keskiviikko 28. toukokuuta 2014

TOIVEPOSTAUS: Meidän koti

 Krista :Mua kiinnostaisi nähdä miltä teidän koti näyttää :)

Kiitos ideasta! Tää onkin kiva idea! Moni ei tälläsiä tee, koska kokee että koti on kuitenkin niin "yksityinen" juttu. Ensin ajattelin että olisin kans jakanu vaan pienen osan meidän kodista muille, mutta kyllähän meillä vieraitakin käy ja näkee meidän asunnon ;) Mitään niin salaista meillä ei ole, etteikö sitä vois muille näyttää.

Me siis asutaan omassa rivitalonpätkässä. Kolmas vuosi jo menossa näiden seinien sisällä ja välillä on ollu kyllä suurikin himo muuttaa johonkin muualla. Mutta aina iskee se haikeus:luopuminen! Tässä on niin hyvä ja halpa asua-Kaukolämpö ja kiinteä vesimaksu. Takapihalla ei oo kyttääviä naapureita, vaan metsä pläntti. Kaikki perus asiat on kunnossa ja ens viikolla meillä alkaa vielä ikkuna ja ovi remppa :)
Omaa pihaa on sekä edessä että takana. Ja naapurit on mitä mahtavampia!
Tällä hetkellä tää kämppä luokitellaan 3h+k+vh+t+ak, mutta jo ensi kuussa papereissa lukee 4h+k+vh+t+ak.
Aijotaan siis tehdä yks lisähuone lisää. Eihän se ihan vielä oo välttämätön kun pikku pojat nukkuu kuitenkin meidän kanssa samassa huoneessa ensimmäiset kuukaudet, mutta on se kiva rempata valmiiksi kaikki, kun sitten hektisen arjen keskellä. :) Olohuone on nyt sen verran iso ja tukipilarit on jopa jo valmiina talonrungossa väliseinää varten, että miksipä ei tekis kaikille omaa huonetta? 
Monella naapurilla on jo "lisähuone" rakennettuna ja siltikin olohuoneelle jää todella hyvin kokoa.

Neliöitä meiltä löytyy n80m2. Juuri sopivasti meille. :)

Oi kamala.. tuo ovi! Se on ehkä suurin inhokki tässä kämpässä! Onneksi se lähtee vaihtoon muutaman päivän päästä ja tilalle saadaan jotain ihan muuta!! Joku tarkkasilmäinen ehkä huomaa että seinissä on pientä väri eroavaisuutta ;) Täällä kun nuo maalaus hommat on yleensä mun hommaa (kun mä ne ideat keksinkin :D) ja olot ei oo oikeen antanu myöden niin seinän maalaus on jäänyt hiukan kesken ;) Onneks sävyero ei oo ihan suuri. Uskompa että mun maalaukset on ennen kaksosten syntymää maalailtu, joten joko tuo seinä pysyy noin vielä muutaman kuukauden tai sitten joskos vaikka mies yllättäis ja ottais sudin käteen ;) Toivossa on hyvä elää.

Etupihalla meillä on on myös pieni katettu terassi. Siitä en huomannut ottaa kuvaa :)

Pikkueteisen jälkeen seuraavana on "eteinen", josta pääsee vaatehuoneeseen, poikien huoneeseen, vessaan, olkkariin ja keittiöön.
näkymä pikkueteisestä.
Isommilla pojilla on meidän kämpän suurin makkari. Aina välillä kun tuntuu että alkaa järjestys tympiä vaihdetaan päikseen meidän makkarin kanssa. Sitten kun uus makkari valmistuu pääsee pojat sinne ja me saadaan tämä huone. Tänne mahtuu sitten hyvin pinnasänky ja meidän kimpsut ja kampsut :)
Eteisestä siis pääsee myös meidän olkkariin. Aikoinaan kun tänne muutettiin oli olohuone täysin musta. Siis todella! Täällä oli mustat tapetit. Mä kun en voi sietää mitään tummaa suurissa määrin (niin kun varmaan huomaa), ehdottelin miehelle jo heti muuton jälkeen tapetin vaihtoa. Se ei kuitenkaan innostunut asiasta, joten enhän mä nyt voi alkaa vaan repimään tapetteja? :D Noh 2vuotta siihen meni ja mieskin alkoi ehdottaa tapetin vaihtoa. Tällä hetkellä meiltä lötyy ihan perusvalkoinen tapetti, bling kimalteella. (ei pääse kuvassa oikeuksiin).

Inhoon kaiken näköstä ylimäärästä tavaraa joka on esillä, joten sitä meiltä ei hirveesti löydy. Kaapit sen sijaan pursuaa kyllä jos minkälaisesta tilpehööristä :D

Väliseinä tulee menemään ikkunoiden välissä, joten olohuone puolittuu melkeen puolella. Toisesta päästä olohuonetta ei oo kun yksi kuva, koska sieltä ei löydy kun mun unelma päivälöhö paikka<3 Kellokin tippui seinältä miljoonaan osaan, kun meidän 4vuotias korjaus mies päätti mittailla kelloa. :)
<3
Mun takapuoli leviää tässä tuolissa aina päivisin kahvikupin kera. Vapaapäivinä tulee vietettyä myös aamukahvin kanssa tässä aikaa! Lapset ei ihme kyllä piittaa niin kiikkua tällä, mutta eipäs tuo mua haittane ;) miehen oon nähny istuvan tässä ehkä kerran?
Keinutuolin, päällisineen ,oon periny mun mummalta ja se taas on saanut sen joltain äitin siskon miehen veljen pojan naapurilta.... Tää yksilö on siis todella vanha ja entisöitykin se on jo kerran :)
näkymä kiikkustuolista
Olohuoneesta pääsee takaterassille, jossa tuleekin vietettyä kyllä paljon aikaa :) Lapsilla on kyllä  tilaa touhuta ja temmeltää. Kuvia sieltä ei nyt juuri ole.
Olohuoneesta sitten seuraavaksi keittiöön, eteisen kautta.


