Toivepostaus: kotiäidin päivän kuteet

No ei ehkä ihan oo kyllä normi päivän kuteet. Mutta koska toivottiin postausta viime lauantain vaatteista niin tässä sitä nyt olis..

En todellakaan oo mikään laittautuja ihminen. Tykkään toki laittaa, mutta en mä sitä joka päivä todellakaan tee. Vedän yleensä ensimmäiset vaatteet niskaan jotla nyt sattuu käteen jäädä vaatehyllyltä. Joskus hengailen kotona miehen lökärit jalassa ja roskat saatan viedä pitkät kalsarit tai kamalat kotipöksyt jalassa :Dl

Lauantaina kuitenkin juhlittiin siskonpojan nimiäisiä ja ajattelin kiskoa jotain aivan muuta kun lökärit jalkaan. Laittautumiseen meni ruhtinaaliset 2tuntia, vaikkei olemus oo todelaakaan mikään ihmeellinen. Perheellisenä sitä vaan joutuu hoitaan sata muutakin hommaa samalla. 

Vaate kriisi iski jo viikko sitten. Kaappi täynnä vaatteita ja mikään ei oo hyvä. Tai jos on niin se ei sovi minkään muun osan kanssa. Ja pahin kriisi tais olla :istuvuus!

Mikään ei oikeesti tuntunu istuvan päälle. Mutta näillä mentiin, eikä se enään juhlapaikalla häirinnyt mieltä. 

Paita on tilattu hersecret.fi. Voin suositella kaikille todella nopea toimitus ja muutenkin ylitti kaikki odotukset. Aika naftia kokoa oli jotkut(tilasin useamman vaatteen), mutta onneks palautus oli maksutonta :) 

Housuina toimi vero modasta viime vuonna ostetut housulegginsit(?). Menee ihan normi housuinakin ja leggarinakin ajaa asiansa. Sivussa on kiva nahka osio, joka tuo kivan bile säväyksen ;) en siis ollut "pitkillä" kalsareilla juhlistamassa nimeä.  Tuubihuivikin pääsi roikkumaan kaulalle.

Ja Kengät!! Oo... Nämä kengät!! Voisin hehkuttaa näitä useaan kertaan!

Mies on nämä mulle ostanu. Toki olin ite valkkaamassa, mutta synttärilahjaksi oon nää ihanuudet saanu muutama vuosi sitten. 

Muistan kuinka sain silmien pyörittellyä ja ihanan kommentin mieheltä näitä valkatessa :"noi näyttää ihan kumppareilta!"

Ja paskan marjat!! Ei se kattokaa ymmärrä hyvän päälle ;)

Nää popot mulla on lähes aina ulos lähtiessä (ne muutamat harvat kerrat vuodessa). 

Älyttömän helpot kävellä(vaikka kieltämättä teki vähän hankaluuksia viime lauantain askeleisiin pitkän tauon jälkeen).  Mun mini jalan vuoks, nää on (37) pikkasen väljät, mutta menee hyvin paksumman sukankin kanssa kylmillä keleillä :)

Mitäs tykkäsitte? Miten muut tykkää laittautua? Ja onko teillä jtn speciali vaatetta/asustetta?

P.s taitaa tämä jäädä ainuuks tälläseks postaukseks. Pidättäydyn enemmän noissa kotiäiti jutuissa ;) 

Toivepostaus:uni

S Koo ♥ Elämän pienet ihmeet ♥1. marraskuuta 2014 1.03

Jee jee, kiva lukea teidänkin kuulumisia ja päivän puuhia :) Hurjan pitkiä unia teidän nukkumatit vetelee! Paljonko syötät illalla ja moneltako rauhoittuvat nukkumaan? Nukkuvatko pinniksessä, nukahtavatko sinne vai syliin? Kitisevätkö välillä ja jatkavat unia vai nukkuvatko pitkän pätkän ilman mitään "ongelmia"?

Meidän minit ei päivisin kovin "paljoa"nuku. Välillä sitä miettii kuinka ihmeessä ne jaksaa niinkin pitkiä pätkiä olla hereillä. Mutta kun pojat on tyytyväisiä, eikä väsy "vaivaa", miksi mennä nukkumaan??

