voittaja oooon.....

Huh mikä päivä! Aamusta saakka taas menty :) Oltiin mun tätin ja minien kanssa kaupungissa shoppailu kierroksella. (jälleen ;) ). Löysin ihanaakin ihanamman välikausi takin. Tosin sillä ei kyllä istuskella hiekkalaatikon reunalla. Se on nimittäin valkoinen!

Peakin pipo ja pantakin kulkeutui mukaan. Kyllä mätsäs hyvin uuden jakan kanssa ;)
Vielä pitäis tilata jotkut siistit syys kengät.
Mutta asiaan..

Hulina päivästä huolimatta arvonta on VIHDOIn suoritettu. Voittajan titteliä saa kantaa
JANICA :)

janica13. elokuuta 2014 17.17

20.8 :)

Laitahan mulle sähköpostia tulemaan niin saadaan sulle tuo ihanaakin ihanampi palkinto :)

mi_sanna@suomi24.fi

Mikä ihana päivä

Täällähän nukutaan yöt läpeensä. Yöllä herätään kerran syömään ja aamulla ollaan kaikki nousemassa oikealla jalalla virkeinä. Tänään mä lämpsin yksikseni shoppailemaan. Ja löytöjä sitä tuli kyllä tehtyä. Oli housua ja paitaa, kenkää ja alusvaatetta! Ja mikä parasta!! Vaikka hypistelin lasten vaatteita (kaikissa koossa) en ostanut yhtäkään! Tällä kertaa päätin satsata vaan ja ainoastaan itseeni :)

Kotona mua odotti kaaos, mutta se oli äkkiä järkätty kuntoon, kun mies oli apuna! :) 

Pienempi isoveli untenmaille ja laatuaikaa isoimman poijjan kanssa. <3

Olin luvannu pojille että ne pääsee uuteen Muumipuistoon joku päivä. Tänään olikin otollinen ilma ja suunnattiin puistoilemaan. Mun täti tuli lastensa kanssa mukaan ja pian saapukin mun äiti ja veli. Niillä oli mukana myös siskon tyttö, koska --musta tuli tänään jälleen täti :)) nyt onkin meidän äitillä jo 6lastenlasta vaikka ikääkin on vasta alle 50v ;)

Oltiin sovittu että mennään vielä Hesburgeriin nautiskelemaan. Hah! Arvatkaa mikä näky kun asteltiin sisään. :D

Tuli mieleen oikeen mustalaisseurue. Oli äiti ja tätiä. Siskoa ja veljeä. Serkkua ja kummia. Mummia ja lapsia. Kaikilla eri nimityksillä löyty meidän komppanjasta väkeä:)

Jatkettiin vielä matkaa Tätin "kartanolle" ja kotiin tultiin lasten kanssa vasta illalla. Mies oli alkanu väsään takapihalle toista aidan pätkää, tosin vähän huonoin tuloksin. (Nooh..uus yritys sitten huomenna!). Illemmalla ne oli suunnannu parin kaverin kanssa saunomaan ja nyt ne lähti viettämään tripla varpajaisia :) minit ja isommatkin kuorsaa jo omissa sängyissä ja itse hymyillen kirjottelen tätä liirum laarumia :) Mahtava päivä kaiken kaikkiaan :)

Tää päivä on kruunannu tämän viikon arkipäivät ja me ollaa valmiita ottamaan vastaan viikonloppu :) touhukas päivä kaatoi nyt arvonta hommat, mutta lupaan suorittaa sen huomenna!!:)

Tosin huomisellekkim on jo sovittuna lasten pyynnöstä leikkipuisto treffejä :) mutta mikäpäs siinä :)

Ihanaa viikonloppua!

Oma jaksaminen

Ensinnäkin..ihana olla kotona!! Ja toiseksi.. Sari, Janica E ja anonyymi (pahoittelut en muista nimimerkkiä) arvasi poikien syntymäpäivän oikein. Huomenna,viikonlopun kunniaksi, arvotaan kuka teistä saa ihanan MK:n käsirasvan :)

Mutta aiheeseen... Kuinkas täällö jaksellaan? Tai kuinka lähinnä itse jaksan. 

Arkea kotosalla on takana nyt pian 4päivää ja valehtelisin jos sanoisin ettenkö olisi nauttinu. Niin ihana ensinnäkin olla kotona, mutta mä niin tiedän että tähän positiiviseen mieleen vaikuttaa oma super hyvä toipuminen. Oon ollu ihan yllättyny, kuinka hyvin itse oon jaksanut sektion jälkeen. Se on kuitenkin aina iso juttu, ja nyt kun kohtukin oli todella suuressa venytyksessä kaksos odotuksesta ei se ihan mikään pikku juttu ole. 

Haava on parantunut todella hyvin. Särkylääkkeitä en oo enään päiväs aikaan ottanu ja kaikki kulkee. Silti pitää yrittää ottaa rauhallisella moodilla vielä muutama viikko.

Oon alannu kaivata ihan hirveesti jo liikunnan pariin. Kuinka ihmeessä mä jaksan odottaa vielä 3kk ? Tai voihan se olla että vatsalihakset ei vielä silloinkaan yhteistyökykysiä.  Siihen saattaa mennä puolikin vuotta?

Kuinkas muilla? Koska ootte päässy liikkunnan pariin?

Kilotkin jäi lähes synnärille. Tänään puntari näytti enään +4.5kg. Uskon että mennään alle lähtöpainon nopesti, koska eipä kotosalla ehdi montaa minuutti päivästä istumaan kun lapset pitää kyllä siitä huolen :)

Ens viikolla mieskin menee töihin ja meillä alkaa äiti-lapsi arki. Tällä hetkellä en murehdi yhtään kuinka pärjään tai jaksan. Meillä on ollut niin ihanan rauhallista ja seesteistä nää yhteidet päivät kotona. 

Kyllähän mä sen tiedän, että lasten kanssa ei tälläinen seesteys jatku jokapäivä, mutta kyllä aina yksi kiukku päivä suotskoon silloin tällöin. :)

Mamma kuittaa! Ihanaa loppu viikkoa. Palaillaan huomenna :)

Osasto elämää(synnytyskertomus)kyyneleitä ja onnea

Nyt elellään jo sunnuntaita. Tiistai illasta saakka mun "koti" on ollut sairaala. 

Tiistain päivä aloitettiin ultralla ja silloin alkoi suhteellisen säännölliset supistuksen. Oli niiitä jo viikko takaperin ollu, mutta vaan iltasella. Nyt niitä kuitenkin tuntui tulevan tiheeseen tahtiin. 

Lääkäri antoi meille sektio ajan ka totesi että kyllä me aikaisemmin nähdään!

Olin helpottunut, mutta samalla huojentunut. 

Lähdettiin kotiin ja supistuksia otettiin oikeen urakalla vastaan automatkalla.

Kotona paikat kuntoon ja sapuskaa naamaan. Supistuksia pysty kellottamaan 5min välein. Lääkäri kehotti heti soittamaan jos tuolla välillä niitä tulis tunnin. Nooh... Niitä oli tullu tunti..puoltoista.. Kunnes mä sitten soitin! 

Arvatkaa vastasko kukaan? No ei :D

Ei kuitenkaan iskeny paniikki, koska pystyin ihan hyvin olla(vaikka kipeää kyllä vähä teki ;) ). Soitin uudestaan, eikä taaskaan kukaan vastannut?! Soitin vielä kolmannen kerran.. Vaan ei :D

Edelleenkään ei iskeny paniikki (kaikilla muilla kyllä näytti olevan jo kiire synnärille mun puolesta :D --Krista oletko toipunut? ;) ). Ajattelik etttä odotellaan hetki ja sitten jossei kukaan vastaan lähdetään käymään vähintäänkin näytillä :)

Klo 21 tultiin synnärille. Ihana kätilö otti meidät vastaan ja lääkärikin ultras virlä varmuudeksi tarjonnat. Koska supistuksia piirtyi edelleen säännöllisesti käyrille, eib ollu vaihtoehtoa kun jäädä osastolle. Käyrää sieltä ja käyrää täältä. Piikkiö sinne ja piikkiä tonne. 

Lääkäri MÄÄRÄSI mut sektio valmiuteen, joten mitään ei ollut lupa laittaa suuhun. Luojalle kiitos olin syönyt kotona kunnon iltapalan ennen lähtöä :D

Supistukset lopahti hiukan piiikkien jälkeen. Iski epätoivo!! Vieläkö tämä jatkuu... Odottelua odottelua.. Ja sen perään supistelua ja taas odottelua. 

Kätilö sanoi että leikkaus tehdään yöllä jos tulee akuutti tarve, muuten odotellaan aamuun. 

Todella? Aamullako meidän pienet on täällä? -kyllä!!

Koska kroppa oli jo niin valmis ja synnytys läheni koko ajan, sekä mineillä oli kaikki edellytykset jo syntyä, ei ollut mtn syytä miksi leikkausta ei voisi tehdä. 

Mies lähti muutaman sadan metrin päähän kaverillensa yöksi, jos sattuisi että  saliin tulisi asiaa jo yöllä. Mumma jäi meille yöksi isompien jätkien kanssa. Kiitos Mumma<3

Arvatkaa nukuinko? Noh en!! Silloin tällöin torkahdin. En usko että kukaan muukaan nukkui tuona yönä, kun puhelin mulla piippas jatkuvasti? :D

Aamulla vuorot vaihtui ja sain jälleen aivan ihanan kätilön. Vaikka sektio harmitti ja jollain tapaa jopa pelotti, en kokenu tässä vaiheess enään mtn sellasta?! Hoitajat kertoi koko ajan mitä tehdään ja miten edetään. 

Mies saapui aamulla klo 8, koska leikkaus saliin päästäisiin heti kun siellä olisi meille "tilaa". Klo 9 tultiinkin kertomaan että nyt olis meidän vuoro. 

Sali oli täynnä ihmisiä. En edes ehtinyt laskea kaikkia vaikka aloitin kyllä ovella 1,2,3,4.... :D pientä hermoilua havaittavissa? 

Yksikään piikki tai mikään muukaan ei tehnyt kipeää. Ainut ällöttävä tunne oli jossain vaiheessa oksentaminen. Tuli ihan alkuraskaus mieleen. Etoi niin lujaa että teki ihan vaan jo sen takia mieli oksentaa. Kuullemma täysin normaalia juuri siinä vaiheessa toimenpidettä. 

Mies oli ihmeen tyyni. Koko leikkauksen ja räpsi kuvia meidän mineistä kun ne tulivat maailmaan<3

Pojat syntyivät tosiaan samalla minuutilla klo 9.46. <3 herra a pääsi mun syliin kursimisen ajaksi ja herra B lähti isik kanssa ottamaan hiukan apua hengittämiseen. Kaikki oli kuitenkin molemmilla hyvin <3

Heräämössä olin jo klo 10. Ja pois sieltä pääsin klo 13 aikaan. 

Leikkaava lääkäri oli enemmän kun osaava. Kertoi koko ajan mitä tehdään ja missä mennään. Haava on niin pieni, että en jaksa vieläkään uskoa miten päin se on meidän minit tuosta pienestä reiästä/viillosta kiskonu.

Haava ommeltiin jatkuvalla langalla, joka sulaa itsestään. Näillä näkymin haava näyttää kuullemma (hoitajien ja lääkärien mielestä) täydelliseltä. Toivotaan että parantuminen jatkuu myös täydellisesti. 

Mies oli ollut poikien kanssa keskolassa koko mun heräämössä olo ajan ja napsinut paljon kuvia. <3 voi luoja kuinka suloisia ne oli!!

Keskolassa pojat oli 2päivää. Toisen päivän mun hb n takia. Nyt ollaan oltu yhdessä jo pian 3päivää. Minit on enemmän kun tyytyväisiä ja ovat yllättäneet meidät kaikki reippaudellaan. Ruokaa menee enemmän kun lakisallii ja kaikki on muutenkin just eikä melkeen niin kun pitääkin :)

Oma toipuminen on ollut huippua. Jalkeilla olin jo perjantai aamuna :) ja täällä sitä köpsötellään pitkin käytäviä minien kanssa. Eihän tässä nyt mtn maratonia vielä juosta pitkään, eikä se oo haaveenakaan!!

Huomenna siis päästään jo kotiin. Voi kuinka kaipaankaan jo omaa sänkyä. Sitä kun joku kuorsaa ja puhuu unissaan vieressä. Sitä kun joku tulee aamulla ja huutaa "äiti mun on pissähätä". Sitä kun aurinkopaistaa makkarin ikkunasta ja hetken päästä tuoksuu vasta keitetty kahvi. Lelut lentää ja ääntä on enemmän kun tarpeeksi!! 

Nyt lisänä meillä on kaksi tuhisijaa tämä kaiken keskellä. 

En vois enempää olla kiitollinen<3 

Meillä on maailman reippaimmat lapset. Ne on jaksanut olla isin ja äitin rakkaita, vaikka äiti on ollut enemmän tai vähemmän se "ei niin kiva"-mutsi (yrjöömisen ja kaikkien muiden oireiden takia) ja isi muuten vaan äreänä kun äitiä on kiukuttanu hormoonipäissään. 

Meillä on maailman parhaat sukulaiset, jotka on halunnut olla apuna enemmän kun olis edes ikinä tarvittu. Kiitos kiitos kiitos <3

Ja mulla on maailman paras mies!!

Mies joka on jaksanut mua tän ihanankamalan raskaus myrskyn. Vaikka suukkoja ei olla juurikaan jaettu viimepäivinä, se ei mua haittaa<3 

*Onnenkyyneleet kastelee näytön*<3 Tähän on hyvä lopettaa. 

Yhdessä, melkein.. Superia silti

Kaksi viimestä päivää on mennyt yllättävän äkkiä. Mutta silti tuntuu että "vasta" 2päivää minimiesten syntymästä on takana. Rankinta on ollu olla erossa.

Pienen helpotuksen on kuitenkin tuonut se, että tiedän poikien olevan hyvässä hoidossa. Josseipa erinomaisessa!

Nyt minimiehet pääsee pois tehohoidon osastolta ja päästään yhdessä viettämään aikaa synnyttäneiden osastolle. <3 pian päästäänkin jo kotiin isompien miesten kanssa. Voi kulnka jo odotan sitä, vaikka monet jankkaa:nauti nyt vielä ja otavrauhassa kun voit!!"

Totta kai, mutta Kova ikävä jo alkaa vallata osan musta. Nyt kuitenkin otetaan rauhallinen ja varma alku ihan jo sektionkin takia, ei ne miehet sieltä kotoa mihinkään karkaa <3

En voisi enempää olla tyytyväinen henkilökunnan työhön. Tehohoidon puolella pojat sai kaiken mahdollisen huomion, läheisyyden, hoidon... Kaikki!

Synnyttäneiden osastolla, vaikka minit ei oo mun kanssa edes ollu, oon saanut niin ihanan vastaanoton ja huolenpidon,  että enempää ei voisi toivoa. 

Nyt kun siirrytään yhdessä sinne alas, tulee mun niin ikävä tätä yläkerran hoitohenkilökuntaa. Ja kun alhaalta täytyy lähteä, jään varmasti kaipaamaan kaikkea mahdollista, vaikka oma koti kullan kallis <3

Blogi on päässy ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun postailtua on tullut läges jokapäivä nyt. Tästä on alkanu muodostua jo tapa, hauska sellainen. Nyt kun meillä siis on vielä aikaa muutama päivä minien kanssa, ottaa rennosti, ennen kuin legotornien kolina, pikku autojen pärinä ja isovelit antavat päiviin touhua, ehditään hyvin postailla toiveita.  :) 

halauksin suurperheen super onnellinen super(?) mamma! Ääh.. Ihan superia!! :) <3

Päivän ikäisiä jätkiä ja onnellisuutta

Ensinnäkin.. Suur kiitokset kaikile onnitteluista. Niin täällä tulleilta, tekstiviestillä,WA ja instagramin kautta. :)

Ihana huomata kuinka muutkin on onnellisia meidän puolesta. :)

Niin vaan on ensinnäinen päivä takana ilman masua. Vaikka rakastinkin (kaikesta valituksista huolimatta) olla raskaana, en kaipaa masua. Yöllä heräsin koviin kipuihin, mutta onneksi täällä on niin ihana henkilökunta että kivut kaikkos jo pelkällä hälytysnapin painolla :D tiesin että saan apua heti-enkä hetken päästä. 

Minimiehet voi hienosti. B poikakaan ei oo nasaalia tarvinnut eilis iltapäivän jälkeen :)) ja A herra pääsi pois "lämmittelemästä" . Nyt molemmat nauttii toisen läheisyydestä samassa avokopassa<3

Itsellä hb ei ota noustakseen, joten tänään sainkin sitten 2pussia verta. Pikku hiljaa alkaa olo kohentua ja pääsen suihkuun. Ihanaa!! :)

Isommat pojatkin kävivät eilen täällä <3 eikä ollut itku kaukana. Skarppaain kuitenkin itteni, sillä pienempi Isoveikka oli ihan möks :/ 

Onneks pian päästään kaikki yhdessä kotiin<3

Täällä päin siis voidaan hb:ta lukuunottamatta hienosti. 

Ihanaa torstai päivää kaikille. 

Neljän pojan ja yhden miehen onnellistakin onnellisempi äiti/vaimo

Pojat ovat täällä

Tänään 20.8 (35+2) syntyi meidän pienet pojat. Jottei tulisi riitaa päättivät he tulla samalla kellon lyömällä, klo 9.46.

 

A herra 2530g /46cm

B 2765g / pituutta ei ole vielä mitattu

Herra B tarvi hiukan apua hengittämisen kanssa ja A herra sai lämmitellä hiukan lämpöpatjalla. 

Kaikki voidaan hyvin <3

Sektiosta jäi päällisin puolin ihan hyvä fiilis, vaikka siitä mökötinkin vielä aamulla :)

Lisää kuulumisia myöhemmin. Nyt täytyy levätä :)

Meillä on tänään 4ihanaa poikaa

JoONiinhän siinä kävi että kellotusta jatkui ja jatkuu. Nyt kuitenkin käyrien kautta synnärillä. :)

Täällä sitä makoillaan tarkkailu huoneessa, sektio valmiudessa. Jos tarve tulee niin yöllä leikataan, mutta yritetään sinnitellä aamuun saakka kun henkilökuntaa on enemmän :)

Nyt pitäis yrittää kerätä voimia pikkusia varten. <3

Hyvää yötä <3

Ultra kuulumisia ja todellista valmistautumista

Täällä ollaan käyty nyt ultrassa. Pojat oli kasvanu hyvin. Painoarvioksi saatiin 2.8kg/2.7kg.  Melkeen 6kiloa täyttä rakkautta <3

B herran virtauksia ei saatu näkyviin ultralla kun hän on päättänyt makoilla selkä meihin päin. 

Käyrillä kuitenkin lääkäri sai kaikki tarvittavat jutut mitä halusi tietää. Ja kaikki oli kunnossa. Hassua kuinka sitä voikaan olla niin huolissaan ja rakastaa jotakin "tuntematonta" <3

Pojat siis kasvaa hienosti ja kova hinku heillä olis jo tähän maailmaan.

Hengitysliikkeitä molemmat teki todella hienosti<3

Neuvolaan ei mun tarvitse enään mennä, koska ensi viikon maanantaiksi saatiin vielä äippäpolille ultra aikaa. Siellä ne katsoo kaiken tarvittavan :)

En kuitenkaan usko että me sitä tarvitaan. Sillä supistuksia on tullut nyt tasaseen tahtiin ;)

Sektio aika saatiin 2.9 eli 37+1, mutta se jos joku on ihan tyhjän kanssa :D

Itkuhan mulla siellä äippäpolilla pääsi, koska mua harmittaa ihan vietävästi että synnytystavaksi on ainut vaihtoehto:sektio. 

Mutta nyt mennään minien ehdoilla ja heille se on tässä tapauksessa ainut ja turvallisin tapa tulla maailmaan<3

Me jäädään katselemaan lasten kanssa lastenohjelmia ja kellottamaan supistuksia. Katsotaan kuka voittaa mahtavan käsirasvan ;)

Meidän perhevainakin voittaa pian maailman parhaan palkinnon..Se on varma<3

Hiphei. Elämä voittaa

Hiphei. Voi kuinka ilonen ihminen voikaan olla vaikka täällä Pohjanmaalla on tullu vettä tänään lähes koko päivän. 

Aamupäivän tsuipailin rennosti kotosalla. Yhden paketin hain lähi postista. Ja vaikka mä kovaa uhosin että kävellen mä sinne meen, niin tyydyin kuitenkin autoon.  Ajattelin ottaa nyt ihan rauhassa vaikka ei sitä lepoa enään tarvikkaan 24/7. 

Esikoisen kanssa ollaan vietetty laatuaikaa kahdestaan ja kuopuskin on saanut nauttia iiisotätzyn luona. Olivat olleet jopa uimahallissa :) 

Illemmalla mies sanoi että voi käydä kyllä kaupassa, mutta mä itse halusik päästä ihmisten ilmoille. Ja olinhan mä luvannu jo esikoisellekki että se pääsee äitin kans kahdestaan kauppaan. :)

Olot sen kun paranee kun synnytys lähenee. Huomenna olis ultra päivä ja saadaan aika sektioon. Katsotaan jos pojat yllättää ja päättävät pitää meitä jännityksessö sektioon saakka. Vai saadaanko me pika puoliin raketti lähetys? :)

Helpotus ja huokaus

Vihdoin on sunnuntai. Vihdoin tämä viikko on pulkassa. Vihdoin on viikkoja kasassa 35+0(huomenna), vaikka vielä muutama päivä sitten olin varma että siihen on ikuisuus. Epätoivo niiden kasaan saamisestakin hiipi muutamana iltana takaraivossa supistelun aikana. Nytvkuitenkin enään muutama hassu minuutti ja raskaus on kestänyt 35viikkoa.

Meidän pienet on vielä pieniä. Noh toki. Syntyi ne nyt tai käynnistyksellä 2viikon päästä on ne minejä <3 mutta vihdoin.. Vihdoin teillä on oikeasti lupa syntyä :)

Eipä tässä mtn kummempia sydämellä ollut. Ajattelin vain tulla ilmoittamaan valoisammasta olemassa olosta :) täällä nautitaan hiljaisesta sunnuntai illasta tvtä katsellen. Toki myöhäis iltapalaakin piti saada.
Punaviinimarjoja ja karviaisia kera kermavaahdon!! :)

Ihanaa alkavaa viikkoa joka ikiselle. :)

164cm/xxkg=valituskone

täällä ei olla vielä päästy jakaantumaan. Makoilua on jatkunu nyt pian 6päivää. Loppupeleissä kun ajattelee, on tää aika menny ihan super nopeesti. Hermojen kiristyskäyrä on ollut todella korkealla, niin kuin mm. nyt. Mutta on ollut niitä aikojakin kun on nauttinut vaan olemisesta ja yksin olosta.

Miehet on ollu lähes tulkoon aamusta iltaan menossa. Nytkin ne lähti taas mökille viettämään viimesiä lämpösiä kesäpäiviä. Ketään ei oo käyny kylässä, lukuunottamatta omaa äitiä. Toisaalta, en mä oo kaivannutkaan oikeastaan seuraa.  :) Oon yrittäny nauttia nyt vaan olemisesta ja varsinkin omasta ajasta. Eihän tää mitään herkkua ja parasta antia oo, mutta omaa aikaa kuitenkin. Oon saanut lukea blogeja aamusta iltaan, pelannu pelejä kännykällä ja jutellut mukavia muiden kanssa puhelimen välityksellä.