Meidän ruokaryhmä on DIY tavaraa! Alunperin pöytä on mun lapsuudenkodista ja ikää sillä on kyllä jo toistakymmentä vuotta. Todellisuudessa sillä on vihreät jalat(jep, oon monesti kysyny äitiltä mitä ihmettä se on ajatellu ostaessaa vihreä jalkasen ruokaryhmän!!) ja ruokailu/istuin tasot on ollu kirsikan väriset. Aluksi me maalattiin se täysin valkoseksi, mutta sen ulkonäkö alkoi tympiä! Niimpä me tuunattiin siihen uusi pöytä levy ja ostettiin tuoleihin tuolihuput :) avot!
Tuoleja on oikeasti 6kpl, mutta se tuntui jotenkin ahtaalta. :)


 Ei ehkä ihan käytännöllisimmästä päästä nuo valkoset tuolinpäälliset tässä lapsiperheessä, mutta onhan meillä pesukone :)
Keittiö on kokenu myös pientä väri muutosta. Aikoinaan tää on ollut siniharmaa? Siis todella! Sinistä seinissä? Kamalaaa!!!!! Tällä hetkellä seinät on sekoitus beigeä ja harmaata.
inhoan tuota punaista vedenkeitintä, värinsä puolesta!

En hoksannut ottaa tiskikaapiston seinältä kuvaa, mutta samoilla kuoseilla mennään mitä noista kuvista nyt näkee :)

Meidän talo on sen verran vanha, että pohjaratkasu on sen mukanen. Onkohan aikoinaan rakentajat ja asukkaat menny aina ruokalevolle, joten makuuhuone on sijoitettu niin että keittiöstä pääsee suoraan kaatumaan sänkyyn? Taitaa nykypäivän ihmiset olla liian kiireisiä semmoseen!

Meidän makkariin mennään kuitenkin keittiön kautta, eikä se oo haitannu ollenkaan meitä :) (Päinvastoin: nyt raskaana ollessa on kiva kun jääkaappi on samalla suunnalla sängyn kanssa.. nooh vitsi vitsi!! ;) )






Tästä tulee sitten hetken päästä kaksosten huone. Katsotaan, miltä se näyttää sitten! ;))









Vessasta en kehdannut ottaa edes kuvaa, koska pyykkiä on niin julmetusti! Mutta sitähän se lapsiperheiden arki on..? Pyykinpesua?!








maanantai 26. toukokuuta 2014

Toivepostaus: valmistautuminen + vaunu pohdintoja

Anonyymi 12.5.2014
Miten te olette nyt jo valmistautuneet kaksosten tuloon ja mitä pitäisi vielä tehdä?



Kiitos Anonyymille ideasta! Tätä vois kirjotella pitkään...

Yksi suuri pohdinta ja rahareikä uuden vauvan(meidän tapauksessa vauvojen) tulon mukana on hankinnat. Mikä on hyvä? Tarvitaanko me sitä todella? Ostanko uutena vai käytettynä? Saataisko me jostain se? yms...

Kuopuksen kasvaessa, myin aina kaikki tavarat pois. Tiesin että haluan kyllä vielä lapsia, mutta en ihan seuraavina vuosina. Mutta mieli muuttu, kun omaa tämän sukupuolen? ;) Aluksi mua harmitti todella se, että myytiin kaikki. Tai ei ihan kaikkia. Sellaiset säästettiin jolla oli "tunnearvoa" tai oli muuten todella hyvässä kunnossa. Niitä oli kuitenkin loppupeleissä niin vähän ettei niille pitkälle pötkitä!
Ensimmäisen hankinnan oon tehnyt jo ollessa raskaana rv 5. Se ei ollukkaan mikään pikku ostos, kuten sukat tai body. Vaan minä(tuuliviirinä) bongasin juuri sellaisen pinnasängyn halvalla ( ;) ), mitä oon aina himoinnu. Pakkohan se oli saada, ja jopa seuraavana päivänä bongauksesta mä kipitin sen hakemaan! Tuolla se odottaa nyt nukkujaa <3

Kun me saatiin tieto kaksosista, mulle iski heti paniikki kuinka me ehditään ostaan kaikki. Meillä ei ollut kun muutama body ja yks pinnasänky.
Ite suosin kierrätystä. vaikken oo mikään eko ihminen, niin kyllä mä mielummin kierrän ensin kirppiset ja sitten vasta ostan kaupasta jossei löydy. Mä teen paljon löytöjä kirpputoreilta ja mä niin tykkään siitä kun kassassa summa näyttää"10€" ja kourassa on pussillinen hyvä kuntosia vaatteita :)