En tiedä oliko postaustoiveena yöunet, vai unet ylipäätään. Mutta näin meillä nukutaan:

Aamulla minit herää yöunilta klo 8-9. Joskus koisivat klo10 saakka. Jos isommat pojat menee päiväkotiin ja isimies on jo aamulla varhain lähteny töihin, herättelen mä minit klo 7 syömään ja puen ne päivä vaatteisiin :) saa aamun rauhassa touhata sitten isompien kanssa omat aamu jutut. 

Minit nukkuu yleensä niin kauan että tullaan kotiin(klo9~). lähes koko aamupäivä menee hereillä, lukuunottamatta 1-2krt 15min torkkuja. Aamut leikitään ja touhutaan. Puolen päivän aikaan sitten on pidempien unien aika, n. 12-16. Silloin saa hiukan omaa aikaa ja isompien ollessa kotona, olla niiden kanssa kaikessa rauhassa. Myös kotitöiden aika on yleensä tässä vaiheessa päivää. Päiväunet nukutaan hyvin rattaissa tai (samassa)pinniksessä. Sillä ei oo merkitystä. 

Meidän kotona kotityöt tehdään silloin kun lapset on hereillä. Mun mielestä se on typerää alkaa siivota klo 22jälkeen, kun lapset on ummistanu silmät ja on ehtinyt ite istua hetken. Kotityöt on kuitenkin niin normaali ja arkinen asia!! Se nyt vaan on kurja totuus että sitäkin täytyy tehdä. Meillä tosin isommat haluaa aina imuroida ennen äitiä, tyhjätä tiskikonetta ja tiskata tuttipulloja :D että meille kotityöt on ihan normaalia ja jossain määrin hauska arkea lasten silmissä. 

Takaisin nukkumiseen...

Minit herää siis klo 16 aikaan. Ruokaa menee n. 130ml kerralla (voi kyllä!! Joskus jopa enemmän. Welcom vararikko. Miettikää paljonko mä saan keittää perunoita 10vuoden päästä?? Pitäiskö alkaa keittään jo nyt?!) 

Iltaisin on vielä pikku torkkujen aika ja klo 19-21 alkaa se häslinkin. syödään syödään ja syödään. Välillä tulee ihan typerä olo tukkia sitä pulloa jatkuvasti suuhun, mutta kun toinen lutkuttaa tuttia niin että jäljet jää suupieliin, ei oo muuta vaihtoehtoa kun SUPER nälkä! Joteb ei muuta kun lämmintä maitoa kehiin. 

Laskin yhtenä iltana, että meillä meni maitoa klo 19-22 välillä yhteensä 5.4dl. ?!?!

Yöunille mennään klo 21-22

Jokaisille unille nukahdetaan itse suukkojen ja hyvän yön toivotuksen jälkeen. Pikkunet torkutaan joskus sylissä ja joskus kesken leikin leikkimatolla. Ja mitö kovempi metele ympärillä, sen parenpi uni. Meillä ei siis kuiskita tai kävellä varpailla. Toki annetaan rauha nukkumiseen, muttei hyssytellä tekemisiä. Josku pojat tuhertaa itekseen hetken ja joskus täytyy käydä nostamassa tuttia muutaman kerran, mutta meillä nukahdetaan ilman itkuja ja kitinään. 

Yksinkertaisesti aika loppuu tästä huushollista jos oltaisiin opetettu lapset nukahtamaan silityksiin tai unilauluun. Ja se vaan ei muutenkaan oo meidän tyylistä hyssyttäö lapsia uneen. Ja uskokaa tai älkää, meidän lapset(lähinnä isommat) ei osaa edes nukahtaa jos huoneessa on joku muu. Minit koisaa vaikka katsotaan telkkaria makkarissa. 

Jokaisen lapsen kohdalla on toimittu näin, uskon että unikin on paljon rauhallisempaa kun saa itsekseen nukahtaa ja herätä samasta paikasta. Ja tiedän, että lapset tietää vanhempien olevan läsnä jos jotain tulis. 

Täysiä öitä meillä on nukuttu jo useamman viikon. Jos ite herään vessaan, käännän yleensä poikien asentoa. Tuttia tarttee nosta n. Yhtenä yönä viikossa, joten ilman tuttia osataan kyllä nukkua(ja myös nukahtaa). 