Nukuin viime yönä kuin pieni sika. Vessassakaan en ravannut niin kun yleensä. Aamulla heräsin ensimmäisenä talossa! Ajattelin, että tästä tulee mahtava päivä. Kunnes olot iski vasten kasvoja vessaan noustessa. Hermokäyrät meni jo jossain hyper avaruudessa ja päätinkin, että tänään puetaan päivä vaatteet päälle ja kammataan vielä pehkokin.

Olo ja mieli hiukan parani, ja mä ajattelin ääneen, että "mitä sä kuule nainen valitat!?". :D
Tuntuu ettei mitään muuta oo tehnykkään viime päivinä. Ehkä tää kamala ketutus kuitenkin suotakoon vielä huomisen. Maanantaina on 35+0 ja tää ruho hinaa ittensä kauemmas kun postilaatikot. Ajattelin kuulkaa oikeen repästä ja käydä postissa hakemassa paketin.
(hups, en oo nettishoppailu tällä viikolla.. enhän!? ;) )
Uskokaa tai älkää, mä kaipaan sitä kun saan kaivaa imurin kaapista, tiskata paistinpannut, ripustaa pyykkiä, ajaa autolla, juosta ulkona ja ennen kaikkea syödä ilman että puolet ruuasta on ohi :D
Onko muilla odottajilla ollu tätä samaa vikaa? :D

Neuvolassakaan en tällä viikolla käyny, koska lääkäri ei kokenu sitä tarpeelliseksi. Ymmärrän täysin. Verenpaineen ja painon pystyn mitata kyllä kotonakin :)
kiloja on kertynyt tän raskauden aikana nyt 15kg. Tän viikon aikana se on noussut sen kilon verran.
Hassua ettei kuitenkaan sen enempää. Ottaen huomioon, että pelkkää vauvaa on jo sen 5kg+ vedet+ istukat.
Ihoa on alkanut kiristää nyt enemmän ja enemmän. Rasvailulle onkin ollut nyt rutkasti onneksi aikaa 

Tuntuu että masu ei oo enään niin piikki eikä iso möhkäle? Laskeutunu se ei kyllä oo, vaikka minimies A onkin jo ihan alakerran kansaa. MiniB sen sijaan tykkää edelleen makoilla äitin kylkiluun päällä. Oikealla kyljellä makaaminen ei oo mun lemppari puuhaa kyllä ollukkaan  moneen viikkoon.

psst te monikko odottajat.. Onko teillä edes laskeutunut masu selvästi loppua kohden?

*Yhtä odottaessa ainakin huomas heti, kun masu valahti alemmas. :)
Nyt ajattelin nauttia jätti lasin jäävettä(on muuten tullut juotua oikeen kunnolla!!) ja ehkäpä joku leffa vois viihdyttää mua. :)

viikonloppuja!

Nukkumatti skippas

Oon aina ollu enemmän se aamuvirkku kun illantorkku. Nyt raskauden aikana oon "oppinu" valvomaan, välillä ehkä vähän turhankin myöhälle. Yhdessä vaiheessa olin monta viikkoa hereillä (joskus torkuin) klo 2-5välillä.  Se meni ohi, mutta sitten alkokin se jumalaton vessassa ravaaminen. Hyvää sikeää unta ei oo tullu nukuttua lähes tulkoon pian 9kuukauteen.

Pari viime yötä oon nukkunut ihmeen hyvin. Vessaankin on tarvinnu herätä vaan ihan muutaman kerran. Aamulla on ollu ihan älyttömän levännyt olo. Johtuuko sitten siitä että päivällä ei oo kroppa saanu nyt rasitetta ollenkaan? -en usko!

Koska täällä mä olen edelleen hereillä. Klo on nyt 6.30. Nukkumatti kipas mun luona klo 00-02 ja sen jälkeen se häipyi. Aikani pyörin sängyssä. Supisti. Kutitti sieltä kutitti täältä. Supisti. Minit päätti laittaa bileet pystyyn. Jälleen, supisti. Vessassakin piti ravata (en edes muista montako kertaa jo!!). Kauhee jano. Supisti. Hetken jo toivoin että voi joko nyt? Mies päätti narskuttaa hampaita ja tuhisee täyttä unta muutenkin jo lujaa.  Asentoa ei löydy. Ja kun hyvä asento löytyy, löytää meidän huoneeseen tietenkin se pirun rasittava kärpänen jonka olemassa olosta en tiennyt illalla.

Päätin luovuttaa sängyssä pyörimisen suhteen ja siirryin suosiolla soffalle. Eipä ollu onnea täälläkään apajilla.

Voi kun nää päivät menis nyt äkkiä. Niin ihanaa kun tää raskaus aika onkin, kaipaan jo sitä että tää olis ohi. Oikeasti! Voi minimiehet.

Nyt lepoa(aivan kun en olis tehnyt sitä jo koko viikon?!?!?).  Aamulla(eli ihan pian), kello herättää.

Arvaa poikien syntymäpäivä ja voita!!

Nyt kun täällä eletään jänniä aikoja ja odotetaan vaan poikia syntyväksi- jännitetäänkö yhdessä? :)

Mihin saakka sinä oot valmis jännittämään, eli toisin sanoen,
Koska luulet poikien syntyvän? :)

Lähimmäksi arvannut voittaa laadukkaan MaryKayn  persikan tuoksuisen käsivoiteen. Tällä jos jollain, pärjäät syksyn tuulten ja talven pakkasten yli :) 

Onko muille MaryKay tuttu? Itse oon toiminut MaryKayn ihonhoitokonsulttina pian 3 vuotta. Parempaa ihonhoito sarjaa saa hakea. MaryKaylta löytyy niin miehille kuin naisille suunnattuja tuotteita. Meikkejä, rasvoja, hajuvesiä.. kaikkea mitä ihminen tarvitsee :)
Vaikka hinta tuntuu suolaiselta verrattuna normaali marketin kosmetiikkaan, voin luvata TÄYSIN, että hintalaatusuhde on näillä tuotteilla taattu!

Aikaa heittää veikkaus on siihen saakka kunnes pojat päättävät nähdä päivän valon :)
Mukaan en kuitenkaan laske veikkauksia, jotka on tultu veikkailemaan sen jälkeen kun tieto synnättämään lähtemisestä on mennyt puskaradion kautta pitkin kyliä ;) Eli nyt pikimmiten kaikki arvailemaan.

Vielä vinkkinä voin lainata lääkärin sanoja
"Pojat syntyvät tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla. Syyskuun puolelle ei varnasti päästä" :)

Muistakee laittaa s-posti osoite mukaan  :) Anonyymeillä on myös mahdollisuus osallistua.

Me jäädään minien kanssa jännittelemään veikkauksia tänne soffan pohjalle ;)

tuunaus on yes

Niin kun oon maininnu, oon mä enemmän kirppistelijä kun uusien tavaroiden ja vaatteiden ostaja. Toki kaikella rajansa, enkä mä nyt ihan kaikkea romua sieltä kotio haali, mutta miksi ostaa uutta kun voi saada jopa ihan käyttämättömiä juttuja pilkka hintaan?
Kirppistely on jääny vähemmälle nyt viime aikoina, mutta jo olemassa olevia juttuja on tullu tuunattua uuteen uskoon :)

Meiltä kotoa ei löydy tosiaan mitään väripilkkuja, paitsi lasten huoneista. Sielläkin aika hillitysti.
Mä oon siinä mielessä huono sisustus ja tuunaus bloggari(tai ylipäätään bloggari), etten kanna kameraa joka paikassa mukana, enkä muista ottaa ENNEN-kuvia. Saatika kuvia :D

Kiertelin kuitenkin kämpän läpi ja päätin kuvata kaikki tuunatut jutut :) mitä nyt esillä oli. 

Meidän makkarista löytyy sisustustikkaat, jotka on ollu ennen tumma pyökki. Mutta koska meiltä ei löydy enään mitään puun väristä, vaan kaikki on lähes tulkoon valkosta, niin täytyihän näidenkin olla. Hintaa tuunaukselle tuli 0€, Käytin maalaukseen kaapissa ollutta valkosta :)

Myös sängyn päädystä oon haaveillu pitkään. Ensin kuulin anopin tuunailevan itselleen trukkilavoista sängynpäädyn. Innostuin, mutta en kuitenkaan halunnut itse sellaista. Pähkäilin ja pähkäilin. Vanhasta ovesta olis ihana tuunata oman näkönen sängynpääty, mutta koska sellasta ei ollu saatavilla, tai oli mutta ihmiset pyysi sika hintoja niistä!, päätin tyrmätä idean.
Lopulta kävikin niin, että anoppi oli heittämässä mökillä olevaa ovea poijes(uuden tieltä), nappasin mä samantien omat puumerkit siihen oveen! Nyt meillä komeileekin vihdoin vanhasta ovesta tehty sängynpääty. Viime silauksen pääty sai sisustustekstillä ja pienellä hyllyllä. Hylly tehtiin väliseinä rempan ylijäämistä lankuista ja maalattiin kaapin pohjalla olleella maalilla.
Pienet led valot löytyi kaapin perukoilta.
Hintaa tälle tuli siis --tarran verran 4.50€ (+tietenkin muutama viikko aikaisemmin maksettu lankku, olisko 2€ luokkaa :) )

Eteisessä meillä on pieni tuunattu lamppu. Miehen mumma oli heittämässä ihan nornaalia "klipsu" lamppu roskiin, ja mä tietenkin otin sen siinä toivossa että kyllä me sitä johonkin tarvitaan :D
Ja niin tarvittiin. Nyt se komeilee eteisen peilin päällä ja kuvun otin vanhasta lampusta, jonka jalkaosa lensi roskiin. :) Pieni tuunaus, joku kuva tai joku, olis vielä suunnitteilla tuohon kupuun :) Hintaa siis tälläkin tuunauksella 0€.

Pikkueteiseen meillä oli tekeillä sähkökaapin ovi. Anopilta jäi ylijäämä paneelia ja tarkoitus oli saada aikaan vanhan näköinen puuovi. Mutta koska meikäläinen sahailin sitä n7cm liikaa, jäi se pieneksi :D Nyt pitäiskin hakea uudet puut tai odotella josko nyt meneillään olleista rempoista jäis jämä tavaraa :)

Vessassa meillä on ite tuunattu katto. Koska vessa vaatis remppaa, oli meidän mielestä ihan turha alkaa nyt vaihtamaan kattoa. Paneelissa ei ollut mtn vikaa, joten päätettiin me vaan maalata se,. Ylläri Ylläri, valkoseksi. Nyt vessa on kuitenkin raikkaampi ja avarammabn näköinen. :) Hintaa tälle tuli aikoinaan n. 15€.

Keittiössä tuunauksen on kokenu ruokaryhmä. Aikoinaan (joskus 1999) mun äiti on sen ostanut ja siinä on ollut vihreet jalat ja pyökit istuin/ruokailutaso. HYYYI!!! Meidän oli tarkoitus ostaa uus ismpi pöytä, mutta koska lapset on lapsia, ja ruokailun aikana on kiva hakata myös pöytä naarmuille, päätettiin siirtää pöydän ostoa. Viime vuonna, äiti ja isäpuoli osti kämpän ja pöytä sai lähteä kuullemma kaatopaikalle. Päätin mä tietenkin että pienen tuunauksen jälkeen ME PIDETÄÄN pöytä :D
Ylläri.. tuunasin ja maalasin ruoka ryhmä valkoseksi. Pian sen olemassa olo(sen tönkköys ja...kaikki) alkoi ärsyttämään, päätin mä tuunata sitä vielä vähän.
Tilasin netistä erikois laminaattia. Mies toimi työmiehenä ja meikäläinen suunnitteli :D ihana mies mulla <3
Hintaa tälle pöydälle tuli kokonaisuudessaan
maalaukset viime vuonna n20-30€
ja uusi pöytälevy n.70€(sis, kaiken tarvittavan)

Olohuoneesta meiltä löytyy iso peili, joka on saanut jo monta uutta elämää. Alunperin se on ollut siskon. Silloin se oli musta. Tehtiin vaihtokaupat joskus vuosia sitten, se otti meidän olkkarinpöydän ja mä sain tuon peilin. Mutta koska meillä oli tässä kämpässä mustat olohuoneen tapetit kun tähän muutettiin (ja kaikki huonekalut valkosia) sai peili uuden värin. Pari vuotta se komeilikin valkoisena lipaston päällä, mutta koska nyt kaikki on valkosta(ja rajansa kaikella) sai peili taas uuden elämän. Pian se komeilee (ehkä??) hopeanharmaana meidän ihanaakin ihanammalla itsetehdyllä seinällä.
Hintaa tälle tuli 2spray maalipurkkia (3.50€x2=7€)

Tuossa näkyy tuo grillikin ennen tuunausta. 

Nyt meillä tosiaan on vihdoin väliseinä ja tilaa on enemmän. Pojat sai uuden huoneen ja kaksospojatkin saa nyt omille tavaroilleen oman huoneen. Itse en halunnut "tavallista" seinää. Eikä Koristetapetti enään hivellyt mieltä eikä silmää. Saatika sitten lasikuitu!! Meillä kun on muut seinät tapettia, eihän yksi seinä voi olla lasikuitua!! YÖK!
Etsin erilaisia vaihtoehtoja. Ja kun se yksi löytyi.. olin myyty!! Jopa mies tykkäs heti. Hintaa seinälle tuli n. 170€. Eli suhteellisen sama, mitä se olis tullu tapetin kanssa(+pohjamaalit yms). Tapetoidessa olis pitäny ensin pakkeloida ja tasottaa. Pohjamaalata ja sitten vielä tapetoida. Nyt saatiin  lyödä suoraan hirsipaneeli seinään :)
Huomenna tai masnantaina asennetaan hirsipaneelit. Jesh!! Kuvaa siis myöhemmin :)

Myös olkkarin pikkulamppu on kokenut pienen muutoksen. Koska liika valkoinen saa aikaan vaan sairaala tunnelman, sai lampun jalka saman värin mitä peilin kehykset :) peilin spray maaleistä riitti hyvin tähän projektiin värit.

Kello on saanut myös uuden ilmeen. Se on aikoinaan ostettu Jyskistä ja se oli aikalailla keltainen mun makuun. Ensin tuunailin sitä mustalla paksulla rakennus tussilla. Mutta se tuntui kuitenkin liian tummalta. Metsästin hopean glitterin ja liiman ostoskoriin ja tadaa.. Kuvaa siitä ei ole..