Mitä meiltä löytyy nyt kaksosia varten kun raskaus on edenny viikolle 24?

meillä on molemmille tulokkaille (samanlaiset) pinnasängyt! Jep, löysin kun löysinkin ihan samanlaisen pinniksen. :) Myös pinnissuojat löytyy molemmille! Ja materialismi onneahan on, että kaksosilla on samanlaiset ;)



Myös turvakaukalot telakoineen meillä on jo molemmille pojille. Minkäänlaista visiota ja merkkiä ei ollu mielessä, mutta ehdoton juttu oli, että kaukalot täytyy olla telakalliset. Kuosit on hiukan erilaiset kaukaloissa, mutta muuten on samat Britaxin kaukalot molemmille.

Kuva lainattu netistä. Babystyle.fi
Vaatteista mä sain kans kamalan ressin. Kuinka me saadaan haalittua niin paljon vaatteita, ettei pikkusten tartte olla aina samoissa kuteissa ja että sitä vaatetta olis enemmän kun yhdet päällä ja yhdet pyykissä?! Noh hyvinhän tuo näyttää onnistuvan ;) Siis se vaatteiden "haaliminen " ja ostaminen. Nyt alkaa olla jo yksi kaapilinne täynnä vaatetta, joten pikkasen pitää malttaa olla nyt ostamatta! :) Suurin osa vaateista ollaan joko saatu tai tehty hyvinä löytyinä kirpputoreilta. :)
Leluja ja lelumattokin kaiken näkösillä pimputus moodeilla löytyy vielä säästettynä!



Kuopuksen syntyessä talvella, oli varmaan yks ainut hankinta mikä mun oli pakko saada. Ja niin oli nytkin!  Nimittäin Eisbärchenin minilämpöpussit turvakaukaloon. Meillä molemmat pojat omaa tuollaiset vaaleanharmaat yksilöt! Niin  mahtava keksintö. Uskompa että meillä mennään näihin pusseihin aikas kauan. Ja uskon myös TAI TIEDÄN, että meidän arkea helpottaa selvästi kotoa lähteminen, kun ei tarvitse pukea neljää lasta täysin toppatuiksi. :)

Kuva



Ite en tullu edes ajatteleeks, että me tarvittais kahdet vaunut. MIKS IHMEESSÄ TARVITTAIS? Oon lueskellu blogeja jossa jotkut monikko vanhemmat omaa ensin yhdet tuplat,sitten vielä 2 yhden lapsen vaunut, että saa lapset nukkumaan päikyt ulos ilman että toinen herää. Mummolassa saattaa olla vielä yhdet rattaat ja siellä ja täällä ja tuolla on rattaat.. Haloo mikä idea? Nyt kuitenkin ymmärrän niitä vanhempia!
Monikkovalmennuksessa kun oltiin miehen kanssa, tuli sinne yks äiti omian kaksosten kanssa vähän kertomaan arjesta ja omista kokemuksista. Heti sinne huoneeseen mentäessä, mulle pisti silmään, että heei.. Mä haluan tuollaisen ratas osan mihin saa kaukalot kiinni!
Niin paljon se ratasosa sai kyllä kehuja jo kaksosten vanhemmilta, että mähän halusin ne kans, mieluiten HETI!!! Jopa mies oli sitä mieltä että ilmanmuuta sellaset pitää olla!
Löysin kun löysinkin sellaset, ja parin viikon päästä meillä majailee tälläiset.

Mikä mahtavinta. Meidän kaukalot mätsää näihin! :) Ei siis julmettuja sotahuutoja kaukaloita rehatessa. Ihan älyttömän pieneen kasaankin saa nää yksilöt taiteltua, että mahtuu pienempäänkin kämppään tai autoon.

Yks suuri rahareikä on kuitenkin vielä punasella merkattu! Nimittäin itse rattaat. En mä halua kuitenkaan kahta pientä tuollasissa päälleikkäin istuttavissa työnnellä talvella(isompana sitten kyllä menee, hyvinkin). yhdet tuplat käyttäneenä(tai no työntäneenä), tiesin, mitä mä en halua!!! Joten siitä oli hyvä lähteä..

Uskokaa tai älkää, mutta mulla on kyllä maailman paras anoppi! Ja anopin ukko voidaan laittaa kyllä kans täysin tähän samaan "paras"-laatikkoon. Ne kun lupasivat ja halusivat auttaa rattaiden ostamisen kanssa. (terkut anopille, kyllä te ootte ilman rattaiden ostamistakin ihania <3). Mutta siis ihan mahtavaa kun on läheisiä jotka haluaa auttaa? Ja nyt jos koskaan on kaikki apu tarpeen. Mutta asiaa..
Pitkän pohdinnan ja punnitsemisen jälkeen ne vauut/rattaat kuitenkin löyty. Toki ne on vielä kaupassa, mutta nyt tiedetään mitä haetaan, eikä vaan ajatustasolla punnita.
Ehtona rattailla oli että ne on..
-vierekkäin istuttavat
-erilliset istuinosat (molemmilla omat kuomut yms)
-säädettävä työntöaisa
-kevyet
-pieni kokoiset  sekä
-ilmakumipyörät, jotka saa lukittua(talvea ajatellen).

Missään vaiheessa en oo kirppisihmisenä kuitenkaan ajatellu että nää me ostetaan käytettynä. Vaan halusin satsata rattaisiin. Tiedän että me tullaan olemaan paljon ulkona ja vaunut/rattaat tulee olemaan "kovalla käytöllä". JOten miksi ei maksa kerralla vähän enemmän, kun se että ostaa halvalla useammat. Jotka tulee loppupeleissä jopa kalliimmaksi kun yhdet kallimaat kerralla?
Tässä ne on.. unelmat!!

Tuplarattaat Mountain Buggy Duet EVO



Onko muilla kokemuksia näistä vaunuista? :)
-ainakin nää kattaa kaikki meidät toiveet.



 Steriloija? öö.. se on vielä vähän kiikunkaakun ostaako vai eikö? Toiset on sitä mieltä että se on pelastus monikkoarjessa, mutta onhan meillä noita kattiloita ja kraanasta tulee vettä? Miksei se menis ihan keittämälläkin?
 Onko jollain omakohtasta kokemusta? Kannattaako sellanen? Ja mitä muuta vielä pitäis muistaa tai ootte kokenu monikkoarjessa suurena plussana?

Vielä hankintalistalla olis itkuhälytin ja sitterit. Tuttipullot ja tutit on kuullemma oltava esikoisen ostamia ;) hih.. reppana kun se niin jo odottaa ja odottaa ja missään ei näy vauvoja vielä. <3 Noh ei enään kauaa niin meidän talo vilisee miehiä! :)


Tänään  tulikin täyteen 23viikkoa ja ens viikon jälkeen saa jo huokaista pienen helpotuksen, kun ensimmäinen "hyvä" virstanpylväs on ylitetty. Mahdollisuudet selviytymiseen täällä meidän kanssa kasvaa nyt koko ajan<3 Vaikka mä oon viime päivät ollu kyllä niin täynnä tätä raskautta ja tuntuu että mä en oo mitään muuta tehnyt kun sairastanu enemmän tai vähemmän nää 23viikkoa,  niin en kyllä mistään hinnasta luopuis tästä olotilasta vielä!

Näillä viikoilla pikkuset alkaa jo kuulla,  ja mä oon jo kyllä kovasti yrittäny tätä meidän hulivili B poikaa passittaa hiukan keskemmälle kenttää :D
Viime viikot kun on tullu aivasteltua enemmän kun laki sallii, allergian takia, on alkanu kyllä jo ottaa kipeetä. Monoon tulee koko ajan kylkiluun kohdille ja nyt tämä herra B on päättänyt asettua oikeen kylkiluun päälle! Mahtava tunne, jepjep!! Istua ei voi ilman että kaartaan vasemmalle, maata ei voi kun tuntuu että happi loppuu ja yöllä kyljen kääntö--noup, ei onnistu! ;)


"huhuu vilpertti, äiti täällä! Nyt otat toista veliä kädestä ja meet hiukan lähemmäksi sitä, se kaipailee jo suo yksiön vasemmalla puolella!" <3

torstai 22. toukokuuta 2014

niille annetaan jotka.. iloa ja surua

Eikös se menny jotenkin niin, että vastoinkäymisiä on yleensä niillä ihmisillä jotka selviää niistä. Niille annetaan jotka osaa ottaa vastaan jne.. Paljon meille on annettu, mutta kyllä nyt saa jo joidenkin asioiden jatkuminen ja tulo riittää.

Kuka muistaa kun manasin kevään ja sen mukana tulleet allergiat alimpaan helvettiin?
Voisin tehdä sen taas uudestaan!!!
Meillä on ollu kyllä niin kamala kevät kaikin puolin. Tuntuu ettei mikään oikeen luista. Kaiken on kruunannu viimepäivät. Ite oon kärsiny niin kauheista allergia oireista, että mun ei tarvi kun roskat viedä niin loppupäivä on pilalla. Nenävuotaa ja silmät kutisee niin armottoman lujaa. Paras kaveri onkin ollu nyt muutamat päivät lapsille ja vauvoille tarkotettu Physiomer nenäsuihke. Lääkäri kyllä meinas, että pahimpii päiviin voi ottaa perus allergialääkkeitä,  mutta mä oon just tällänen "sääntöjen vanki", että jos pakkauksessa lukee, että ei suositella raskaana oleville, niin mähän en sitä silloin ota.  Kaiken on kruunannu paha olo myös meidän isomman pojan puolesta.
Se reppana on niin tukossa, että meitä on kutsunu lääkäri jo 4kertaa viikon sisällä. Vaikka allergia lääkettä kuinka otti säännöllisesti, ei siitä ollu mtn apua. Saatiin hiukan vahvempaa lääkettä, eikä siitäkään ollu mitään apua. Kolmannella kerralla pojalla aukes jo iho ja se näytti ihan siltä kun olis juossu sataa nokkospuskaan. Kokopää oli kun ilmapallo, otsasta kaulaan saakka. Hengitys tuntui vain koko ajan enemmän pinnalliselta ja voimia tarvitsevalta. Ei muuta kun terveyskeskukseen ja sieltä keskussairaalaan. Jälleen kerran nostettiin lääkkeiden määrää ja vahvuutta. Osastollakin oltiin yksi yö, joka oli kyllä pelastus! Ja mikä ihaninta, otti meidät vastaan todella ihana, erikoistunut lastenlääkäri. Nyt, jos koskaan, tuntui siltä että sai apua, neuvoja ja ymmärrystä! Seuraavana aamuna
ajattelin, että jesh, nyt nää 8 erilääkettä alkaa toimia. Vihdoin mä saan myös itse rauhottua ja nukuttua. (Valvottiin siis useampi yö ja aamulla mä lämpsin "reippaana" töihin). Kunnes koitti edellis yö..

