Tänään olikin suurin puheen aihe "miltä meistä tuntuu nyt". Lähinnä mun osalta, monikko odottajana. Huomasin kuinka kaverit "säikähti" kun kerroin avoimesti pään sisällä olevan lähinnä niitä negatiivisempia ajatuksia kaksoisraskauden paljastuttua. Oonko mä sitten jotenkin outo? Kauhee äiti kun ajattelee noin, vaikka lapset on tärkeintä maailmassa?Miksi se ajattelee noin? Eikö pitäis olla ilonen!? Odotushan on maailman hienoin ja rakkain asia, mutta tuon mielestä se on kaikkea muuta? (Tai OLI!!!!)
Ensimmäinen viikko oli yhtä ajatuksien kanssa kamppailua. Kuinka meille voi olla tulossa kaksi pientä ihmisen alkua? Tervetuloa univelat ja kireä pinna, mä en haluakkaan, miten me pärjätään tuon ja tuon asian kanssa enään, kuinka isommille lapsille jää aikaa, kuinka mä pystyn ratketa joka paikkaan miehen ollessa päivisin töissä, miten me mahdutaan nykyseen kotiin, uus autokin pitää hankkia, miten meillä on varaa, kuinka sitä ja kuinka tätä. Voisin jatkaa kysymyksiä vielä huomennakin....
Neuvolassa kätilö vastas ihanasti, kun kerroin näistä ekan viikon tunteista
"Ihanaa kun oot noin rehellinen. Tiedätkö, et ole ensimmäinen etkä varmastikkaan viimeinen. Ja tuollaiset tunteet kertoo siitä, että sä todella odotat aidosti tulevia vauvoja, etkä vain ole "onnellinen monikko odottaja"!"
Nyt kun on ollut tietoinen monikko raskaudesta jo muutaman viikon on tunteet ja ajatukset täysin erilaiset. Jos väittäisin että ei tulis ajateltua ollenkaan tulevaa kuin vaan hyvällä mielellä- valehtelisin. Mutta enään ei oo semmonen "nounounou" -fiilis. Vaan odottava, onnellinen ja haikea!
Kuka ihana on päättäny että juuri meille on tulee kaksi ihanaa lasta vaikka meille on siunaantunu jo kaks ihanaa. Mitä sitten jos on univelkaa, sitähän on kaikilla tuoreilla vanhemmilla, mitä sitten jos kämppä on välillä kuin kaaos-lapsethan nauttivat lelujen levittämisestä(?), vauvat nukkuvat päivisin joten miten niin ei jäisi aikaa isommille lapsille, miksi pitäis ehtiä tehdä sataa asiaa kerralla- eihän me olla mitään koneita vaan äitejä!!! Meillä on kämpässä hyvin neliöitä ja vauvathan nukkuu vanhempien kanssa ensimmäiset kuukaudet-hyvin me mahdutaan. Ja jos ei mahduta, niin kyllä sopu sijaa antaa.
Uus auto nyt on pikku juttu, niitähän saa autokaupoista ja rahallisesti tullaan pärjämään varmasti koska säästöjä on ja molemmilla kuitenkin normaalit säännölliset tulot(myös äippäraha kaudella.).
 |
| kuva |
Kuinka moni muu on paininut samanlaisten tunteiden kanssa? Vai onko minkäänlaisia tunteita edes tullu?
Niin normaaleja tunteita, älä huoli! :) Kyllähän kaksosten maailmaan tulo muuttaa elämää kertaheitolla, ja kaksosraskaus voi myös olla todella vaikea, joten sekin asettaa omat haasteensa! Tsemppiä tosi paljon raskauteen!
VastaaPoistaKiitos Johanna! Kyllä tää on kaikin puolin niin erilainen odotus kun aikaisemmat. Kiitos tsempeistä, niitä ei tunnu tulevan liikaa tähän suuntaan tällä hetkellä! :)
Poista