Poikien huoneesta löytyy vanha ikkuna jonka oon tuunannu pienillä jutuilla. Ikkuna on omalta mökiltä haettu :) Teetin siihen pojista iso kokoiset kuvat ja muistan maksaneeni näistä ihan super pilkka hinnan. Teksti keskellä on (uskokaa tai älkää) muunneltu olkkarin seinässä olleesta sisustustarrasta. Aikoinaan tekstin sisältö ja merkitys on ollut ihan eri, mutta napsin kirjaimia sieltä täältä ja nyt se sai ihan uuden tarkoituksen sisältönä! :)

Takapihalta löytyy itse tuunatat tyynynpäälliset. Leikkasin jämäpaloista tähtiä ja ompelin ne kiinni vanhoihin tyynynpäällisiin :)--Ilmaista! Tosin tyynyt on jo pestynä kaapissa ja odottelevat ensi kesää :) 

Makkaristakin löytyy verhoista tehty tyyny. Huippu juttu!! On just eikä melkeen sopivan iso minien syöttämiseen yöllä ;)

Myös tuhkakuppi haisi inhottavasti kesä helteillä ja jämä puupalat sai toimia kantena! Löysin kaapin perukoilta tuon pienen sydämen ja ruuvasin sen kiinni "nupiksi". Nyt ei enään tuhkis haise vaan näyttää hyvältä! ;) HINTA 0€

Grilli koki myös uuden ilmeen. Parivuotta vanha grilli oli saanut jo osumaa auringolta, joten puutasot alkoi olla jo aika hailukat ja kuluneen näköset. Muutenkin, puu väri ei oo se meidän juttu. Terassilla kun on kaikki muu sisustu mustaa/valkoista.
Niimpä Grillikin sai saman värityksen. Nyt se miellyttää silmää ja näyttää siltä kuin se olisi ostettu tänä vuonna :) Hintaa tälle tuli 2spray purkkia (3.5€x2)
Lopuksi vielä pesin grillin. Vinkkinä kaikille jotka miettii kuinka saa rosterin värisen grillin puhtaaksi! salasana---ruokasooda!
Tadaa ja grilli on kuin uusi. Kyllä maistuu makkara! ;)

Takapihalla meiltä löytyy myös itse tehty "puukivi muuri". Tän parempaa nimeä en keksi :D
Lankut on uusiokäytetty etuterassista. (Se kun tehtiin uusiksi). Kivet on myös roudattu etupihalta, pois terassi laajennuksen alta :) Hintaa tälle tuli siis kans 0€ :) vielä olis hommaa takapihan kanssa. Ihan ei oo vielä valmista!!

Etupihalta löytyy myös tuunauksen kokeneita juttuja :)
Pieni vanha ikkuna sai uuden maalipinnan ja nyt se komeilee pienellä pöydällä koristeena. Joulusin tässä roikkuu ihanasti pienet valot :)
Myös heinäseipäistä oon ite naputellu ja sahaillu meille tikkaat koristamaan pihaa :) Vierellä komeilee uuden värin saaneet kukkaruukut :)

Myös hoitotaso sai valkoista pintaan. Se on ostettu tori.fi ja oli alunperin pyökki. 

Paljon muutakin pientä meiltä löytyy itse tuunattuja juttuja. Mutta ihan kaikkea ei jaksa kuvailla saatika edes muistaa..
"heei.. toikin oli joskus ihan erinäköinen" :D

Onko ruudun toisella puolen tuunauksesta innostuneita? :)

Mikä olo mikä olo joko joko joko joko

Ihana nähdä kuinka moni jo odottaa ja miettii todella kuinka täällä voidaan :) pelkkä uteliaisuus ei oo syynä vaan ihan oikeasti niitä kiinnostaa ja "huolettaa" mikä olo tällä odottajalla on :)

Apuja on sadellu taas joka tuutista. Halusin nimenomaan kotiin sen takia, etten halua/pysty olla erossa lapsista ja miehestä. Kotona saan olla oma itseni, toisin kuin sairaalassa. Olisin yksi potilaista?! Ääh. Koska kotiin pääsy oli toisena vaihtoehtona(lääkäri oli hiukan vaihtoehtoa vastaan:D) niin valitsin sen kotona olon.

Mies on touhunnut lasten kanssa, käynyt kaupassa, laittanut ruuat.. Tehnyt kaiken! Kuskas mulle jopa suklaata yllärinä kaupasta :) nyt mua odottaa kahvimaidolla tuossq olkkarin pöydällä.  Pus, oot niin korvaamaton <3
Olin aivan varma että meillä on sota pystyssä jo yhden päivän jälkeen. Se kun on niin että mä oon se hössöttäjä ja teen kaikki kotihommat. Mä oikeestitykkään niistä. Ja täytyy myöntää että on ollu kyllä hankalaa olla tekemättä mtn. Oon onnistunu kuitrnkin todella erinomaisesti levon kanssa :)

Moni tosiaan soitellut ja tarjonnu apua. Kotiin tulin siis siinä toivossa että saan olla äiti, todin tylsä sellanen nyt. Mutta eipä noita pikku nutiaisia taida näkyä tällä viikolla pahemmin. Tänään ovat illan poissa ja huomenna koko päivän.  Viikonloppuna aijotaan mussuttaa herkkuja ja nauttia leffojen parissa. Patja levitetään lattialle ja rakennetaan julmetun kokonen legolinna.

Nyt nautitaan ja jaetaan kaikki aika isommille pojille.

Nyt ne syntyy.. Vaan ensin kyllä levätään

Terkut sängyn pohjalta. Yöt on tosiaan menny ihan harakoille viime aikoina. Ja viime päivätkin on menny jo aika harakoille supistusten takia. Viime yönä heräsinkin koviin supistuksiin. Niitä ei tullu VIELÄkÄÄN säännöllisesti mutta useamman kerran kuitenkin. Aamu tuntu tosi raskaalta ja ylitsepääsemättömältä.  Lapsilla alkoi tänään päiväkoti puolipäiväsinä, joten mä päätin ottaa ihan rauhassa koko sen ajan kun kämpässä vallitsisi täys rauha. En kuitenkaan saanu minkäänlaista rauhaa, vaan tuntu että kroppa poukkoili sinne tänne levottomana. Supistuksia tuntui ajottain.

Päätin soittaa äippäpolille. Enhän mä siinä mitään menettäis. Siellä olivat sitä mieltä että näytillä olis hyvä käydä. Menikiin suoraan synnärille. Tuntui ensin ettei mua otettu vakavasti.
"Noh ootko sä nyt niin kipee? Jossei supistukset tunnu kovina ja säännöllisinä". Totesin vaan että nyt alkaa olla kyllä hassu olo ja herra A tuntuu jo painavan niin lujasti. Ja en.. En ole kiin kipeä että synnyttäisin nyt. Mulle vaan on sanottu koko raskauden ajan, että monikko odottajana täytyy ottaa helposti yhteys neuvolaan tai synnärille.

Pääsin käyrille melkeen heti. Supistuksia piirtyi selvästi. Pian pääsin lääkärin vastaanotolle ja sanoi kaiken olevan aika samassa tilanteessa kun viime ultrassa viikko sitten. Ajattelin mielessä että on mulla kestävä kroppa!!
Lääkäri halus kuitenkin vielä ultralla tarkastaa tilanteen. Ja hups!! Eipäs oltukkaan enään samassa tilanteessa kun viikko sitten.

Herra A oli jo ihan valmis syntymään.  Vielä kuitenkin saisiva pysyö viikon masussa. Nyt sitä ollaankin vuodelevossa tästä päivästä viikko eteenpäin. Silloin viikkoja on kasassa 35+0.

Sain käsivarteen piikin, joka antaa kropalle pienen breikin. Se kun on ollu kovalla koetuksella montapäivää aamusta iltaan ja vielä öidenkin yli.

Sain onneksi luvan tulla kotiin, sillä verukkeella että mä todella vain lepään. Liimaan itteni vaikka sänkyyn kiinni, kunhan mun ei tarvitse jäädä osastolle ja olla ilman lapsia ja miestä.

Iltasin tarvii pistää nyt piikkiä masuun, ehkäsemään tukosten syntymistä. Toivotaan että tästä vatsanahasta saa edes jotenkin kiinni, niin pinkeenö se taitaa olla että haastetta tulee olemaan.
 P. S. Lääkäri meinas että pojat syntyy joko tällä viikolla tai viimestään ens viikolla <3

"PusPus, täällä me jo odotellaan teitä. Nähdään ensi viikolla <3"

joko nyt..?

Täällä alkaa päivät vähenemään tämän raskauden suhteen. Silloin ekaa odottaessa, sitä kauhisteli lasketun lähestyessä että "miten ihmeessä tiedän koska meidän täytyy lähteä?"
Kätilöt ja lääkärit vaan sano että "sitten kun et pärjää enään kotona". Mistä tiedän koska en pärjää? En mä halua kotiin synnyttää? Voih kyllä sen tietää.. Turhaa sitä ressas ja mietti silloin ekaa odottaessa että ehkäpä nyt.. tai nyt.. tai ehkä nyt?