Jälleen kerran tuntui, ettei mikään luista. Astmalääkettä hengiteltiin yöllä useaan kertaan, kuume nousi reilu 39 ja silmät vuoti. Ite nukuin n.3h ja jälleen puolikuolleena suuntasin töihin. Onneks mulla on maailman parhaat isovanhemmat, jotka haki pienemmän pojan niiden kanssa, että isommat miehet sai levätä aamun. Alku illasta alko kuitenkin taas olot pahentua, ja meidät löysi jälleen kerran istumasta tk:n odotustilassa. Tällä kertaa meitä ei ottanutkaan vastaan mikään ihana ja ymmärtävä lääkäri. Vaan kaikkea muuta! Se, jos joku, oli opiskellu itellensä väärän ammatin? Tai olikohan edes opiskellu? Tuntui ettei se tiennyt mistään mitään.. hevon kukkua sanon minä!

Nyt kun meillä menee 9 erilääkettä joidenkan pitäis auttaa, yritän huokaista helpotuksesta! Viime yö meni niin hienosti, että ajattelin saaneeni lottovoiton! Onko oikeasti mitään kurjempaa, kun katsoa vierestä oman lapsen kärsivän?`Mikään ei auta vaikka kaikkes yrität antaa? Syli ei lohduta ja tuo parempaa oloa niin kuin yleensä? Ei edes karkkipussi ja puhallus kohenna mieltä? Onneksi suurimmat pahat olot on poissa! Älkää tulko enään takasin!



Itellä on ollu kyllä kans todella raskaita viime päivät. Suurimman osan energiasta on vieny tää stressaaminen toisen puolesta. Nyt ollaankin pois työkuvioista muutama päivä. Paljon lepoa ja lepoa ja aikaa itelle!
Masu sen kun kasvaa ja liikket alkaa olla jo sellasia ettei voi erehtyä masussa köllöttelevän 2 vilkasta poikaa ;) Huomenna olis taas neuvola. Saapi nähdä miten on paino alkanu nousta ja onkohan paineet jo hiukan tasaantunu lähemmäs normaalia ;) Itseä kiinnostaa hirveesti, mitä se sf mitta mahtaa näyttää.. Raskausarvilta oon säästynyt(ainakin vielä). Ajoittain kyllä tuntuu siltä, että jos vähänkään hengittää syvempään, halkee vatsan seudun iho miljoonaan osaan. Välillä siis kinnaa niin kiitettävästi, että...


Huomenna saadaankin mukaan jo äippäraha ja -paketti laput. Itteä ei oikeen napannu nuo tän hetkiset äippäloodat.. jotenkin liian retro mun makuun!? Taidetaan siis kallistua suuresti sen rahan puolelle, vaikkei se todellaan ole yhtä arvokas ja kattava kun laatikon sisältö.

Nyt äkkiä pienet päikkärit kans, ennen kun lapset herää. Kivaa alkavaa viikonloppua!

perjantai 16. toukokuuta 2014

NIIN SUURIA TEKOJA!

on ihana nähdä kuinka moni on tosissaan mukana uuden lastensairaalan perustamisen kanssa. Niin suuri asia, joka muuttaa ja ennen kaikkea auttaa pieniä elämän alkuja ja varmasti myös vanhempia. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän stoorin, mutta taidan jäädä fiilistelemään nyt ensi alkuun tätä ihanaa kappaletta, joka on omistettu vain ja täysin lapsille! <3

Kuuntele ihmeessä josset vielä oo ehtiny!

torstai 15. toukokuuta 2014

himputin kevät

Mä oon niin täynnä jo tätä kevättä. Eikö tää vois olla loppu?!
Ymmärrän kyllä täysin niitä jotka nauttii kun alkaa lämmetä ja päivät pitenee. Mieli virkistyy ja tuntuu jaksavansa kyllä paljon paremmin. Mutta miksi..oi miksi allergiat on keksitty? Mä voisin linnottautua sisätiloihin ja tukkia kaikki ikkunat ja pikku kolot ettei meille pääsis sisälle minkään laatusia siitepölyjä tai muita allergiaa ruokkivia ötöiköitä ja pölyjä.
Aamusta oltiin vajaa tunti pihalla ja itellä tuntuu nenä lähtevän irti. Enkä yhtään pidä ajatuksesta että mun täytyy kävellä miehen työpaikalta töihin ja illalla vielä kotiin! Ehkäpä täytyy ottaa töistä joku naamasuoja ja pukeutua kumipukuun!! :D

Tulis jo kesä!

