lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kotona... Tai ainakin melkein

Niin vaan hurahti 2.5viikkoa. Ihan uskomatonta. Meillä oli suunnitelmissa tehdä vaikka ja mitä, mutta eihän se nyt ihan niin menny. Reissu oli kuitenkin onnistunu ja oltaisiin varmasti vieläkin jääty, ellei neuvolat ja muut pakolliset menot olis ajottautunu tähän loppuviikolle. 
Matkan kohokohdat tais olla kulkeminen lähijunilla, metrolla ja bussilla. Metrollakin sahattiin 3pysäkin väliä :D ihan vaan siks, koska se oli kivaa. Lähijunalla kuljettiin kaikki matkat jotka oli mahdollista ja siitä alkoiki tulla pojille jo vähän "arkinen" juttu. 
Ulkoiltu on paljon ja shoppailtukin on vähän. 
Tavattiin mun kavereita ja lapsetkin pääsi leikkimään muiden lasten kanssa. 

Itellä piti hermo yllättävän hyvin. Ihan rajatapauksissa, joutui pikkasen laskemaan numeroita mielessä, ettei savu ala nousta korvista. mm:

-tuolilla pelleilystä. Vaan kuinkas kävikään--meidän 3v tipputuolilta ja huuliauki. 
-satakertaa kun sanoo sisäleikkipuistossa, että "täällä ei saa juosta" ja tuloksena mustelma otta lohkossa. 


-joka ikistä koloa täytyy tutkia. Joka ikistä nappia tarttee koskea. Huoh!! Koska tää tutkimis näpräys vaihe loppuu??? oltiin Helsingin eläinmuseossa ja 3v ehti vikkelänä painaa hoitohuoneen hälytysnappia. Jesh!!! Ei täällä muuta, me Sompit vaan vähän vaihdettaan vaippaa ja käydään pissulla. 

-3v päätti lähteä, useamman "älä lähde juoksemaan!" Lauseen jälkeen IKEAssa toisen tavarahyllyn väliin. Vaan kuinkas kävi!!!--- hukkaanhan se meni. Onneks joku vanhempi rouva oli "napannu" meidän hulivilin ja etsi äitiä. silloin teki kyllä mieli purskahtaa itsekkin itkuun ja pitää saarna. Mutta ennen kun ehdin sanoa mitään, meidän 3v sanoi "anteeks äiti. En mee enään hukkaan!".
Otti kyllä opikseen, koska on kulkenu siitä lähin aina lähellä ja hoputtaa perässä kulkevaa isoveliä "tuuu. Tuu jo!! Sä meet hukkaan."

Esikoinenkin tippu kerran nukkuessan sohvalta ja seuraavaa yönä sängystä suoraan yöpöydän  kulmaan. Pieni vekki muistona olkapäässä. 

Useampi ihminen kyseli junissa, kahvilloissa ja muilla yleisillä paikoilla "onko nämä kaikki sun?"
"Aaii, hoitolasten kanssa ostoksilla". 

Kerroin aina että omiahan lapsia nämä kaikki on ja jos joku sattui kysymään muuta niin siinä vaiheessa esikoinen tokas väliin "me asutaan vaasassa" :D
Voitte vaan kuvitella millaisia katseita ja kysymyksiä sain siihen liittyen "miksi ja kuinka mä oon lähteny kaikkien 4kanssa yksin moneksi viikoksi, 500km päähän?

En jaksa edes enään vastat tuohon!!! Toteampahan vaan "miksi en olis lähteny!!" :)
Isimiehen toivomat "selfiet", toteutettiin yhtenä päivänä eläinmuseosta ;)

Meillä oli kyllä kiva ja antoisa reissu!! Varmasti voisin tehdä sen uudestaan. 
Vaikkakin ei tää reissaaminen vielä ole ohi. 
Vessa remontti, ei oo vielä lähelläkään valmis, joten majaillaan anopin luona nyt ens viikkoon. Onneks täällä on myös hyvä olla!!

Ihanaa viikonloppua kaikille. Me lähdetään miehen kanssa tänään leffaan ja viettämään parisuhdeaikaa. Hyvää ruokaa ja ehkäpä muutama hyvä juotava!!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti