juhlahumua ja tulevaa..

niin vain vietettiin jo ristiäisiäkin. Mitähän sitä todella alkais jo odottaa seuraavaksi? Eläkeikää? Sekin tällä ajan juoksulla on jo ihan oven takana.

Me ollaan juhlittu jokaisen lapsen kastajaisia silloin olemassa olevassa kodissa. Kaikki muut paitsi esikoinen on kastettu nykyisessä kodissa.
Vieraat on ollu aina samat, kummeja lukuunottamatta. Eli ihan lähisukulaiset.

Tällä kertaa paikalle ei kuitenkaan päässy kaikki. Mutta onneks kakkua jäi yli ja nimi meni kaikkien tietoon :)
 Herra A sai siis nimekseen SAMU ja Herra Bstä tuli LEO  <3

Etunimillä ei oo mitään historiaa. Ne vaan mätsäs molempien korvaan justiin eikä melkeen meidän lasten näkösiltä ja kuullosilta. Toiset nimet on kuitenkin suvusta napattuja ja niillä onkin suuri merkitys molemmille! <3





Huh.. kyllä noissa juhlissa on aina oma hommansa. Vaikka apukäsiä oli riittämiin! Kiitos tätzy, susta oli suurin apu! :) (kaffinkeittäjän palkan saat sitten kyllä ;) )

siskon tyttö <3

 Minimiehet sai molemmat kaks kummia. Tällä kertaa joukossa ei ollut yhtään sukulaista, vaan kummien titteliin sai astua ja meidän onneksi suostuivatkin, ystävät. Läheisimmät ja PARHAIMMAT! :))

Se on kumma kun aina jollakin on naama mutrulla, tai tässä tapauksessa selkä päin kameraa. Kuinka kukaan perheellinen saa 100% onnistunutta kuvaa koko sakista SAMAAN AIKAAN? Ei ainakaan me :D Tuo meidän pienempi isoveli on sen verran menevää sorttia että se ei paljon kamerasta välitä. Toisin on esikoisen kanssa. Sitä sais olla alvariinsa kuvaamassa.

Itelläkin alkoi jo hikeä puskea kastetoimituksen jälkeen. (puhumattakaan miehestä! :D huhu!! Luulin jo hetkellisesti, että pian se pökrää, kun hiki karpalot alkoi valua! ;) )
Tukka oli sekasin itellä  jo ennen kastetoimistusta. Se on kumma kun kikkarat on nätit aina hetken ja pian ne näyttääkin jo röllipeikon karvoilta. Nooh näillä mennään mitä on annettu. :D Mekko oli kyllä täys kymppi! Odotan jo kovasti seuraavia kemuja, mihin saa vetää päälle muuta kuin farkut ja nätin paidan. Sanoinkin jo miehelle, että tänä vuonna on meidän vuoro järjestää pikkujoulu kemut. Miettikää kuinka ihana olis vetästä mekko päälle, laittaa hiukset(jotka ei edes pysy!!), ottaa lämmin glögi käteen, laittaa kynttilöitä palamaan, istua kavereiden kanssa iltaa ja OLLA!!
Toki tässäkin olis taas yks pulma.. juhlien järjestäminen! :D Vaikka ihan kivaa puuhaa se loppupeleissä on.

...Meillä isommat lapset on nukkunu aina täyden yön ensimmäistä kertaa ristiäisten jälkeen. Vaan eipä nukkuneet kaksoset :D
ne kun on ollu super hyviä nukkujia koko tän reilu kuukauden, päätti ne tietenkin raskaan päivän jälkeen herätä syömään TODELLA monta kertaa. Nostan hattua kyllä niille  joilla lapset herää useamman kerran yössä. Onneks nyt ollaan jo takasin "omassa" rytmissä ja heräilyissä, joten hymy huulilla etiäpäin :))

Tällä viikolla ei ookkaan suurempia suunnitelmia. IHANAA! Välillä näin. Tuntuu että tässä on menty pää kolmantena jalkana viimeset viikot. Eipä siinä, ihanaa sekin kun on tekemistä, mutta ihana välillä vaan hengähtää ja vetästä "pieruverkkarit" jalkaan.

Niin ja hei.. tajusin juuri, että mulla on enään ens kuukausi salijäsenyys tauolla. Sitten oliskin aika (ehkä?) palata liikunnan pariin. Katsotaan mitä lääkäri on jälkitarkastuksessa mieltä? Ei nyt varmaan mitään bodypump:ia mennä heti suorittamaan, mutta edes jtn! :)
Lähtö kuontalo on painon suhteen hyvä. Samoilla kiloilla aloitetaan mihin se alkuvuonna tyssäs yrjöömisen takia. Mutta ulkonäkö kropan suhteen on pikkasen eri juttu. Katsotaan katsotaan!!!

Luulempa että pian alkaa kirjoittelu liikunta projektista! Vieläkö lukijat sitten pysyy? :)

Laskettuaika ja laatuaikaa

Oi ja voi. Aika rientää ja meidän minimiehet tuli jo muutama päivä sitten kuukauden. Pian ne juosta viilettää isoveljien kanssa.
Neuvolassakin käytiin ja hienosti oli poijjat kasvaneet. Painokin huitelee molemille jo reippaasti yli 3kg vaikka kotiutuessa oltiin lähempänä 2kg :)

Mitä meille nyt oikeen kuuluu? Noh hyvää! Pojat on niin suloisia ja kilttejä. Isoveljet on ollu ihanan ahkeria ja reippaita. Vuoroa osataan odottaa hienosti, mutta volume taso on noussut kyllä ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Kysyinkin esikoiselta (tai lähes joka päivä täytyy kysyä!??) pitäiskö korvia putsata, kun näyttää tuo kuulo reistailevan. Sille on tullut joku ihme kausi, että huutaminen on IN. Yks päivä laitoin takasin ja aloin puhua huutamalla johon sain vastauksen "miks sä äiti huudat? Mua ottaa korviin kipeetä". Johon mä vastasin "koska kaikki muutkin huutaa ajattelin mäkin kokeilla". Meidän tilanteiden mies 4v totes sen jälkeen" pitäiskö sun putsata korvat?" :D

Arki rullaa mukavasti. Illat on aika hässäkkää, kun minimiehet tankkaa useamman kerran yötä vasten ja isoveljet pitää käyttää suihkussa, laittaa iltapalaa, antaa hiukan myös niille aikaa, ladata pullot ja laittaa tiskit, pyykit, lelut.......
varsinkin nyt, kun mies on ollut iltavuorossa, tuntui välillä todella avuttomalta kun asioita olis hoidettavana sata. Mutta silti.. nautin suuresti! Nautin jopa siitä kun saadaan lasten kanssa häärätä ilman isimiestä ;)
Ollaan nautittu iltapalaa olkkarissa lasten kanssa, vaikka se oon yleensä minä joka motkottaa siitä asiasta ;) miehelle se on ihan yhdentekevää missä me iltapala syödään. :D



Monet ehdottaa usein että voivat tulla meille kylään, ettei meidän tartte rehautua koko sakilla johonkin. Mun mielestä tässä "rehautumisessa" ei oo mtn ongelmaa. Pikkumiehille vaatteet niskaan ja isommat pojat osaa pukea itse. kamat autoon ja menoksi.
 Ite nautin siitä, että päästään kodin ulkopuolella ja niin nauttii kyllä lapsetkin. Välillä on toki ihana vaan olla kotosalla pitkät kalsarit jalassa ja keittää kaffit ystäville.

Viime perjantaina oltiin kuitenkin kodin ulkopuolella leikkimissä ja viettämässä iltaa. Syötiin hyvin ja nautittiin. Lapset sai leikkiä ja aikuiset höpötellä.  :) Tälläisiä hetki kaipaa! Välillä sitä unohtaa ystävien tärkeyden. Mutta näinä hetkinä, sitä muistaa, ettei ilman niitä kyllä jaksais. Ei sitä aina jaksa kattella ja kuunnella miehen höpinöitä. Eikä sitä aina halua ja pysty jakaa asioista miehen kanssa. On olemassa niitä naisten ja ystävien juttuja!! Kumpikaan meistä, miehen kanssa, ei kuulu niihin, jotka ottaa aina toisen osapuolen mukaan. Meillä on molemmilla omat kuviot. Toki joskus mennään yhdessä kavereiden luokse, mutta me ei olla niitä pariskuntia jotka tekee KAIKEN yhdessä.


Mitenkäs muut? Yhdessä vai erikseen?



Tänään on se päivä mitä me 9kk sitten odotettiin kun kuuta nousevaa. Muistan heti plussauksen jälkeen, kun juoksin koneelle ja tarkistin, mikä mahtaa olla meidän laskettupäivä.

22.9.2014

Ensimmäiset viikot elinkin siinä toivossa että se on todella syyskuun loppupuolella kun meille syntyy VAUVA. Mutta pahan olon jatkuessa viikolle 6 päätin, että en kestä odottaa sinne saakka.
Viikolla 7 saatiinkiin tietää, että meille oli tulossa kaksi VAUVAA, jotenkin mieltä helpotti hiukan, että ihan sinne syyskuun loppupuolelle saakka ei tarvitse olojen kanssa tuskailla.
Olot onneks helpottui, mutta olin silti onnellinen, kun tiesin pikkuisten syntyvän viimeistään rv37. Masun kantaminen, vaikkei se mikään jätti ollutkaan, ei ollut kovin helppoa.

hups keikkaa, saatiinkin pienet ihmeet jo  muutama viikko aikaisemmin ennen "eräpäivää". Tänään olisi ollut se päivä, kun olisin ottanut varmasti kaikki kolme ÄSSÄÄ käyttöön. Mutta ei tarvinnut!!
Nyt jo kuukauden ajan, ollaan saatu nauttia näistä pienistä pojista <3
Lauantaina meillä juhlitaan jo ristiäisiä. Mitähän seuraavaksi alkais odottaa? JOULUA? ;)

Oma aika

Mun oma aika on koostunu viimeset 3vkoa lähinnä pullojen pesemisestä ja huushollin ylläpitämisestä. Eipä siinä, ihan kivaa puuhaa se on mun mielestä, enkä oo edes kaivannut mtn suurempia juttuja.

Toisin kun sitä aikaa, jolloin saa antaa täyden huomion vaan parisuhteelle. Eilen kuitenkin päästiin miehen kanssa kahdestaan "ulos". A herran tulevilla kummeilla oli tuparit ja me suunnattiin sinne. Itse hiukan epäröin lähtöä, vaikka odotin eilistä kun kuuta nousevaa. 

Aamusta saakka olis tehny mieli laittautua, mutta joku kolkutti kuitenkin takaraivolla vastaan. Mitään dogu juttuja ei ollu siis tarkotus lähteä vetämään, vaan ihan autolla oltiin matkassa. 

Mun täti oli jo kaks viikkoa sitten tulossa siltä istumalta hoitamaan meidän poikia, kun tuli puheeksi että meille oli tullu tupari kutsu. 

Ilta oli kyllä kaikin puolin onnistunu, vaikka kotiin olikin kova hinku jo klo 22. Tarjoilut oli mahtavat ja kämppä täynnä ihmisiä. Oltiin miehen kanssa kotosalla "jo" (mun mielestä vasta :D) klo 00.00. 

Oli ihan kamala homma valita taas kuteet. Mikään ei ollu muka hyvä.  Huh. Onneks mä pidän mielummin kollareita ja näytän koti äitiltä, kun ressailisin bilevaatteiden kanssa. 

Juhlissa oli kiva vaihtaa kuulumisia muiden kanssa, vaikken monia edes tuntenu. Moni sanoi mun näyttävän äitiltä?? Mitä lie tarkottaa? Otin sen kuitenkin kohteliaisuutena. Olishan se kamalan kuullosta ja NÄKÖSTÄ jos mä äitinä olisin ollu kännissä ja kertonu ylpeenä synnyttäväni muutama viikko sitten. Hyi kamala!! Sellaisiakin on. 

Ei tuo bilettäminen oo mun juttu! Pää tuli kipeeks jo muutamassa tunnissa ihan vaan pelkällä ajattelemisella,-'millanen olotila muilla oli aamulla?

Kotona meitä odotti hiljaisuus ja valmiiksi ladatut pullot. Kummipoika/serkku 6v jäi meille yöksi ja aamulla olikin tosi kiva herätä klo 7.15 kun isommat poijjat heräsivät. Juu..noup! 

Noh kyllä se aamu lähti kuitenkin hyvin käyntiin. Askarreltiin, ulkoiltiin ja syötiin hyvin. jo iltapäivästä meillä kyllä oli väsyneitä poikia.

Nyt tämä talo hiljenee ja valmistautuu uuteen viikkoon. Ihanaa!! Kalenterikin näyttää todella tyhjältä ens viikon suhteen. Ainut merkintä:  16.9 ripsihuolto!

:)

Kaksosten syöminen

Meidän minit sai jo teho osastolla kehuja reippaasta syömisestä. Vaikka he ottivat muutaman viikon varaslähdön syntymisen suhteen, ei ruokailun kanssa oo ollu mtn ongelmia koko aikana. Nenämahaletkut heillä oli 2päivää, mutta ne toimikin lähinnä ilman "poistajina" ja hätävaralta olis myös ruuan saanut niistä laitettua. 

Pikkuminit on saaneet kasvaa pulloruokinnalla. Imetys ei ottanut tuulta purjeisiin, kun kokoa pojilla ei paljoa ollut. Voimat vaan ei riittäny pikkusilla. Synnärillä kysyttiin kovasti haluaisinko opetella imettämään molempia yhtä aikaa. Tiesin heti (vaikken asiaa ollu miettiny aikasemmin edes) että EN halua!! 

Rintapumppu tuotiin huoneeseen ja siitä jaksettiinkin muistuttaa useasti. 

Pumppailinkin aluksi ja maito olis riittäny koko osastolle muutama päivä sektion jälkeen. Koin kuitenkin sen liian rankaksi. Ensin pitäis ruokkia pienet korvikkeea sen jälkeen vielä muistaa pumppailla tasasin väli ajoin ettei räjähdysvaara olis lähellä. Kotiin kun päästäisiin pitäis ehtiä vielä touhuta ja ruokkia isompia, laittaa tiskiä, pumpata, ulkoilla, pumpata, käydä suihkussa, pumpata .... Eieieiei!!!

Päätinkin heti että tissittely saa loppua ennen kun se ehti edes alkaa. Yhtään huonoa omaatuntoa en oo siitä kokenu!! Minit kasvanu puolikiloa 8päivässä, joten ihan yhtälailla sitä lihaa tulee luiden ympärille korvikkeellakin. Ja sitä vartenhan sitä kaupasta saa!! :)) 

Se kuinka täällä hoidetaan kahden pienen miehen ruokailut onkin muiden mielestö hauska kysymys. "Kuinka sula riittää kädet?" :D

Isommat on alkanu ymmärtää että vauvat ei osaa vielä syödä itse ja koska äitillä on vaan kaksi kättä ja kaksi vauvaa syömässä yhtäaikaa , täytyy heidän odottaa. Samoin minit, kun me isompien kanssa syödään, joutuvat he välillä odottaa. 

Jo syntymästä saakka ollaan saatu rytmi pysymään samana. Siis sillä tavalla samana, että ruokailut tapahtuu mineilä samaan aikaan. Välillä joutuu herätellä toista, mutta useimmiten päättää minit heräillä samaan aikaan. 

Päivisin, jos toinen nukkuu kieliposkella, eli todella sikeästi, saa toinen vaan tankata. Ihana välillä sylitellä molemmin käsin van toista. Sylissä tai ylipäätään, ei kaksosena saa samalla tavalla huomiota ja läheisyyttä kuin yksösenä. 

 Öisin syödään kuitenkin ,sen kerran mitä meillä herätään, yhtä aikaa :) 

Öisin mä yksin herään syöttämään poikia.  Ruokailu kestää n. 30-45min. Joskus saattaa mennä tunti jos vaipan vaihdoissa   Ja ruokailun jälkeen täytyy odottaa röyhtäsyä. Meillä tää on paras ratkasu. Koska unta tulee yhtä jaksosesti monta tuntia, ei yksi herätys oo tehny musta sen väsyneenpää kun ennenkään :)

Syötöt yöllä tapahtuu normi tyynyn avulla. Minit on se verran minejä vielä että mahtuvat poikittain tyynyn päälle. Näin pystyn syöttämään molemmat samaan aikaan :) ja paijaamaan samalla hiukan pehmeitä poskipäitä :')

Joskus kun kädet ja jalat on täynnä hommia täytyy ruokailujen suhteen tehdä vähän muutoksia. Välillä pojat syö lirut niin että nunnuliinat ja peitot saa toimia apureina. 

 Pullot "ladataan" joka ilta valmiiksi, koska päivällä meillä kotona on myös 2 muuta poikaa jotka tarvitsevat huomiota. Oma aika meneekin iltaisin pullojen pesemiseen ja "lataamiseen" :)

Isoveljet on ollu enemmän kun reippaita. Välillä ehkä turhankin ahkeria hoitamaan pikku minimiehiä. <3 syöttää pitäis saada aina kun mahdollista :) ja hienosti ne sen homman kyllä osaavatkin :) <3 

Ruokailuja tulee vuorokauden aikana n. 8-10. Niistä 2-3 kertaa ajottuu klo 20-23 välille. Pojat herää ihan itekseen siloin vaatimaan ruokaa, mutta hyvä näin. Täydellä madulla on hyvä nukkua lähes läpi yön :)