Innolla jo odotan niitä lämpö päiviä. Odotan jo sitä että saisin vetää vaan sandalit jalkaan, koska tuo kenkien laitto ei oo kyllä enään mitään lempi puuhaa ;)
Odotan jo kovasti että saisin kiskasta ihania värikkäitä toppeja ja raita kuosilla varustettuja vaatteita!
Voi kun aurinko jo näyttäytyis ja saapuis antamaan vähän väriä tällä pärställe ;) Ehkäpä mä yritän sinnitellä tän kevään nyt hyvin mielin ;)

Tänne päin kuuluu muuten ihan hyvää. Mitä nyt toinen pojistakin kärsii pahoista allergia oireista. Sillä on onneks helpotuksena lääkkeet. :)
Kesä hiuksetkin on meidän talouden miehet jo vetäseet ja meinasin kuolla nauruun kun kaikki 3 tuli vessasta siilipäivisinä :D Voi sitä näkyä!
Ite tekis kans mieli laittaa vähän jtn kesä fiilistelyä hiuksiin, mutta taidan jättää sen nyt suosiolla. Tuntuu että tässä on nyt niin paljon kaikkea muuta mihin sitä rahaa mielummin laittais. :)

Masu sen kun kasvaa ja viikot poksuu. Tuntuu että painoa on alkanu kertääntyä nyt enemmän ja ihan ymmärrettäväähän se onkin. Vielä kuitenkin mennään alle +10kg, eli eiköhän tässä pysytä ihan ihmisen kokosena loppuun saakka ;)
Herkku kausia on välillä oikeen urakalla. Mitä ei oo ollu kyllä pahemmin alkuraskauden aikana. Nyt pitää maltillisesti herkutella niin jaksaa itekkin sitten paljo paremmin loppuun saakka :)
Verenpaine se vaivaa vieläkin. Alapaine on ollu nyt monena päivänä 50-60 ja se kyllä huomaa.

21+3
Töissäkin on alkanu olla jo vähän tukalaa. Uudet työlistat kun näin, tiesin heti että ei tuu toimimaan!! Nyt kun mun kanssa on ollu koko ajan joku töissä, huomaa siitä olevan kyllä apua (meillä siis tehdään muuten yksin hommia). Nooh... eipä siinä mtn! Nyt ei sovi ajatella muita, vaan omaa ja vauvaojen jaksamista. Oon päättäny kyllä että jos yhtään siltä tuntuu, loppuu mun työnteko kyllä ennen oikeaa "pakollista sairaslomaa". Tässä olis kuitenkin vielä useampi viikko edessä, joten mielummin mennään tasasesti hyvällä voinnilla loppuun saakka, kun rökitetään olot ihan nollille. :)

Kesäkuun alussa oliskin sitten seuraava ultra :) Jännään kuinka sitä niin odottaa. Kuinka sitä on mukamas selvinny aikasemmin vaan kahdella ultralla? :D Kyllä se on sen verran ihanaa katteltavaa nähdä omat lapset siellä ruudulla <3


21+3 ja turvonneet silmät

Nyt tää mamma lähtee vierimään tuonne siitepölyjen sekaan. Pitkä päivä edessä! Klo 22 jälkeen vasta pääsen kotio, suihkun kautta nukkumaan! Onneks huomenna on hartaasti ja kauan odotettu vapaapäivä! Tosin puuhaa riittää kyllä ihan aamusta iltaa :)

maanantai 12. toukokuuta 2014

mielipidettä kehiin

Nyt alkaa aika ja varsinkin ajatus olla ihan kortilla :) Välillä on kova hinku kirjottaa koko ajan jtn, mutta niin kun monella muullakin niin ajatus ei luista. Ite en ainakaan jaksa lueskella päivästä pitkään toisten blogeja missä kerrotaan kuinka on nukuttunu pitkään ja syöty taas aamupalaksi sitä kaurapuuroa.

Aijoittain yks pahimmista "paheista": puhelimen LIIKA käyttö!

 Nyt siis onkin teillä mahdollisuus kysellä ja antaa ehdotuksia postauksille!! Tyhmiä kysymyksiä ei oo, mutta muistetaan pysyä hyvän maun rajoissa. :)

Aikaa on su 18.5 saakka! Ei muuta kun hihat ja uteliaisuuden hyppyset heilumaan ;)

perjantai 9. toukokuuta 2014

rakkaus

Kuinka mä tän nyt muotoilisin?! Mun sormet syyhyää vaan sydämiä ja silmissä ei näy kun meidän reippaat lapset!
Aamulla mun lähtiessä pojat jäi nätisti mumman kanssa kotio. Voi niitä ihania sanoja "nähdään äiti pian. kerrothan meillekkin mitä vauvoille kuuluu". TOTTA KAI! Olettehan te niiden isoveljiä <3
Kaverin kanssa nähtiin sairaalan aulassa. Hissimatka oli kutkuttava ja odotus sinne ultra huoneeseen oli jänskä!
Pian kuitenkin kuului mun sukunimi! Apua, onko nyt mun vuoro?!
Todella mukava ja osaava lääkäri otti meijät vastaan. Juteltiin niitä näitä ja se totes että "jaa, sä oot ottanu vähän kaikkia kategorioita. On normaali synnytystä, perätila synnytystä ja kaksosia."
heh, kyllä oli hauskaa! :)

