonku muun lapsen vanhempi on pitänyt "meidän lasten puolta", kertoessaan että näki toisen kiusaavan nurkan takana.
Meidän lapset on kasvatettu ja opetettu jakamaan asioita, mutta myös vastakaisuudessaan, tilanteen salliessa, sallittu olla antamatta periksi!! Meillä saa näyttää tunteita ja uskalletaan tulla kertomaan jos joku ei oo menny ihan niin kivasti kaverin kanssa! (Toki nyt on tullu se vaihe että "toi teki tota...toi teki tätä.. :D). Jos itse kuulisin että meidän lapsia kiusataan, puuttuisin saman tien asiaan! Se ei ole missään määrin sallittua, mun mielestä!
Mun mielestä se ei oo nipottamista, että uskaltaa ottaa puheeksi asian, vaikka tietona siihen olisikin vaan lapsen näkemys.
Ja sama toisin päin. Jos saisin kuulla että meidän lapset on niitä "kiusaajia", ottaisin asian vakavasti, ilman että puollustelisin omia lapsia."ei meidän lapset.."
Omia yläaste aikoja kun miettii, tulee välillä todella paska fiilis! Joudun myöntämään, että itse en ole ollut se kiusattu, vaan kiusaaja. Se tyhmä, raukka, epäitsekäs, MUKA kova 14vuotias tyttö. Ihan kamalaa, kun tänä päivänä näkee sen ikäsiä LAPSIA rööki huulessa, meikit naamassa ja "puoli alasti". Mutta sitähän se on!? Ite oon ollu ihan samanlainen. Muka niin kovanaama!
Yleensähän "jengiydytään" yläaste aikoina, ja kaveri piirit muodustuu tosi tiiviiksi. On siis olemassa niitä "kovia tyyppejä", joita ei koulu kiinnosta ja jotka moni tuntee kyllä koulun käytävillä. ja sitten niitä "nössöjä", jotka tykkää opiskella. Ne mitään nössöjä ollu, vaan nuoria, jotka halus saada elämällään jtn hyvää aikaseksi!
Itse oon ollut tätä ekaan kategoriaa! Voi kamalaa!
Mun mielestä se ei oo nipottamista, että uskaltaa ottaa puheeksi asian, vaikka tietona siihen olisikin vaan lapsen näkemys.
Ja sama toisin päin. Jos saisin kuulla että meidän lapset on niitä "kiusaajia", ottaisin asian vakavasti, ilman että puollustelisin omia lapsia."ei meidän lapset.."
Omia yläaste aikoja kun miettii, tulee välillä todella paska fiilis! Joudun myöntämään, että itse en ole ollut se kiusattu, vaan kiusaaja. Se tyhmä, raukka, epäitsekäs, MUKA kova 14vuotias tyttö. Ihan kamalaa, kun tänä päivänä näkee sen ikäsiä LAPSIA rööki huulessa, meikit naamassa ja "puoli alasti". Mutta sitähän se on!? Ite oon ollu ihan samanlainen. Muka niin kovanaama!
Yleensähän "jengiydytään" yläaste aikoina, ja kaveri piirit muodustuu tosi tiiviiksi. On siis olemassa niitä "kovia tyyppejä", joita ei koulu kiinnosta ja jotka moni tuntee kyllä koulun käytävillä. ja sitten niitä "nössöjä", jotka tykkää opiskella. Ne mitään nössöjä ollu, vaan nuoria, jotka halus saada elämällään jtn hyvää aikaseksi!
Itse oon ollut tätä ekaan kategoriaa! Voi kamalaa!
 |
| teini Sanna |
Kotona oon saanut hyvän kasvatuksen ja oikeasti olikin ihan kiltti, hyvä käytöksinen 14v tyttö. Mutta mikä ihme siinä kaveripiirissä ja esittämisen halussa on niin mukaan vievää? Muistan kuinka istuin ensimmäisen/viimeisen jälki-istunnon biologian tunnin aikana(?). En ymmärtänyt että miksi. Ja miksi ihmeessä kesken oppitunnin?! Kunnes tajusin!! Oltiin edellispäivänä kiusattu sitä samaista tyttö käytävällä! Se siis oli ihan pientä(meidän mielestä), toiselle kaverille hiljaa (lue KOVAA) kuiskailua tästä kiusatusta, hänen kävellessä ohi.
