voittaja oooon.....

Huh mikä päivä! Aamusta saakka taas menty :) Oltiin mun tätin ja minien kanssa kaupungissa shoppailu kierroksella. (jälleen ;) ). Löysin ihanaakin ihanamman välikausi takin. Tosin sillä ei kyllä istuskella hiekkalaatikon reunalla. Se on nimittäin valkoinen!

Peakin pipo ja pantakin kulkeutui mukaan. Kyllä mätsäs hyvin uuden jakan kanssa ;)
Vielä pitäis tilata jotkut siistit syys kengät.
Mutta asiaan..

Hulina päivästä huolimatta arvonta on VIHDOIn suoritettu. Voittajan titteliä saa kantaa
JANICA :)

janica13. elokuuta 2014 17.17

20.8 :)

Laitahan mulle sähköpostia tulemaan niin saadaan sulle tuo ihanaakin ihanampi palkinto :)

mi_sanna@suomi24.fi

Mikä ihana päivä

Täällähän nukutaan yöt läpeensä. Yöllä herätään kerran syömään ja aamulla ollaan kaikki nousemassa oikealla jalalla virkeinä. Tänään mä lämpsin yksikseni shoppailemaan. Ja löytöjä sitä tuli kyllä tehtyä. Oli housua ja paitaa, kenkää ja alusvaatetta! Ja mikä parasta!! Vaikka hypistelin lasten vaatteita (kaikissa koossa) en ostanut yhtäkään! Tällä kertaa päätin satsata vaan ja ainoastaan itseeni :)

Kotona mua odotti kaaos, mutta se oli äkkiä järkätty kuntoon, kun mies oli apuna! :) 

Pienempi isoveli untenmaille ja laatuaikaa isoimman poijjan kanssa. <3

Olin luvannu pojille että ne pääsee uuteen Muumipuistoon joku päivä. Tänään olikin otollinen ilma ja suunnattiin puistoilemaan. Mun täti tuli lastensa kanssa mukaan ja pian saapukin mun äiti ja veli. Niillä oli mukana myös siskon tyttö, koska --musta tuli tänään jälleen täti :)) nyt onkin meidän äitillä jo 6lastenlasta vaikka ikääkin on vasta alle 50v ;)

Oltiin sovittu että mennään vielä Hesburgeriin nautiskelemaan. Hah! Arvatkaa mikä näky kun asteltiin sisään. :D

Tuli mieleen oikeen mustalaisseurue. Oli äiti ja tätiä. Siskoa ja veljeä. Serkkua ja kummia. Mummia ja lapsia. Kaikilla eri nimityksillä löyty meidän komppanjasta väkeä:)

Jatkettiin vielä matkaa Tätin "kartanolle" ja kotiin tultiin lasten kanssa vasta illalla. Mies oli alkanu väsään takapihalle toista aidan pätkää, tosin vähän huonoin tuloksin. (Nooh..uus yritys sitten huomenna!). Illemmalla ne oli suunnannu parin kaverin kanssa saunomaan ja nyt ne lähti viettämään tripla varpajaisia :) minit ja isommatkin kuorsaa jo omissa sängyissä ja itse hymyillen kirjottelen tätä liirum laarumia :) Mahtava päivä kaiken kaikkiaan :)

Tää päivä on kruunannu tämän viikon arkipäivät ja me ollaa valmiita ottamaan vastaan viikonloppu :) touhukas päivä kaatoi nyt arvonta hommat, mutta lupaan suorittaa sen huomenna!!:)

Tosin huomisellekkim on jo sovittuna lasten pyynnöstä leikkipuisto treffejä :) mutta mikäpäs siinä :)

Ihanaa viikonloppua!

Oma jaksaminen

Ensinnäkin..ihana olla kotona!! Ja toiseksi.. Sari, Janica E ja anonyymi (pahoittelut en muista nimimerkkiä) arvasi poikien syntymäpäivän oikein. Huomenna,viikonlopun kunniaksi, arvotaan kuka teistä saa ihanan MK:n käsirasvan :)

Mutta aiheeseen... Kuinkas täällö jaksellaan? Tai kuinka lähinnä itse jaksan. 

Arkea kotosalla on takana nyt pian 4päivää ja valehtelisin jos sanoisin ettenkö olisi nauttinu. Niin ihana ensinnäkin olla kotona, mutta mä niin tiedän että tähän positiiviseen mieleen vaikuttaa oma super hyvä toipuminen. Oon ollu ihan yllättyny, kuinka hyvin itse oon jaksanut sektion jälkeen. Se on kuitenkin aina iso juttu, ja nyt kun kohtukin oli todella suuressa venytyksessä kaksos odotuksesta ei se ihan mikään pikku juttu ole. 

Haava on parantunut todella hyvin. Särkylääkkeitä en oo enään päiväs aikaan ottanu ja kaikki kulkee. Silti pitää yrittää ottaa rauhallisella moodilla vielä muutama viikko.

Oon alannu kaivata ihan hirveesti jo liikunnan pariin. Kuinka ihmeessä mä jaksan odottaa vielä 3kk ? Tai voihan se olla että vatsalihakset ei vielä silloinkaan yhteistyökykysiä.  Siihen saattaa mennä puolikin vuotta?

Kuinkas muilla? Koska ootte päässy liikkunnan pariin?

Kilotkin jäi lähes synnärille. Tänään puntari näytti enään +4.5kg. Uskon että mennään alle lähtöpainon nopesti, koska eipä kotosalla ehdi montaa minuutti päivästä istumaan kun lapset pitää kyllä siitä huolen :)

Ens viikolla mieskin menee töihin ja meillä alkaa äiti-lapsi arki. Tällä hetkellä en murehdi yhtään kuinka pärjään tai jaksan. Meillä on ollut niin ihanan rauhallista ja seesteistä nää yhteidet päivät kotona. 

Kyllähän mä sen tiedän, että lasten kanssa ei tälläinen seesteys jatku jokapäivä, mutta kyllä aina yksi kiukku päivä suotskoon silloin tällöin. :)

Mamma kuittaa! Ihanaa loppu viikkoa. Palaillaan huomenna :)

Osasto elämää(synnytyskertomus)kyyneleitä ja onnea

Nyt elellään jo sunnuntaita. Tiistai illasta saakka mun "koti" on ollut sairaala. 

Tiistain päivä aloitettiin ultralla ja silloin alkoi suhteellisen säännölliset supistuksen. Oli niiitä jo viikko takaperin ollu, mutta vaan iltasella. Nyt niitä kuitenkin tuntui tulevan tiheeseen tahtiin. 

Lääkäri antoi meille sektio ajan ka totesi että kyllä me aikaisemmin nähdään!

Olin helpottunut, mutta samalla huojentunut. 

Lähdettiin kotiin ja supistuksia otettiin oikeen urakalla vastaan automatkalla.

Kotona paikat kuntoon ja sapuskaa naamaan. Supistuksia pysty kellottamaan 5min välein. Lääkäri kehotti heti soittamaan jos tuolla välillä niitä tulis tunnin. Nooh... Niitä oli tullu tunti..puoltoista.. Kunnes mä sitten soitin! 

Arvatkaa vastasko kukaan? No ei :D

Ei kuitenkaan iskeny paniikki, koska pystyin ihan hyvin olla(vaikka kipeää kyllä vähä teki ;) ). Soitin uudestaan, eikä taaskaan kukaan vastannut?! Soitin vielä kolmannen kerran.. Vaan ei :D

Edelleenkään ei iskeny paniikki (kaikilla muilla kyllä näytti olevan jo kiire synnärille mun puolesta :D --Krista oletko toipunut? ;) ). Ajattelik etttä odotellaan hetki ja sitten jossei kukaan vastaan lähdetään käymään vähintäänkin näytillä :)

Klo 21 tultiin synnärille. Ihana kätilö otti meidät vastaan ja lääkärikin ultras virlä varmuudeksi tarjonnat. Koska supistuksia piirtyi edelleen säännöllisesti käyrille, eib ollu vaihtoehtoa kun jäädä osastolle. Käyrää sieltä ja käyrää täältä. Piikkiö sinne ja piikkiä tonne. 

Lääkäri MÄÄRÄSI mut sektio valmiuteen, joten mitään ei ollut lupa laittaa suuhun. Luojalle kiitos olin syönyt kotona kunnon iltapalan ennen lähtöä :D

Supistukset lopahti hiukan piiikkien jälkeen. Iski epätoivo!! Vieläkö tämä jatkuu... Odottelua odottelua.. Ja sen perään supistelua ja taas odottelua. 

Kätilö sanoi että leikkaus tehdään yöllä jos tulee akuutti tarve, muuten odotellaan aamuun. 

Todella? Aamullako meidän pienet on täällä? -kyllä!!

Koska kroppa oli jo niin valmis ja synnytys läheni koko ajan, sekä mineillä oli kaikki edellytykset jo syntyä, ei ollut mtn syytä miksi leikkausta ei voisi tehdä. 

Mies lähti muutaman sadan metrin päähän kaverillensa yöksi, jos sattuisi että  saliin tulisi asiaa jo yöllä. Mumma jäi meille yöksi isompien jätkien kanssa. Kiitos Mumma<3

Arvatkaa nukuinko? Noh en!! Silloin tällöin torkahdin. En usko että kukaan muukaan nukkui tuona yönä, kun puhelin mulla piippas jatkuvasti? :D

Aamulla vuorot vaihtui ja sain jälleen aivan ihanan kätilön. Vaikka sektio harmitti ja jollain tapaa jopa pelotti, en kokenu tässä vaiheess enään mtn sellasta?! Hoitajat kertoi koko ajan mitä tehdään ja miten edetään. 

Mies saapui aamulla klo 8, koska leikkaus saliin päästäisiin heti kun siellä olisi meille "tilaa". Klo 9 tultiinkin kertomaan että nyt olis meidän vuoro. 

Sali oli täynnä ihmisiä. En edes ehtinyt laskea kaikkia vaikka aloitin kyllä ovella 1,2,3,4.... :D pientä hermoilua havaittavissa? 

Yksikään piikki tai mikään muukaan ei tehnyt kipeää. Ainut ällöttävä tunne oli jossain vaiheessa oksentaminen. Tuli ihan alkuraskaus mieleen. Etoi niin lujaa että teki ihan vaan jo sen takia mieli oksentaa. Kuullemma täysin normaalia juuri siinä vaiheessa toimenpidettä. 

Mies oli ihmeen tyyni. Koko leikkauksen ja räpsi kuvia meidän mineistä kun ne tulivat maailmaan<3

Pojat syntyivät tosiaan samalla minuutilla klo 9.46. <3 herra a pääsi mun syliin kursimisen ajaksi ja herra B lähti isik kanssa ottamaan hiukan apua hengittämiseen. Kaikki oli kuitenkin molemmilla hyvin <3

Heräämössä olin jo klo 10. Ja pois sieltä pääsin klo 13 aikaan. 

Leikkaava lääkäri oli enemmän kun osaava. Kertoi koko ajan mitä tehdään ja missä mennään. Haava on niin pieni, että en jaksa vieläkään uskoa miten päin se on meidän minit tuosta pienestä reiästä/viillosta kiskonu.

Haava ommeltiin jatkuvalla langalla, joka sulaa itsestään. Näillä näkymin haava näyttää kuullemma (hoitajien ja lääkärien mielestä) täydelliseltä. Toivotaan että parantuminen jatkuu myös täydellisesti. 

Mies oli ollut poikien kanssa keskolassa koko mun heräämössä olo ajan ja napsinut paljon kuvia. <3 voi luoja kuinka suloisia ne oli!!

Keskolassa pojat oli 2päivää. Toisen päivän mun hb n takia. Nyt ollaan oltu yhdessä jo pian 3päivää. Minit on enemmän kun tyytyväisiä ja ovat yllättäneet meidät kaikki reippaudellaan. Ruokaa menee enemmän kun lakisallii ja kaikki on muutenkin just eikä melkeen niin kun pitääkin :)

Oma toipuminen on ollut huippua. Jalkeilla olin jo perjantai aamuna :) ja täällä sitä köpsötellään pitkin käytäviä minien kanssa. Eihän tässä nyt mtn maratonia vielä juosta pitkään, eikä se oo haaveenakaan!!

Huomenna siis päästään jo kotiin. Voi kuinka kaipaankaan jo omaa sänkyä. Sitä kun joku kuorsaa ja puhuu unissaan vieressä. Sitä kun joku tulee aamulla ja huutaa "äiti mun on pissähätä". Sitä kun aurinkopaistaa makkarin ikkunasta ja hetken päästä tuoksuu vasta keitetty kahvi. Lelut lentää ja ääntä on enemmän kun tarpeeksi!! 

Nyt lisänä meillä on kaksi tuhisijaa tämä kaiken keskellä. 

En vois enempää olla kiitollinen<3 

Meillä on maailman reippaimmat lapset. Ne on jaksanut olla isin ja äitin rakkaita, vaikka äiti on ollut enemmän tai vähemmän se "ei niin kiva"-mutsi (yrjöömisen ja kaikkien muiden oireiden takia) ja isi muuten vaan äreänä kun äitiä on kiukuttanu hormoonipäissään. 

Meillä on maailman parhaat sukulaiset, jotka on halunnut olla apuna enemmän kun olis edes ikinä tarvittu. Kiitos kiitos kiitos <3

Ja mulla on maailman paras mies!!

Mies joka on jaksanut mua tän ihanankamalan raskaus myrskyn. Vaikka suukkoja ei olla juurikaan jaettu viimepäivinä, se ei mua haittaa<3 

*Onnenkyyneleet kastelee näytön*<3 Tähän on hyvä lopettaa. 