Minit heräs ensimmäisen kuukauden sen kerran-joskus 2kertaa. Mutta nyt ensimmäinen "yösyöttö" on klo 7-8välillä. Tänään jouduin kuitenkin herättämään toisen klo 8.30, koska ajattelin että aamupäivällä levättäis kaikki yhdessä hetken. Pikkutorkut ajottuu muuten ihan ristiin. Ja kyllä se on kiva nauttia kaffit ihan yksin, ilman että joko kyttää sua lattia tasosta :)

Esikoinen on siirtyny omaan huoneeseen ollessa puolen vuoden. Ja pikkuvelin ollessa puolen vuoden jakoivat pojat saman huoneen. Kaksoset saavat siirtyä sitten omaan huoneeseen kun yhdessä pinnasängyssä nukkuminen muuttuu kahdessa pinnasängyssä nukkumiseen :)

Kuinkas muilla nukutaan?

torstai fiiliksiä

Niin vaan arkipäivät on taas lusittu  pian tältä viikolta. Meillä torstai päivä on mennyt mahtavasti. Unta tuli vetästyä yhteen soittoon ite 8h. Kaksoset heräs syömään vasta aamulla 6.30. Tai noh toinen heräsi.
Toinen herra päätti kiskoa semmonen kevyet 11tuntia yöunta yhteen soittoon ja heräsi 8.30 :D meidän nukkumatit <3

Aamu alotettiin oikeella jalalla koko sakki ja nautittiin lastenohjelmista isompien kanssa niin kauan kun niitä tuli. Aamupala syötiin pitkän kaavan mukaan ja ulkonakin oltiin jo klo 10 jälkeen.
Isommat pojat oli pyydelly jo useamman päivän päästä Purolan puistoon, joten me vetästiin kaikki lenkkarit jalkaan ja lähdettiin käpyttelemään sinne :) Matkassa oltiin ruhtinaalliset 3tuntia.

Illalla meille oli tulossa pikkuisoveljen kummit ja niiden ihanat 3v kaksostytöt, joten ajateltiin leipoa pullaa. Voi poijjat oli hyvää ja nyt sen huomaa. Tuli vedettyä "muutama" BULLA ja siihen päälle vielä vähän mutakakkua! huh.. turvotus on kyllä sen mukaista. Suotakoon välillä myös arki herkuttelut. 

Mitenkäs muut herkuttelee? Arkena vai viikonloppuisin? Vai jokapäivä?

Itellä on ainakin kausia kun mukamas on pakko saada herkkuja. Oli arki tai pyhä. Ilmanhan ei pärjää?!? Nyt oon jo toista viikkoa ollu ilman herkkuja arjet ja viikobloppuna sitten herkutellu. Tänään oli poikkeus ;)

Huomenna pitäis jaksaa lähteä kaupunkiin kattelemaan siskon pojalle lahjaa. Pikkuherra saa juhlia lauantaina omaa nimeä :) Isoille pojille pitäis löytää jotkut kivat siistit housut ja miehen vaatteet pitäis silittää. Ja omat kuteet!??? Mitä ihmettä mä laitan päälle? Siinäpä pulma!! ja hiukset? Nekin pitäis saada laitettua jotenkin! huoh.. ja olishan se naamakin kiva saada ihmisen näköseks. Juhlat alkaa jo klo 12, joten täytyy laittaa varmaan herätyskello soimaan 7.00?! :D

p.s. DAy 3 suoritettu! pikkasen kyllä alkoi jalkoja hapottaa, vaikka toistoja oli "vasta" 60. Jos musta ei siis kuulu, oon lyhistynyt lattialle kyykätessä DAY 4!

day1/30 2/30

Vielä pieni hehkutus liikunan pariin siirtymisestä.

En vois enempää olla ilonen. Tätä päivää on odotettu! Tai noh oikeestaan eilistä päivää. Eilen se starttas,-peppu haaste!

Se on kumma kuinka raskauden jälkeen takapuoli aina valahtaa johonkin. Tai pahimmassa tapauksessa se katoaa kokonaan, niin kun mulla on käynyt aikaisemmin. Nyt tosin sitä on ministä jäljellä, mutta se roikkuu jossain tuolla  takareisissä? Niin kuin 80vuotias laiha mummo?!
Haloo takapuoli, nyt ryhdistäydyt!