Kuinka naurettavaa!! raukkamaista!!! idioottimaista!! säälittävää!
Onneksi se kouluvuosi meni ja olin jo niin paljon viisaampi viimesenä yläaste vuotena!! Voisin jopa sanoa, että todella paljon viisaampi!nyt aikuisena, oliko tästä hyötyä? Aina paasataan koulukiusaamisesta ja kuinka se satuttaa lapsia ja nuoria!?
Mulla itellä..On tullut nähtyä se tyhmä kiusaajan rooli ja mietittyä ihan oikeasti, kuinka pahalta siitä kiusatusta on tuntunut? Mitä jos mulle tehtäisiin noin!? Tiedän, että jos pystyisin/voisin, pyytäisin nolona anteeksi tältä kiusatulta.
Hassua on myös se, ettei siihen kiusaamiseen puututtu kunnolla. Onko se sitten niin yleistä nykypäivänä, ettei opettajat ja hoitohenkilökunta "osaa" puuttua siihen? Ajatellaan vain, että kyllä se siitä ajan kanssa ja tälläisiä nämä nyky lapset ja nuoret on? Noh ei ne ole!!!! Tai ainakaan eivät saisi olla!
Mun mielipide on se, että kiusaamiseen täytyy puuttua heti! Ei sitä aleta vetkuttamaan ja vitkuttamaan, saatika sitten puollustelemaan!!
Kaikkien kanssa ei todellakaan tarvitse tulla toimeen, mutta kiusaamisessa ei ole mitään järkeä!!
Kuinka naurettavaa!! raukkamaista!!! idioottimaista!! säälittävää!
Onneksi se kouluvuosi meni ja olin jo niin paljon viisaampi viimesenä yläaste vuotena!! Voisin jopa sanoa, että todella paljon viisaampi!nyt aikuisena, oliko tästä hyötyä? Aina paasataan koulukiusaamisesta ja kuinka se satuttaa lapsia ja nuoria!?
Mulla itellä..On tullut nähtyä se tyhmä kiusaajan rooli ja mietittyä ihan oikeasti, kuinka pahalta siitä kiusatusta on tuntunut? Mitä jos mulle tehtäisiin noin!? Tiedän, että jos pystyisin/voisin, pyytäisin nolona anteeksi tältä kiusatulta.
Hassua on myös se, ettei siihen kiusaamiseen puututtu kunnolla. Onko se sitten niin yleistä nykypäivänä, ettei opettajat ja hoitohenkilökunta "osaa" puuttua siihen? Ajatellaan vain, että kyllä se siitä ajan kanssa ja tälläisiä nämä nyky lapset ja nuoret on? Noh ei ne ole!!!! Tai ainakaan eivät saisi olla!
Mun mielipide on se, että kiusaamiseen täytyy puuttua heti! Ei sitä aleta vetkuttamaan ja vitkuttamaan, saatika sitten puollustelemaan!!
Kaikkien kanssa ei todellakaan tarvitse tulla toimeen, mutta kiusaamisessa ei ole mitään järkeä!!