Silmät pyörien taas kyttäsin sitä ruutua. Siellä ne meidän pikkuset oli <3 Molemmat justiin niin vikkelinä, mitä mä  äitinäkin  oon huomannut!! Toinen, A vauva,  hiukan rauhallisempi (kiitos etuseinämässä olevan istukan ;) ) ja sitten tämä jälleen "herra vilivilpertin"- leimaa kantava yksilö B <3 Hetken aikaa piti taas miettiä, että kasvaako mun sisällä kaksi ihan ihka elävää ja uutta elämän alkua!??? <3 Voi sitä onnen määrää <3 Taas jälleen mä saan enemmän rakkautta mun elämään, vaikka sen loppumisesta ei oo kyllä tietoakaan, tälläkään kokoonpanolla!!

Tekstikin on varmasti niin rakkauden sekopäistä väkerrystä, mutta koittakee saada irti asian ytimestä! <3
Herra A

Vauvoilla kaikki oli juuri niin kun piti ja kasvu oli tasaista. B yksilöstä ei(ylläri ylläri) saanut taaskaan kunnollista kuvaa, kun se tykkäs vispata menemään koko ajan :)
A vauva 416g ja B vauva 411g.
Lääkäri kysyi haluisinko tietää sukupuolen. TOTTA KAI! Paikalla oli lääkärin lisäks yks hoitaja(kätilö?). "juu kyllä mä oon aika varma että tää on.. eikö?" "juu kyllä se on". Onneks olkoon tää yksilö on ainakin poika. Katotaas sitten tämä toinen. juuuu.... tuossa.. ihan selvä pippelihän se sielllä. Nyt teillä on pian lauma poikia".

TODELLA! MULLA? 5MIESTÄ? IHANAA <3

Mulla on viime viikkoina kasvanut täysin "poika olo" ja kyllähän se taas piti paikkansa. Nään jo silmissä kuinka nuo meidän pojat hiippailee yhdessä 5vuoden päästä. Tiedän kuinka ihania isoveljiä esikoisesta ja kuopuksesta tulee kaksosille. Tiedän että ne pitää kaikki yhdessä, kaikkien puolia <3

Oon niin onnesta soikeena että tekis mieli onnitella kaikkia! Onnea isi-miehelle, sulla on pian kokonainen oma lätkäjoukkue, onnea mummille, joka ei ehdi täyttää vielä edes 47vuotta, kun sillä on jo kaiken kaikkiaan 6lasten lasta. Onnea toiselle mummille joka on myös ikinuori rapiat 40v+ ja sillä on jo pian 4ihanaa lastenlasta, onnea isoisomummuille ja paapoille, onneks olkoon Keke eno ja Roosa täti, jotka ei oo vielä edes rippikoulu ikäsiä-pian teillä on tärkee tehtävä olla hyvänä esimerkkinä. <3 Onnea ja kiitos myös Sari! Sä oot niin korvaamaton ystävä, että toista saa etsiä tekemättä kuitenkaan minkäänlaisia löytöjä :)

Ettei tää menis ihan ultra onnen hihittelyks, täytyy kyllä todeta että on mulla reippaita nuo isotkin pojat!
Toisella oli se 4v neuvola ja siellä se piirteli ja väänteli temput tuosta vaan! Piikkikin tuli, mutta todella hieno laastari ja kumilisko pelasti! Kotiin kun lähdettiin poika totes mulle "äiti, olinko mä reipas? Onneks sä olit mun mukana".
Äää.. tiedättekö kuinka tippalinssissä yritin sanoa että "sä olit todella reipas". <3
Kotona meitä oli vastassa iloinen poika ja päikyille mentäessä täytyi halia halia ja halia.

Te muut äidit, ootteko te välillä ihan onnesta soikeena miettiny, kuinka paljon te ootte saanu elämäänne lasten myötä?

per per perjantai

Vaikka mulla on koko viikonloppu töitä, oon odottanu jo niin lujasti tätä perjantaita. Vihdoin se saapui. Lapset vielä nukkuu ja itse oon jo ihan lähtö valmis :) meidän oli tarkotus mennä päiväkotiin äitien aamupalalle, mutta antaa pienten koisia vapaapäivän kunniaksi :) vajaa tunti ja mä itse huristan kohti sairaalaa, parhaan ystävän kanssa. Ultraa!!! Oo.. <3 Mies ei päässyt mukaan töiden vuoksi. Eilen se vielä tokas että aikoo jättää puhelimen kotiin, kun mä kuitenkin soittelen ;) Nooh, uskon että ultra kuulumiset löytyy klo 10 jälkeen jokaisen puhelimesta, kun tää mamma hehkuu onnea joka somessa ;)


mitä veikkaatte, mitäs puoluetta nämä meidän pikkuset edustaa? :)

 myöhemmin aamupäivällä me huristetaan vielä isomman kanssa 4v neuvolaan. Toinen odottaa jo niin tärinässä sinne pääsyä. Harmi vaan että tällä kertaa tulee se todella ilkeä-- piikki :/ Nooh.. ehkäpä mumman ja paapan läsnäolo täällä kotosalla vähän auttaa. Tai korjaan ;) Mumman herkut siellä laukunpohjalla tekee olon paremmaksi! :)

Ihanaa viikonloppua

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Lomat lusittu ja takaisin arkeen mars...