Mitään hankalaa tässä hommassa ei oo vielä tullut vastaan. Joskus toki kiukku yllättää ennen ruoka-aikaa mutta se on varmasti ihan normaliia kaikille. Ehkäpä kun kaksoset kasvavat, ei niiden röyhdyttäminen ja syöttäminen tapahdu enään niin sutjakkaasti, mutta se olkoon sitten joskus uuden suunnitelun ja pohdinnan homma. :)

❤️

Viime yön uni saldo on aika vähäinen sillä täällä tuhisee useampikin pieni tukkoinen nenu. Aamulla isommat lapset ei oo muuta tehny kun sotkenu ja ottanu yhteen. 

Onneksi äiti toi meille omenoita ja kaurahiutaleita, saatiin hiukan kauraomenapaistosta parantamaan mieltä. Puolen päivän aikaan oli kaikki lapset käyneet kylvyssä ja suihkussa, itseni mukaan lukien. Nyt on kämpässä hiljaista. Pienimmät tuhisee olkkarissa ja isoin välillä käy paijjaamassa. 

2v halus välttämättä nukkua "isin huoneessa", koska ikävä alkoi olla jo kova. Siellä se tuhisee ja odottaa että isi tulee herättämään töistä päästyään. 

Aamupäivän minuutit tuntui ikuisuudelta täällä neljän seinän sisällä. Illalla kyllä ulostaudun yksinäni raittiiseen ilmaan. Tai ehkäpä nappaan esikoisen mukaan ja keksitään jotain "isojen" juttuja :))

Onko muilla syys flunssa jo iskenyt päälle?

Kurjaa kun lapset sairastaa :/

Puspus! :)

Ihan tavallinen perhe

Blogi maailmassa usein ihmiset kertoo vaan niitä positiivisia juttuja. On hienoa autoa ja kaikki on niin fucking perfect! Moni ei varmaankaan uskalla kirjoittaa niistö arjen kulma kivistä?

Itse tykkään lueskella blogeja, jossa kerrotaan myös niitö arjen normaaleja pee juttuja. Aina ei voi suksi luistaa!

En tarkota että kaikki kompastukset pitäis julkasta kaikkien luettavaksi. Eei eei.

Moni on kehunut ja miettinyt kuinka meillä on niin seesteistä ja täydellitä perhe elämää , vaikka taloon tuli kerta heitolla tuplasti lapsia. Kuinka meillä voi olla tiskit aina laitettuna ja pyykkikori tyhjänä?! Miten mä näytän niin jaksavalta ja hyvin voivalta?! Kuinka lapset on jo päivävaatteissa ja aamupalat syöneinä klo 9?! Ja suurin murhe:kuinka mä voin jaksaa 4lapsen kanssa YKSIN? Miksei mies pitänyt heti isyyslomaa?

Ite kuulun niihin ihmisiin jotka inhoaa sotkua. Inhoan epäjärjestystä niin suunnattomasti että hermot kiristyy jo pelkästä ajattelusta. Ja miksi päästää kaaos valloilleen kun voi siivota heti ne pienet jutut? Sempä takia meillä ei sotkua juuri näykkään. Välillä toki vois himmata sitä rätin kanssa heilumista , ja sen oon oppinutkin tässä menneiden kuukausien aikana.  Meidän koti ei oo mikään hotelli missä lattiat kiiltää ja pölyä ei näy missään. EI!

Pyykkikori meillä on sen takia aina tyhjillään, koska pesukone pyörii joka päivä. Pyykkiä on kuivumassa koko ajan! Tuon perhanan kuivaustelineen vois laskea jo huonekaluksi. Kuivasrumpu on ollu jo enemmän kun ajatustasolla, mutta siellä kaupassa se vielä kuivattelee muiden silmiä. Se pitäiskin kotiuttaa, mahdollisimman pian, kiitos!! varsinkin nyt, kun tulee ilmat, ettei niitä pyykkejä enään kuivatellakkaan pihalla.