Tää olikin ensimmäinen juttu millä ajattelin alottaa. Vatsa rutistukset saa odottaa vielä jonkin aikaa. Sitä mieltä lääkärikin oli. Ensin alotellaan staattisilla ja herätellään ne vatsalihakset jostain tuolta syvyydestä taas eloon , mutta nyt keskitytään jalkoihin ja takapuoleen..

apua! Oon niin innoissani tästä liikunnasta! :D Aivan kun lapsi jouluna. Toivotaan vaan, ettei tässä käy niin kun aikaisemmin muutamana kertana, että alku innostus lakkaa tuossa puolen välin tienoilla haastetta.

Kuinka moni muu on testannut näitä 30day haasteita?

Itelle tää ja vatsa30day on tuttu. Tosin en oo ihan täysin 100% saanu ikinä niitäkään vietyä loppuun. Aina on jäänyt joku päivä väliin.

Kuka lähtee mukaan 30day haasteeseen? 
Olis  kiva kuulla myös muiden kokemuksia. -Onko tuottanu tulosta? :)

Jes! Vihdoin

Tästä se lähtee. Oon niin onnellinen että oon päässyt taas oman kropan hallitsijaksi. Enään se ei paisu ja enään ei mittailla sf mittaa, vaan senttien katoamista ja miksei jopa paikoittain jopa senttien saapumista. 

Rakastin olla raskaana, jollain tapaa. Vaikka kaksosraskaus olikin ihan eriluokkaa kun yksös raskaus, nautin siitä kuitenkin kaiken valituksenkin takana. 

Palautuminen on ollu ihan hurjaa. En ikinä olis uskonu päivä sektion jälkeen että pystyisin olla jo jalkeilla 2päivää leikkauksesta. Muistan sen kaamean kivun ja säryn. Ajattelin tekeväni kuolemaa kun jouduin istua pöntölle. Ja yskiminen?!?? Huhheijaa!! Ajattelin että elämä on menetetty! Toisin kävi...

Hoidin vauvat täysin itsenäisesti 2.5pvä sektiosta. Kävin naapuri huoneessa höpöttelemässä toisen kaksosäidin kanssa ja ruuan noudin ite kävellen. Suihkussa jorasin ja lauleskelin ja nauroin mä pikkasen jopa jo ääneen(mitä jos joku on kuullut? :D --tuo äiti on seonnu!! :D)

Kotona olin heti täydessä touhussa. 

Joo tiedetään.  Pitäis ottaa kaikessa rauhassa. Niin mä osittain teinkin. En nostellut kauppakasseja enkä isompia poikia. Se jos joku oli vaikeeta. Tiedättekä tunteen kun lapsi juoksee onnesta sua kohti ja aikoo hypätä syliin kertomaan jtn. Mutta kun syliin ei saa ottaa ja kyykyssä horjahdus taaksepäin tuntui kyllä vatsalihaksissa enemmän kun kamalalta. En kuitenkaan kehdannut istua esimerkiksi päiväkodin lattialle ja ottaa syliin, mitä kotona kuitenkin tein. 

Uskokaa tai älkää 3viikkoa synnytyksestä tein 2.5tunnin lenkin perheen kanssa. 

Edes esikoisen jälkeen en oo ollut näin "iskussa". 

 Onneks aika kului enemmän kun nopeesti ja pian tän äidin syli oli jo "avoin" lähes joka hetkellä.

Nyt kun synnytyksestä on kulunut jo 2kuukautta, uskallauduin jo oikeasti tekemään jtn.

Vaikka lääkäri antoi jo jälkitarkastuksessa luvan liikunnalle, ajattelin antaa kropalle vielä aikaa. Kolmasraskaus ja viimeisin niistä tupla. Kroppa ollu kovalla koetuksella. 

Nyt kuitenkin tuntui siltä että tää kuontalo olis jo valmis suuremmalle rasitukselle. Kaipaan jo niin sitä että pääsen laittamaan itteni kondikseen. 

2vko synnytyksestä. 

Paino on ollu jo jonkin aikaa sama mitä ennen odotusta. Muoto vaan on PIKKASEN eri. Huh. 

Palautuminen on ollu niin hurjaa, että kiinteytystä kaipaa tää kroppa kiperästi. 