Toisen kanssa muistan kuinka kävelin viimeiseltä neuvolakäynniltä kotio. Viikkoja oli kasassa tuolloin 39+2 ja matkaa kotiin supistusten saattelemana oli n 2-3km. Muistan kuinka tiesin heti, että tänään se on menoa. Esikoinen vietiin vasta illalla klo 20 aikaan mummilaan hoitoon, jonka jälkeen tultiin vielä kotiin. Lähteminen synnyttämään ei ollut läheskään niin jännittävää mitä ensimmäisen kanssa. Mies meni vielä nukkumaan ja mä muistan kuinka söin esikoisen yhden joulukalenterin tyhjäksi supistusten lomassa :D Sairaalaan mentiin klo 22 aikaan ja pikkuveikka syntyikin jo 00.29.

Nyt kun masussa köllöttääkin kaksi yhden sijasta, en enään ole varma tiedänkö koska mun täytyy lähteä??!!?? Lääkärit ja neuvolatäti on painottanu alusta saakka, että jos supistuksia alkaa tuntua kunnolla täytyy käydä näytillä. Niiden ei tarvitse olla edes sitä "sitten kun et kestä enään "-luokkaa, vaan pelkät säännölliset supistuksen kuullemma riittää näytillä käymiseen/jäämiseen.

Nyt onkin ollu jo 2 päivää kun supistuksia  tuntunu oikeen kunnolla. Ei mitään säännöllisiä edelleenkään, mutta kovempia mitä ennen. Nyt on saanut alkaa ottaa "kiintopisteen" ja hengitellä :D
Ehkäpä ne pikkuset alkaa jo tarvita pikkusen enemmän tilaa?! <3

Pienen murheen kryynin nostaa itelle myös A herran tarjonta. Hän kun on päättänyt pidättäytyä siinä perätilassa, on automaattisesti ainut  synnytystapa sektio. En halua että leikkaus saliin tulee akuutti kiire, vaan sen takia että mä oon yrittänyt kärvistellä kotosalla??
Toisaalta, nää olot voi alkaa vaan nyt paaaljon aikasemmin, koska oma kroppa on kuitenkin jo todella kovialla. Onneks viikkoja on kasassa huomenna jo 34+0 ja meidän minitkin on jo niin hyvän kokosia, että nyt ei sais ressata sen puolesta ollenkaan.

Nooh ...onneks synnärillä on linjat auki 24/7. Tänään siis sinne illalla soitto jos olot alkaa näyttää taas samaa valoa mitä menneet pari päivää. :)

Nyt ainakin olo on mitä mahtavin. Heräsin hetki sitten pikku päikkäreiltä. Isommat miehet oli lähteny ja pienempi jäi vielä nukkumaan. :)

Kuinkas teillä muilla on menneet päivät ennen synnytystä? Onko kroppa antanut jo ennakoivia merkkejä? Vai onko lähtö tullut seuraavalla sekunnilla?

Lukija kysymys: miksi hankkia lapsia?

Löysin tämän tekstin linkitettynä 5 lapsen äidin blogistan. ( Äiti nimetön ) Oli pakko avata linkki uteliaisuutta..
Siis ihan mieletöntä tekstiä! Ehdottomasti käykää lukemassa.


http://www.hs.fi/elama/a1407289473427?jako=f3b3addead8ee377845a76a750809d0d&ref=fb-share

Mitä mieltä olitte? 

Miksi siis kukaan hankkii lapsia ja minkä takia TE hankitte lapsia? :)
Onko tuolle kysymykselle oikeasti olemassa edes vastausta?

sekametelisoppa nautiskelua

Täällä Pohjanmaalla riehu kunnon ukkosmyrksy tuossa muutama päivä sitten. Tai oikeestaan ukkosta on ollu ilmassa jo useampana päivänä, mutta yks päivä se jämähti oikeen kunnolla tähän päälle. Ite oon tykänny aina ukkosesta. Muistan kuinka mökillä me ihailtiin kun salamat iski sinne tänne meren päällä ja maa tärisi. Ei siinä, tykkään vieläkin ja niin tykkää kyllä meidän pojatkin. Ukkosesta ollaan nautittu takaterassin suojassa ja kun se on kunnolla iskenyt kohdalle ollaan tultu sisälle ihailemaan :)

Pojat nauttimassa ukkosesta :)

Yks päivä se tosiaan jämähti kunnolla päälle. Vitsit kuinka luonto kestääkään tuommosta. Tai kuinka ihmeessä se saakaan aikaan tuollasen "kaaoksen". Tais ensimmäisen kerran tällä neidillä tulla kyllä äitiä ikävä sillä ilmalla. Monta tuntia sitä salamointia ja maantärinää kesti. Esikoisen kanssa seurattiin ukkosen kulkua puhelin välityksellä, eikä se kyllä mihinkään näyttäny liikkuvan. Myös tilannehuoneen sivuilla oli jännä käydä välillä kurkkaamassa.. Tais olla aika härdelliä pelastuslaitoksen väellä.

Kun pikkasen oli ilma hellittäny lähdettiin porukalla kattomaan mitäs tiet ja muut paikat oli tykänny. Noh näkyhän oli melko epätavallinen. Yritä siinä nyt selitellä meidän 4vuotiaalle(joka ainakin vielä siihen saakka tykkäs ukkosesta ja rankka sateesta..?)
A: miks täällä on tämmöstä?
Ä: Noh täällä oli niin suuri ukkoskuuro, muistatko?
A:Mutta sähän sanoit ettei ukkosta tartte pelätä?!
Ä:Niinh..noh niinhän mä sanoin, mutta joskus se ukkonen vaan ei oo niin kiva juttu. Mutta meille se ei tee mtn jos pysytään sisällä kun se jyrähtää oikeen kovaa.

Nooh. onneks poika ei säikähtäny tuon enempää. Loppupeleissä sen mielestä oli kivaa katteltavaa kun isot puut oli kaatunu ja vettä oli enemmän tiellä kun meressä. Illalla oltiin vielä pihalla hyvin mielin vaikka kuului jyrinää vielä jossain päin. Meidän pienempi herra tais olla oikeen euforisessa tilassa
"mammaa...isiii....piipaa auto! piipaa auto! oooooo!!!" <3

Joku mies yritti antaa kaivolle hiukan vauhtia että vesi menis sinne. Tulos täys nolla-ja polviin saakka vettä.

Puistoalueet täytty vedestä ja talojen kellareita jouduttiin tyhjäämään palomiesten voimin.

Anoppi ja sen mieskin tuli käymään vielä illemmalla. Muistatteko kun manasin viime postauksessa kun meidän pojille ei oo mitään kivoja kotiutumisvaatteita? Olin jo siinä toivossa että joudun (saan) mennä ostelemaa jotkut kivat bodyt ;) Mutta kappas vaan.. Anoppi oli varmaan kuulut  tän suuren murheen kryynin jostain. ja kattokaahan nyt.. Voiko tämän ihanampia kotiutumisvaatteita lapsella olla?

Lundmyr. Kokoa 50, kuinka nämä voi mahtua? <3 :)

En tiedä miks ne vaatteet (kotiin lähtiessä) on niin älyttömän tärkee juttu mulle. Noh toisaalta. Onhan se ensimmäinen matka meidän pojilla meidän yhteiseen kotiin ;) <3 Voi voi... 