"sä oot niin hehkuvan ja hyvinvoivan näkönen!" Ensinnäkin kiitos! Mutta hei, aina se miltä näyttää ulospäin-ei oo sitä ihan täyttä todellisuutta!
Meidän lapset on älyttömän hyviä nukkujia. Isommat vetäsee untapalloon joka yö sen 10-12h ja yöllä heräävät vessaan ihan itsenäisesti, jos tarve vaatii.
Minimiehetkin kiskoo unta sen verran, että kerran syödään yöllä n. klo 2 aikaan. ja ruokailuun menee n 30-45min.
En voi väittää että jotenkin onnesta soikeena ja virkeenä herään lasten kanssa klo 9 saatika klo 8. EHEI! ihan yhtälailla mua väsyttää kun muitakin äitejä!!Mutta kyllä se väsy kaikkoaa kun jaksaa vaan hinata itsensä ylös.
Aamulla minit yleensä nukkuu kun me isompien poikien kanssa herätään. Ehditään hyvin syödä aamupala rauhassa ja pukea päivävaatteet päälle. Itse ehdin pikkasen ehostautua, kun lapset leikkii.

Se miksi mies meni "nyt jo" töihin, oli mun valinta. Toki mieskin oli samaa mieltä, mutta mä itse ehdotin sitä! Se että itse voin hyvin, saan nukuttua yöt, lapset on kaikki rauhallisia ja mikään ei vaadi suurempia ponnistuksia (VIELÄ) , en kokenut tarvittevani "lisäkäsiä". Isyysloman mies pitää sitten loppuvuodesta, kun meidän kämpästä ei vilinää ja vilskettä puutu!

En voi olla muuta kun onnellinen ja kiitollinen että melle on suotu tällästä. Täytyy myöntää, että kyllä meillä on ollut "helppoa". siihen nähden, mitä se olis voinut olla.
 Mutta kyllä meillä niitä pee päiviäkin löytyy, Uskokaa pois! ihan niin kuin kaikista muistakin "tavallisista" perheistä.
Lapset kiukkuaa, päikkäriaika on niiden mielestä juoksemista ja huutamista varten, ruoka palaa pohjaan, aamulla noustaan väärällä jalalla, mies viettää välillä aikaansa jäähallilla muita lapsia valmentaen ja kiukkuaa väsymystä. Ite tunnen välillä olevani tiskikone vastaava ja pyykinpesijä. Päivät menee huijauksessa ja välillä kaipaa suuresti sitä omaa aikaa.
 Mutta sellasta se välillä on! Se on sitä oikeaa ja arvokasta elämää! Perheellisenä!!
Jos aina olis seesteistä ja rauhallista ja kaikki vaan liukuis eteenpäin, ei siitä osais enään nauttia.

Joskus ne pyykit ketuttaa ja niitä vaan ei mitenkään huvita laittaa koneeseen. Joskus meillä haisee suoraan sanottuna paska, kun imuroidakin pitäis ja roskiskin tuossa odottaa viejää! silmät ei pysy auki ja illalla muistaa laittaneensa ruokaa viimeksi aamulla suuhun.
Siltikin, voin käsi sydämellä vannoa eläväni onnellista elämää...PERHEELLISENÄ <3

Eräpäivä

Tänään olis klo 12 tullu vastaan meidän minien eräpäivä masun sisäpuolella. Hurjan nopeesti mennyt aika, koska huomenna tulee jo 2vkoa ikää mittariin.

Arki on rullannu sutjakkaasti, eikä suurempia muutoksia oo (vielä) ollu. 

Oma aika toki menee iltasin pullojen pesemiseen ja keittämiseen/sterilointiin, mutta se onkin ihan ymmärrettävää. 

Eipä sitä omaa aikaa hirveesti oo vielä kaivannu. Katotaan sitten joskus :)

Huomenna tulee neukku tätikin kyläilemään. Innolla odotan kuinka minit onkaan tän kahden viikon aikana kasvanu. Tuntuu että ne on nyt jo venähtäny jokaiseen suuntaan. 44koon vaatteet on edelleen käytössä, joten pieniähän nuo on vielä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri <3 silti..Miks ihmeessä tän vauva ajan pitääkin mennä näin äkkiä? :) vaikka toisaalta sitä odottaa jo kovasti sitä aikaa, kun kaikki 4 jätkänpätkää juoksentelee yhdessä pitkin pihaa :)

Ristiäispäiväkin on jo kalenterissa ja kakut tilattuna. Kämppä joutaa vielä suur siivouksen alle ennen juhlia, mutta se ei oo tällä kertaa mun heiniä :) onneks apulaisia on ilmottautunu enemmän kun neliöitä on tarjolla  :)

Nyt kun talo hiljeni ja kaikki nukkuu, Ajattelin ite siemasta kupollisen kaffia ja nostaa sen jälkeen jalat lepo asentoon. Iltapäivä on pyhitetty ja suunniteltu ulkoilureissulle!!