Mitään missi vartaloa en halua. En halua näkyvää vatsalankkua, en julmettua hauista, enkä housuja kiristävää takapuolta. Haluan kuitenkin näyttää hyvinvoivalta ihmiseltä. En laiskalta ja laihalta kotiäidiltä. 

Katotaan. Tästä lähdetään nyt ja sen tiedän, että motivaatio on ihan huipussaan!!

Onko muita äitejä joita on purru liikuntakärpänen?

Sysky

MJepjep syskySysky. Vai olikos se syksy? No anyway. Myrskyä kuitenkin.  Täällä pohjanmaalla riehuu kunnon myrsky.  Onneksi aamusta oli ihana ilma. 

Siskon tyttö tuli meille hoitoon ja suunnatiin suoraan pihalle kuluttamaan kengän pohjia. 

Kaikki lapset jaksoi kävellä hienosti pitkän matkan. Nautittiin leikkipuistossa ja pelattiin "jääkiekkoa". Itsekkin juoksin kun hullu ja hikihän siinä tuli. Hiekkalaatikon reunalla oli hyvä kans jumppailla samaöla kun tehtiin välillä hiekkakakkuja. 

Nälkä alkoi jo hiipiä meidän kaikkien masuun, joten äkkiä kotio tekemään ruokaa. 

Lapset jatkoi nätisti leikkejä keskenään ja kaksoset jäi ulos jatkamaan päiksyjä. 

Ite latasin kaffit siinä uskossa, että en ehtisi sitä myöhemmin tehdä. Toisin kävi. Syötiin isompien lasten kanssa ja leikit jatkui nätisti. Ehdik itse lukea päivänlehden ja juoda kaffit :)

Sisko tuli hakemaan omaa tyttöänsä kotio, mutta ennen sitä täytyi tietenkin kerätä lelut. Mä mielummin jatkoin lasten hoitamista, joten sisko sai "paskaduunin" ja mä jäin nauttimaan olkkarinlattialle pikkumiesten kanssa. 

nautittiin esikoisen kanssa kahdestaan kauppareissu ja illalla pääsi kaikki pojat kylpyyn. Pienen vastarintaman jälkeen kaikki pojat nukkuu ja tää äiti aikoo nauttia hiljaisuudesta.  

Sen mitä tältä myrskyltä nyt pystyy. Öitäää :)

elämän hyvät ja huonot hetket

Anonyymi20. lokakuuta 2014 18.44

Tosi hyvä postaus! :)

Kiva ku kerrot teidän arjesta! Oot kyll aika super muija! :) 

olis kiva et kertoisit mitkä asiat on ollu parhaita ja pahimpia asioita arjessa? Miten oot selvinny niistä? Ja ennenkaikkea mitä oppinut niistä? :)

Ensinnäkin. Kiitos Anonyymille, joka osaa jättää asiallista tekstiä. Tuntuu että nykypäivänä Anonyymit jättää vaan tekstiä, jolla varmasti kokee saavansa kirjottajan pahalle mielelle. Itselle ei onneks oo näitä kommentteja hirveesti tullu :) ja vaikka tuliskin, niin tiedän, että se on vaan kateellisten panettelua ;)

Asiaan...

Alotetaan nyt vaikka niillä "ei niin kivoilla" jutuilla. Mitkä sitten on ollut niitä meidän arjen pahimpia asioita?

Mun ei tarvinnut edes ajatella mitä mä tähän vastaisin, tiesin heti..
RIITTÄMÄTTÖMYYS!