Yhdessä, melkein.. Superia silti

Kaksi viimestä päivää on mennyt yllättävän äkkiä. Mutta silti tuntuu että "vasta" 2päivää minimiesten syntymästä on takana. Rankinta on ollu olla erossa.

Pienen helpotuksen on kuitenkin tuonut se, että tiedän poikien olevan hyvässä hoidossa. Josseipa erinomaisessa!

Nyt minimiehet pääsee pois tehohoidon osastolta ja päästään yhdessä viettämään aikaa synnyttäneiden osastolle. <3 pian päästäänkin jo kotiin isompien miesten kanssa. Voi kulnka jo odotan sitä, vaikka monet jankkaa:nauti nyt vielä ja otavrauhassa kun voit!!"

Totta kai, mutta Kova ikävä jo alkaa vallata osan musta. Nyt kuitenkin otetaan rauhallinen ja varma alku ihan jo sektionkin takia, ei ne miehet sieltä kotoa mihinkään karkaa <3

En voisi enempää olla tyytyväinen henkilökunnan työhön. Tehohoidon puolella pojat sai kaiken mahdollisen huomion, läheisyyden, hoidon... Kaikki!

Synnyttäneiden osastolla, vaikka minit ei oo mun kanssa edes ollu, oon saanut niin ihanan vastaanoton ja huolenpidon,  että enempää ei voisi toivoa. 

Nyt kun siirrytään yhdessä sinne alas, tulee mun niin ikävä tätä yläkerran hoitohenkilökuntaa. Ja kun alhaalta täytyy lähteä, jään varmasti kaipaamaan kaikkea mahdollista, vaikka oma koti kullan kallis <3

Blogi on päässy ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun postailtua on tullut läges jokapäivä nyt. Tästä on alkanu muodostua jo tapa, hauska sellainen. Nyt kun meillä siis on vielä aikaa muutama päivä minien kanssa, ottaa rennosti, ennen kuin legotornien kolina, pikku autojen pärinä ja isovelit antavat päiviin touhua, ehditään hyvin postailla toiveita.  :) 

halauksin suurperheen super onnellinen super(?) mamma! Ääh.. Ihan superia!! :) <3

Päivän ikäisiä jätkiä ja onnellisuutta

Ensinnäkin.. Suur kiitokset kaikile onnitteluista. Niin täällä tulleilta, tekstiviestillä,WA ja instagramin kautta. :)

Ihana huomata kuinka muutkin on onnellisia meidän puolesta. :)

Niin vaan on ensinnäinen päivä takana ilman masua. Vaikka rakastinkin (kaikesta valituksista huolimatta) olla raskaana, en kaipaa masua. Yöllä heräsin koviin kipuihin, mutta onneksi täällä on niin ihana henkilökunta että kivut kaikkos jo pelkällä hälytysnapin painolla :D tiesin että saan apua heti-enkä hetken päästä. 

Minimiehet voi hienosti. B poikakaan ei oo nasaalia tarvinnut eilis iltapäivän jälkeen :)) ja A herra pääsi pois "lämmittelemästä" . Nyt molemmat nauttii toisen läheisyydestä samassa avokopassa<3

Itsellä hb ei ota noustakseen, joten tänään sainkin sitten 2pussia verta. Pikku hiljaa alkaa olo kohentua ja pääsen suihkuun. Ihanaa!! :)

Isommat pojatkin kävivät eilen täällä <3 eikä ollut itku kaukana. Skarppaain kuitenkin itteni, sillä pienempi Isoveikka oli ihan möks :/ 

Onneks pian päästään kaikki yhdessä kotiin<3

Täällä päin siis voidaan hb:ta lukuunottamatta hienosti. 

Ihanaa torstai päivää kaikille. 

Neljän pojan ja yhden miehen onnellistakin onnellisempi äiti/vaimo

Pojat ovat täällä

Tänään 20.8 (35+2) syntyi meidän pienet pojat. Jottei tulisi riitaa päättivät he tulla samalla kellon lyömällä, klo 9.46.

 

A herra 2530g /46cm

B 2765g / pituutta ei ole vielä mitattu

Herra B tarvi hiukan apua hengittämisen kanssa ja A herra sai lämmitellä hiukan lämpöpatjalla. 

Kaikki voidaan hyvin <3

Sektiosta jäi päällisin puolin ihan hyvä fiilis, vaikka siitä mökötinkin vielä aamulla :)

Lisää kuulumisia myöhemmin. Nyt täytyy levätä :)