Koko on tosiaan 50 ja kauhistelin ja ihastelin, että kuinka ihmeessä nämä voi mahtua meidän pikkusille. Noh totta kai ne voi! :) Muistan kuinka esikoisenkin aikana hypistelin niitä 50-56 kokosia vaatteita ja mietin että näitä ei kannata ostaa kun eihän näin pienet edes voi mennä päälle. Mutta niin vaan olin väärässä. Ja nyt vielä herkemmin taitanee ne pienet koot olla niitä jotka käy kaupan meillä :)

Kuinkas muilla on ollut? Onko saanut ostaa heti "isompia" vai ootteko saanu kääriä hihoja koon 44 vaatteista? :) Kuinkas kaksosvauvat? :)

Maanantaina tosiaan oltiin ultrassa kurkkimassa poikia. Ja siellä ne taas niin suvassa sovussa köllötteli. Mitä nyt ihan solmussa :D A herra on edelleen perätilassa ja kuullemma niin hyvin jo lähtökuopissa, ettei lääkäri jaksanut uskoa kääntymiseen enään. Kuullemma jollakin oli kaksosista A kääntynyt rv34, mutta aika mahdottomalta tuo kuullostaa. :D
B herra oli raivo/poikkitarjonnassa. Tilaa on vissiin niin vähän, että se vähän hakee paikkaansa siellä. Kortisoni piikkiä ei tarvittu, vaikka näyttää siltä että synnytys lähestyy koko ajan vaan enemmän. Sitä mieltä ainakin oma kroppa alkaa jo olla. :)
Sektio aika saadaan ens ultrassa (n.2vko päästä), ellei meidän pikkuset oo halunnut ennen maailmaan. Nyt paljon lepoa ja odottelua. 1,5vkoa kun jaksais vielä odotella ja nauttia (sen minkä pystyy) niin jäbät sais syntyä. Lääkärikin sanoi että sinne seuraavaan ultraan saakka kun pysyisivät masussa, niin sen jälkeen ei enään aleta pitkittämään milläänlailla syntymistä.
Painoa pojilla oli jo (33+0) 2200g/2300g :)

<3

En tiedä mikä ihmeen villitys on tullut sisustamisen suhteen (raskaushormoonit???), mutta täällä on laitettu paikkoja ihan urakalla uusiksi..

Kiinnostaisko sisustus ja tuunaus projekti postaukset?

En tiedä riittääkö mun taidot semmosiin sepustuksiin, mutta voihan kuvat puhua puolestaan?
 Ja onko ne nyt loppupeleissä niin hääppösiä nää meidän projektit- niin ei varmaan?.. Omaa silmää ne ainakin miellyttää. Hauska ihastella oman käden jälkeä :)
Ja koska raha ei kasva puussa, on  kyse meidän kohdalla enemmän nuo tuunaus projekti jutut.
"miksi  siis ostaa uutta kun voi tuunata vanhaa!?" :)
Itsellä meni eilen 4.50€ näiden kahden tuunaukseen. Mikäs sen mukavempaa kun istua nurtsilla ja maalailla. :) Harmittaa kun en hoksannut ottaa ENNEN-kuvia, mutta tässä ne nyt olis..

Tikkaat ollu ennen tumma pyökki ja grilli haalistunut kirsikka

Hauskaa loppuviikkoa. Meillä alkaa olla kalenteri niin täynnä tekemistä lähipäiville, että täytynee varmaan tuunata siihen lisätilaa ;)

viikot poksuu

jälleen kerran on viikonloppu. Jälleen kerran mulla on aikaa istuutua alas ja jälleen kerran voin taas todeta sille anonyymille, joka tuhlasi omaa aikaansa kirjoittamalla että "haet julkisuutta raskaudella. Takuu varmasti lopetat kirjoittamisen kun olet synnyttänyt" - JEPJEP! Täältä pesee tekstiä!! ;)

Niin ne viikot menee ja perheellisenä sitä aikaa vaan ei jää tietokoneella istumiselle. Tai tokihan sitä omaa aikaa voi organisoida tietokoneella istumiselle, mutta mä mielummin kulutan sen pienen oman hetken jollain ihan muulla tekemisellä :)

Miettikää, pian me parikymppiset ollaan jo mummoja? Tuntuu ainakin siltä! huh!
Tänään muistelin sitä päivää, kun mielessä pyöri vaan "huomenna saa tehdä testin. Älkää täti monicapäivät saapuko. Lähde jo kamala yrjötaudin poikanen pois kolkuttamasta". Ja nyt.. Maanantaina siitä on kulunut jo 33viikkoa.

Mitäs tälle kropalle muuten?
Katkonaisia unia, ajoittain todella suurta turvotusta, vaappumista, selkäsärkyjä ja alhaisia arvoja.
Kasvojen ihon hyvä olotila, hiusten super nopeaa kasvua, kynsien paksuna pysymistä sekä naisellisia muotoja. :)

Tänään on ollu pitkästä aikaa ihan jees päivä. Mitä nyt pieniä kolotuksia, mutta ne nyt kuuluu asiaan. Lasten kanssa on touhuttu oikeen kunnolla ja itsekkin on nauttinut pitkästä aikaa kesäpäivästä. Oltiin poikien kanssa vielä illalla käymässä "mummilassa" ja sille tielle ne nyt jäi. Eipä ehtiny mummi edes kysyä loppuu saakka haluavatko jäädä, kun pojilta tuli jo vastaus :D
Meinasin lähteä pikkuveljeä kuskaamaan kauppaan, kunnes meidän kuopus sai kamalan raivarin, kun äiti meinas viedä enon johonkin :D on nuo  meidän jätkä hauskoja tapauksia <3

Tiistaina vietettiin porukalla äidin puolen suvun kanssa serkun 18v synttäreitä. Ihan mahti juhlat! Voi kuinka kiva olikaan olla porukalla. Kaikki oli keksiny aktiviteetteja, oli hyvää ruokaa ja juomaa. Yhdessä oloa ja paljon naurua. Tälläisiä irtiottoja arjesta sitä kaipaa aina välillä kovasti. Mikäs olis seuraava hyvä bileiden pitämis syy? ;)
Kotiin päästiin vasta puolen yön jälkeen ja aamulla nukuttiin koko sakki myöhään. Aamulla mies vei matot ulos ja mäkin ryhdyin(erehdyin) siivoamaan. Lopputulosa oli kuitenkin ihana! kämppä kiilti pitkästä aikaa oikeen kunnolla. Eipä sitä kesällä jaksa oikeen panostaa suur siivouksiin, kun yhtä sotkunen se on hetken päästä ja onhan sitä kesällä muutakin tekemistä kun siivota hikipäässä. :)

Auringostakin oon yrittänyt nauttia, mutta täytyypä taas todeta ettei oo mun juttu tänä kesänä. Taitaapi olla tuo masu pikkasen liian lähellä aurinkoa, että se päätti kärvähtää oikeen kunnolla. Onneks jo muutaman päivän kuluttua pysty käydä  ihan normaalisti suihkussa, ilman että täyty huutaa "APUA!".

Ens viikolla, maanantaina, olis taas ultra. Vihdoin miehellä ei oo TÖITÄ, joten päästään yhdessä kurkkimaan poikia. Saapi nähdä mitä sanovat. Tällä kertaa aijon pyytää kuvaa mukaan. Vaikka eihän nuo jässikät nyt enään varmaan kuvaan mahdu kun pienen osaa, olis se kiva saada vielä kuva muistoksi, "vanhoja päiviä" varten :) Kortisoni piikistäkin oli viime kerralla puhetta. Toivotaan että oma kroppa jaksais vielä muutamat viikot, eikä sitä tarvittais. Mutta jos näin on, niin sitten otetaan piikkiä vastaan ilomielin.

Kattelin tuossa pikku jäbien vaatekaappiakin läpi ja tulin siihen tulokseen, että niillä ei oo mitään kivoja kotiutumispaitoja. Mies kun kuulis tän, näkis punasta. Meillä kaapit notkuu vauvojen vaatteita, mutta kun heei... kyllähän kotiutumisvaatteiden pitää olla specialit!!? eikö?
Täytyykin ens viikolla käydä hakemassa jotkut kivat bodyt ;)

Onkos kellään postaustoiveita? 

Tuntuu välillä typerältä kirjotella kerran viikossa "oman olon "kuulumiset.

Nyt tietokone kiinni ja taidan uppoutua jonkun hyvän leffan pariin! Empä muista koska olisin viimeks kattonu elokuvaa alusta loppuun.

Ihanaa viikonloppua!