Riittämättömyys on suurin haaste ja päivien pilaaja! On aivan eri olla yhden kuin kahden lapsen äiti. On TODELLAKIN eri olla kahden kuin neljän lapsen äiti. varsinkin kun ikäerot on niin pieniä! Ihmisellä on vain kaksi kättä! Jep, myös mulla vaikka olenkin ÄITI! Sydämessä on kuitenkin paikka jokaiselle meidän perheen ihmiselle. Mutta kun kaikki tarvitsee äitiä yhtäaikaa, tulee eteen RIITTÄMÄTTÖMYYS! Riittämättömyyden tunne!!!!
Miettikääpä tilanne kun kuopus lyö esikoista, molemmat tulee itkien ja huutaen äitin luokse, joka istuu (tai istui) rauhassa pissalla. Samassa kuuluu pamaus ja vauvat rääkäisee. äiti juoksee housut kintuissa esikoista kädessä pitäen katsomaan mitä tapahtui. Kuopus huutaa pääpunaisena kun esikoinen oli varmasti mätkäissyt takaisin kostoksi. Luojan kiitos vauvoilla kaikki hyvin, se olikin vaan lelulaatikko joka mätkähti alas hyllyltä. Alat setviä isompien lasten riita tilannetta. Samassa vauvat alkaa änistä nälkäänsä (edelleenkin olen kiitollinen, ettei meidän kaksoset itke!!!). Riitatilanteen selvittämisessä ei oo päätä eikä häntää, joten  molemmat saa istahtaa rappusille miettimään. Lämmität maitopullot, mutta ei perhana, niistä tuli aivan liian kuumia.. Isommat ottaa taas yhteen! Nooh.. antaa maitojen jäähtyä hetken, onneksi vauvat jaksavat odottaa ähellyksen säestämänä. Riita selvitetty ja maidot jäähtyny. Vihdoin talossa vallitsee rauhallisuus. Kuuluu vaan pikkuautojen pörinää ja pienten vauvojen onnellista tuhinaa kun masut saa ruokaa oikean lämpösestä maidosta, kunnes... puhelin soi! Ei hitto! Muista, että vakuutusyhtiön tyyppi lupas soittaa, joten on pakko mennä vastaamaan. Kysyn ensin josko esikoinen haluais olla avuksi, mutta sitä ei vois tällä kertaa tippaakaan kiinnostaa tuoda puhelinta (muuten kyllä pitäis saada näprätä äitin iphonea). Puhelu lakkaa, ja jään odottelemaan josko se soittais uudestaan. jatkan vauvojen syöttämistä puhelin lähettyvillä. Kuulen kuinka isommat alkaa taad nahistella keskenään (tyypillistä veljesrakkautta!). pian puhelin soi. Pyydän vakuutusvirkailijaa odottamaan hetken. Lasken vauvat sittereihin jatkamaan syömistä, mutta eihän tässä veljesrakkauden sodassa kuule mtn. Ulos en halua mennä puhumaan vakuutusasioita, koska meillä on myös naapureita. Ainut paikka mihin kukaan ei pääse huutamaan korvan juureen on vessa, mutta hei.. kuinka noloo se olis kun taustalla kuuluu pesukoneen ääni ja äänet kaikuu niin ettei voi erehtyä tän vakuutuksenottajan olevan vessassa!! Samassa soi ovikello ja joku tukee kauppaamaan imureita. pyöritän päätä ja hymyilen. Suljen oven ja yritän pysyä mukana puhelimessa olevan tyypin jutuista. Isommat lapset räyhää vieläkin keskenään  Ymmärtävät kuitenkin sormi merkistä (shhh!)ja äidin katseesta olla hiljaa, vauvat syö tyytyväisinä sittereissä ja itse pystyn hoitamaan asiat puhelimitse.

---Puhelu loppuu hyvään kompromissiin, isommat leikkii nätisti keskenään ja vauvat antaa veikeän hymyn äitille. Tää äiti unohtaa äskeisen ja jatkaa päivää hyvin mielin.

En laskis edes yösyöttöjä tähän "arjen pahimpiin asioihin", koska se ei tuota ongelmia. tai noh, kyllähän se nyt ottaa aivoon herätä kesken unien, mutta.. se nyt kuuluu tähän vaiheeseen elämässä!
Riittämättömyys on siis ainut mun vastaus tähän kysymykseen, tokihan se kattaa aika monta asiaa, mutta... niin!!

myös aikaa parisuhteelle olis ihana saada.  Tai noh lähinnä voimia sen ylläpitämiseen. Välillä vaan ei jaksa olla enään illasta se ihana aviopuoliso. Ei vaikka kuinka yrittäis tsempata! Onneksi vauva aika on koettu jo kahteen kertaan ja tiedetään molemmat, ettei se kestä onneksi loputtomiin. :) Voidaan nauttia ja ottaa kaikki "menetetty yhteinen aika" eläke iällä takaisin! heh..