Niin vaan viikonloppu hurahti ja miniloma on takana. Ihanaa oli, vaikka lähtö olikin hiukan hankala. Alotettiin tietenkin matka kevyesti ja mentiin Hesburgeriin syömään ;) Perillä oltiin vasta puolelta öin ja nukkumaan menohan tietenkin venähti todella myöhälle. :)
Lauantaina shoppailtiin ja kierreltiin kirppiksiä. Mukaan tarttu vaikka ja mitä. Ja mikä parasta, rahaa meni todella vähän, suhteessa siihen mitä kaikkea tuli ostettua. :)Nautittiin Amarillon herkuista ja illalla ei kyllä kaloreita säästelty!




Sunnuntai startattiin taas ajoissa ja lähdettiin kohti suurta kirppis "tapahtumaan". Pussilinen vaatteita itselle ja muutaman euron köyhempänä sieltä lähdettiin kohti Ikeaa. Sinnekkin sain menemään vaan muutaman kympin!! Kaikille löytyi jtn. Suurin yllätys oli kuitenkin, että mä todella osasin olla ajattelematta ihan koko aikaa, mitenkäs täällä koti päässä menee. Lupasin miehelle, etten soittele "mitäs sinne, mitäs sinne....", ja lupauksen kans lunastin! Viesteihin kyllä vastailin koti päähän <3

Nyt jaksaa taas hetken! Se on kumma kuinka tuommonen pieni irtiotto tekee ihmeitä. Vaikka meilläkin oli jokaisena päivänä kello soimassa, tuntu että pääkoppa lepäs. Tosin kroppa oli hiukan eri mieltä.
Oli ihana palata kotiin, oman perheen luokse <3
Kotona mua odotti ikävöivät, hiukan nuhaiset miehet sekä kimpullinen ruusuja <3


Nyt on arki alkanut rullaamaan ja esikoinenkin täytti täydet 4vuotta <3
nautittiin hiukan rahkaa ja synttärilahjan kokoomisesta. Loppu viikosta nautitaan sukulaisten kera. Perjantaina poitsu pääsee hurmaamaan neuvolatädin ja näyttämään kaikki taitonsa. Meidän isopieni <3


niin ja hei..Perjantaina on myös kauan odotettu ULTRA!! Olot on välillä ihanan lepposia ja välillä kaukana ihanasta. Mutta tätähän se on :) Uskon että kaikkea tätä raskasta ja ihanaa aikaa tulee todella ikävä! Masu vaan kasvaa kasvamistaan ja meijän pikkuset on koko ajan päivä päivältä "valmiimpia"
elämään, tänne meidän kanssa <3
Maanantaina starttas taas uus viikko ja nyt mennään jo puolen välin toisella puolen. Ihan hurjaa kuinka aika menee niin äkkiä, vaikka sitä aina voivottelee että voi kun aika menis jo nopeempaa!
Hankinnat alkaa olla jo hyvällä malilla. Kuun lopussa haetaan jo yhdet rattaat mihin saadaan kaukalotkin kiinni tarvittaessa, mutta toiset saa vielä odottaa parempaa tilipäivää ;)

20+0


perjantai 2. toukokuuta 2014

kaikki on ansainnut...

Meillä on ollut todella raskas viikko. Tai ainakin mulla on ollut! Tuntuu ettei mikään mee eteen päin ja kaikki suoraansanottuna vituttaa niin suunnattomasti, että tekis mieli lyödä hanskat tiskiin.
Olot on välillä niin raskaita, lapset ei tykkää olla yhteistyössä, mies kiukuttelee, minä kiukuttelen, töissä kuviot sahaa ristiin rastiin, rahat on loppu.......... Noh, tälläistähän tämä arki välillä on! Se on vaan elämää, mutta silti. Kun sitä jatkuu useamman päivän, ei sitä jaksa enään miettiä että pian se vaihtuu taas johonkin hiukan positiivisempaan.

Vihdoin tää perjantai kuitenkin saapu. Vaikka ei fiilis oo mikään kattoa nostattava(vielä), aijon nautti tästä mies ja lapsi vapaasta viikonlopusta niin suurella tunteella että oksat pois. Meidän auton nokka starttaa kaverin kanssa kohti Helsinkiä ja erilaisia maisemia. Mies saa nauttia lasten kanssa laatuajasta ja lapset isin täydestä huomiosta. Ilman että äiti on sörkkimässä omia juttujansa väliin(sellasiahan me äidit vähän ollaan?!) Aijotaan nauttia kaikesta muusta kun kotiruuasta. Tuhlata rahaa niin, että loppu kuusta saadaan syödä näkkileipää ja makaronia. Aijon nauttia pitkän kaavan mukaan suihkun ja laittautua niin että joku luulee mun menevän johonkin ihan muualle kun lähikauppaan!
Aijon heittää aivot narikkaan ja nauttia vaan olemisesta. Aijon pysähtyä vaan olemaan!
Mä olen tämän ansainnut! Kaikki on ansainnut!
Kuva

Miten sä aijot viettää sun viikonlopun?

-Muista ainakin nauttia!!! :)