Ensiksi haluan kiittää sinua tästä mahtavasta postauksesta ja omien mielipiteidesi jakamisesta ja kiitos myös, että jaksoit kirjoittaa tämän näinkin nopeasti. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että koulukiusaaminen on ehdottomasti väärin ja todella raukkamaista. Minusta on todella hienoa, että puutut sekä omien lapsiesi kiusaamiseen sekä myös muiden lapsien kiusaamiseen ja ilmoitat hoitajalle heti mikäli näet että jotain kiusataan. Olet todella hyvä ja esimerkillinen vanhempi. On erittäin arvostettavaa, että välittää omien lapsien lisäksi myös muiden lasten hyvinvoinnista. Minusta on myös erittäin hienoa kuulla, että pystyt myöntämään olleesi itse koulussa kiusaaja eikä kiusattu. Se vaatii todella paljon rohkeutta. Oletko koskaan miettinyt, että yrittäisit ottaa jollakin tapaa (tänä päivänä kun on niin helppoa saada vanhoihin tuttuihin yhteys esimerkiksi sosiaalisen median kautta) tähän kyseiseen tyttöön yhteyttä jota kerrot kiusanneesi ja pyytäisit häneltä henkilökohtaisesti anteeksi? Ystävääni kiusattiin koulussa todella pahasti, mistä hänelle jäi koko elämän mittaiset haavat. Hänen oli todella vaikea päästä elämässä eteenpäin koulukiusaamisen jälkeen, kunnes yksi hänen kiusaajistaan otti häneen yhteyttä vuosien jälkeen ja pyysi anteeksi. Tämä pieni teko minkä kyseinen kiusaaja teki, oli ystävälleni todella suuri asia. Se auttoi häntä päästämään viimeisetkin kahleet koulukiusattuna olemisesta ja jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vapaana. Totuushan on se, että eihän ystäväni tule koskaan tietenkään unohtamaan kiusattuna olemista, mutta nyt ne eivät enää pilaa ja vaikuta hänen tämän päiväiseen elämäänsä vaan ovat vain muisto menneisyydestä. Haluaisin siis rohkaista sinua tällä tarinalla miettimään sitä, että tämä kyseinen tyttö jota kerrot kiusanneesi, voisi todella arvostaa anteeksi pyytöä ja se voisi myös auttaa häntä antamaan anteeksi ja unohtamaan. Minusta pienin asia mitä koulukiusaaja voi tehdä kiusatulleen, on anteeksi pyytäminen, vaikka se olisikin vasta vuosien jälkeen. Vaikka tähän kyseiseen tyttöön voisi olla vaikea ottaa yhteyttä, rohkaisen sinua kuitenkin edes yrittämään, lupaan että saat hänelle hyvän mielen ja ehdottomasti myös itsellesi, eikä sinunkaan tarvitsisi enää ehkä tuntea niin suurta omantunnon tuskaa siitä, että olet joskus häntä kiusannut :)
VastaaPoistaItse asiassa, en tiedä edes tämän kyseisen tytön nimeä. Enkä tiedä tunnistaisinko edes kyseistä henkilöä jos vastaan tulisi? Aikaa on kuitenkin kulunut 10vuotta ja me silloiset teinit ollaan jo muututtu aikuisiksi. :) ja fiksummiksi!!!!
PoistaEhkäpä jakaisin ainakin hymyn(jos tunnistaisin). En ainakaan muista nähneeni koko ihmistä yläaste vuosien jälkeen.
Tulin lukemaan sunkin postauksen aiheesta, palaan paremmin siihen viel ku nää nukkuu. Samoja ajatuksia <3
VastaaPoistaTää on niin suuri, mutta samalla arka aihe. Kaikkea typerää sitä on tullut tehtyä ja tehtyä ei ikävä kyllä saa tekemättömäksi. Mutta sen voin sanoa, että nyt oon oppinu ja varmasti viisastunu :-)
PoistaKiva että kirjoitit tästä aiheesta. Aloin hiljan seuraamaan sun blogia ja aijon myös jatkossakin seurata! :) Me oltiin samalla ylä-asteella ja jopa samalla luokalla..ja mun mielestä se meidän luokka oli kaikista kamalin ja siellä niitä kiusaajia löytyi, Mukaanlukien minä..olin myös kiusattu. :/ eikä tämän takia ole kovinkaan hyvät muistot niiltä ajoilta. Ja olin kauan epävarma itsestäni. Vähitellen olen enemmän varma itsestäni enkä enään niin ujo! Osaan olla avoin ja hyvinkin positiivinen ihminen! Mutta silti arvet on jääny..eikä niitä varmasti saa ikinä pois sydämmestä. Mutta sulle toivotan kaikkea hyvää ja onnea odotukseen! :)
VastaaPoistaTervetuloa seuraamaan :) kiusaaminen on tyhmin asia minkö voi aloittaa. Mutta niin kun tekstissä mainitsin, pyyhkisin kaiken pois jos voisin. Kiva kuulla että siellä päin menee hyvin (vaikken ihan varma sun henkilöllisyydestö olekkaan) :) ihanaa kesän jatkoa!!
Poista