Mitä sitten on ollut niitä parhaimpia juttuja uudessa elämän tilanteessa?
Noh ehdottomasti se kun on saanut mahdollisuuden olla taas äiti. Kaikille kun ei sitä mahdollisuutta suoda. Ei sitä aina muista, kuinka arvokkaan tittelin kanssa saa elää. Voin kertoa ylpeenä olevani 4lapsen äiti! En häpeä sitä milläänlailla. 

Mitä "ulkopuoliseen parhauteen" tulee on ehdottomasti avun saaminen. Vaikka me ei montaa kertaa olla pyydetty apua, vaan sumplittu ite menot on sitä apua tarjottu.
Mun mielestä on myös kiva käydä kylässä koko lapsi katraan kanssa. En näe siinä mitään ongelmaa! Ihana kattoa kun isommat pojat nauttii leikkikaverien kanssa ja äidit saa höpöttää omia juttuja sillä aikaa. On myös paikkoja, jossa voin nauttia isompien lasten kanssa lattialla istuen pikkuautoista, ilman että se "kyläkaveri" laittaa pahaksi.

Parhaimpiin asioihin kuuluu myös aamulla ilman kiirettä herääminen! Oi kyllä!! Meidän pojat porskuttaa unta  onneks sinne 8-9 välille, joskus jopa lähemmäs klo 10. on ihana nousta (okei, väsyhän mun on herätessä vaikka kello olis jo puolen päivän?), mutta miettikää... EI OO KIIRE MIHINKÄÄN!! Saa pestä hampaat kaikessa rauhassa, syödä ja höpötellä, ilman että täytyy kattoa kelloa! Ilman että täytyy juosta työvuorolistan mukaan. Tokihan kotoa ei hommat todellakaan lopu ja aamulla saa kyllä juosta sinne ja tänne laittamassa sapuskaa ja asioita järjestykseen, mutta se, että se ei haittaa vaikka se pukeminen venähtäis pakkaspäivinä puoleen päivään tai sängyssä köllötettäis aamulla vielä lastenohjelmien loppumisenkin jälkeen. Mä nautin siitä, että mun työkaverit on nyt 0-4vuotiaita ja työpaikkana on oma koti!

Niin pinnalliselta kun se varmasti lapsettomien korvaan kuullostaa, niin oma-aika!! Oma-aika on yks päivän parhaista hetkistä. Se kun kaikki lapset on hiljaa, mies on vielä töissä ja kämppä on siivottuna. Voit antaa aikaa vaan itelles! Saat kaataa kahvin kuppiin ilman että joku roikkuu jalassa. Suuri liraus punaista maitoa sekaan ja avot!! Ja miettikää.. saa juodakin sen koko kuppillisen  kaikessa rauhassa,
ehtien jopa nauttia siitä!! Sitä ei voi turhaan korostaa, että me äiditkin ollaan ihmisiä siinä missä muutkin. Meidän ei tarvi olla paskavaippa tai helistin kädessä koko ajan. Myös me ÄIDIT, saadaan olla ystäviä, lapsia, siskoja ja avo/aviopuolisoja..'

Oma mies!! Se on yks arjen parhaista jutuista. Tiedättekö sen tunteen, kun joskus vaan tuntuu että seinät kaatuu päälle. Voin hyvin mielin käydä vessassa ja laittaa jopa oven lukkoon, kun molemmat on kotona. Iltaisin, voin istua sohvalla ja mies laittaa lapset nukkumaan. Meillä siis jaetaan hommat tasapuolisesti, koska mä en todellakaan repeä joka paikkaan 24/7. Välillä siitä täytyy muistuttaa suuntaan ja toiseen, mutta aina on saatu asiat rullamaan! :)
 Vaikka tuo ukko kulta on välillä niin ärsyttävä, en vaihtais sitä kyllä mihinkään<3 eikös se niin mee että "mitä sitä hyvää vaihtamaan" :) puspus!!

Meidän elämä siis koostuu lähinnä pienistä onnen hetkistä. Ei tälläisessä elämäntilanteessa ehtis saatika varmastikkaam  jaksais nauttia mistään suurista jutuista (mm ulkomaanreissut, uusi koti...). Mulle kelpaa tää mitä nyt on!  Nauttikaa siis te kaikki muutkin perheelliset niistä pienistä jutuisra, älkääkä stressatko liikaa! Niin se vaan menee!
Meillä kaikki on aika pieniä juttuja, mutta ne on tehty huolellisesti ja täydellä rakkaudella :)